Viikko 15; autoilua ja juoksua, pääsiäisviikon treenailua

Taas tulla napsahti ennätysviikko, muutamalla kilometrillä; 74.2 kilometriä juoksua ja lyhyt perinteisen hiihtolenkki mukaanlukien treenien kokonaiskilometrit 81.8! 

Alkuviikon juoksut mahdollisti tuleva pääsiäisloma Lapissa lasten kanssa. Sain erityisen paljon aikaa juoksuun, koska mies tiesi voivansa treenata meidän muiden ollessa reissussa.

Maanataina kävin juoksemassa pitkiksen (6:27 min/km), kahden tunnin peruskuntolenkin 18.61 kilometriä, 141 bpm keskisykkeellä.

Tiistain yhteislenkillä oli vain toinen nainen minun lisäkseni, joten emme menneet maastoon vaan juoksimme asfalttilenkin, jossa vauhti oli kohtuullisen hidas (6:33 min/km) mutta sykkeet korkeammalla (avg 144 bpm) juttelun vuoksi. Matkaa kertyi 13.45 kilometriä aikaan 1:28:25. 

Keskiviikkona tein tempotreenin, jossa vauhti kasvoi tempoalueella, mutta tempoharjoituksen tarkoitus oli toki erityisesti tietyllä sykealueella pysyminen tai tietylle sykealueella pääseminen. Konaisuudessaan kilometrejä kertyi 8.35 aikaan 54:23, keskisykeeen ollessa noin 147… en tiedä tarkalleen, koska unohdin lopettaa harjoituksen kellosta 🙂

Torstaipäivä meni istuessa autossa kolmen ihanan, rasittavan ja mahtavan matkustajan seurassa 😉 Kauas on kuulkaa pitkä matka! 

Pitkäperjantai oli intervallipäivä. Raastavat mutta mahtavat, kolme viiden minuutin intervallia hyvän lämmittelyn ja pidennetyn jäähdyttelen väliin – intervallien kilometrivauhdit 4:48, 4,48 ja 4:40… sykkeet näissä 172, 162 ja 170. Kokonaisuudessaan aikaa lenkkiin meni 1:03:20 ja matkaa kertyi 10.03 kilometriä. Pikkusen huolestuttaa, että nuo intervallivauhdit ei oikein tunnu kehittyvän, olisko vinkkejä?

IMG_20170417_215522.jpg

Lankalauantaina kävin pienellä hiihtolenkillä. Matka laavulle makkaranpaistoon lasten kanssa, lapset toki pääsi papan kelkan kyydillä, ja kupu täynnä chilimakkaraa takaisin. 7.51 kilometriä aikaan 53:50, keskisykkeellä 131. Kerrankin siis todellinen kevyt peruskuntolenkki, näitä lisää mulle, tiedän sen.

IMG_20170415_141206_803.jpg

Lauantaina pääsin vielä juoksulenkillekin, jossa sin 13.43 kilometriin kulutettua aikaa 1:27:24, keskisykkeen ollessa 143 bpm. Sunnuntaina 1.Pääsiäspäivänä hilpasin Ylimuoniosta Muonioon mutta huomasin laittaa mittarin raksuttaamaan vasta muutaman kilometrin juoksun jälkeen, joten dataa sain tasan 1 tunnin ajalta. Matkaa kertyi mittarin 10.34 kilometriä, keskivauhti oli 5:48 min/km ja keskisyke 152 bpm.

Aivan mahtava juoksuviikko siis takana! Kaikki muu treenaaminen pientä venyttelyä lukuunottamatta onkin sitten jäänyt tekemättä. Tähän ihanaan lomaviikon on kuitenkin mahtunut myös upeita kohtaamisia ystävien ja sukulaisten kanssa sekä aivan huippu ’luokkakokous’! Luokkakokouksesta saattaisin sanasen sanoa, mutta nyt tyydyn kuitenkin salaperäisesti vain toteamaan, että pojat ovat aikuistuneet ja Pauli Hanhiniemen sanoin:

Tytöt on kaunistuneet
sillä aikaa
tytöt on kaunistuneet

😀

Seuraa: blogit.fibloglovin’FacebookInstagram

Hyvinvointi Liikunta

Juoksee porojen kanssa :)

Olen Lapin tyttö. Nyt täällä lomalla.

Juoksulenkille. Juoksen ajatuksissani, nostan katseeni ja jostakin eteeni on ilmestynyt maaginen valkoinen poro! Tässä hän, tarinan sankaritar juoksee valkoisen poron kanssa… 

Collage 2017-04-15 16_28_45.jpg

Tottakai kaivan kameran esiin 😀 mutta mieli lähentelee paniikkia, apua poro! Jostakin mielen sopukoista yrittää kaivattua esiin tieto siitä, että poro pelkää enemmän minua kuin minä poroa mutta silti… kääk! Kun pysähdyn, poro pysähtyy ja jää tuijottamaan minua, kun lähden varovasti juoksemaan poroa kohti, se lähtee hetken päästä jolkottelemaan eteen päin, mutta pysähtyy taas kohta tuijottaakseen minua uhkaavasti. Tätä leikkiä jatkuu muutamia kertoja kunnes poro tajuaa siirtyä tieltä metsään ja pääsen huojentuneena jatkamaan matkaani.

Olen Lapin tyttö, joka pelkää poroja. Koulussa olen harjoitellut suopungin heittoa, ei taida kuulua yleiseen opetussuunnitelmaan… Olen käynyt katsomassa poroerotusta, kuin näytelmää, mielenkiintoista ja mystistä. Meillä ei ole koskaan ollut poroja, ei ole poromiehiä perheessä, ei olla saamelaisia, ollaan ’junantuomia’ lantalaisia. 

Muutaman kilometrin päästä taas kaksi poroa hyppää tielle eteeni! Mistä näitä nyt sikiää, kuin poroja auton eteen?!? Samassa ohitseni piennarta pitkin vilahtaa moottorikelkka kuskina poromies, jolla on suopunki olalla. Sekä porot, että poromies kelkkoineen häviävät hetken päästä metsään ja pääsen panikoimasta sen enempää. 

Kohtuullisen eläinrikas juoksulenkki, turhan jännittävä. Vaikka olen Lapin tyttö, en ole tottunut poroihin enkä todellakaan nauti porojen kohtaamisesta juoksulenkeilläni. Näin jälkeenpäin ajatellen, kuitenkin eksoottinen kokemus, olen tyttö joka juoksee porojen kanssa 😀

 

Seuraa: blogit.fibloglovin’FacebookInstagram

 

 

 

Hyvinvointi Liikunta