Kuvauspäivän aamu, paniikki, PANIIKKI!!!

En ole ollut ennen kuvattavana lehteen, tyyppi tulee tänne vain kuvatakseen minua, KÄÄK! Missä ovat kampaaja ja meikkaaja, jotka fiksaavat minut ihmismäiseen kuntoon? Eivät ainakaan täällä, joten minun täytyy ilmeisesti saada itse itsestäni ihmisen näköinen. Meikkaan paniikissa, tuleekohan meikkiä liikaa? Ulkokuvaan hiukset kiinni vai nou? Panikoin, hermoilen, kohta kaikki muutkin hermoilevat – itsehän olet itsesi tähän tilanteeseen asettanut, rauhoitu, hengitä. 

Vaatteet?!? urheiluvaatteet olen jo valinnut, mutta mitä muuta… WhatsApp laulaa – kaverit hei, tässäpä kolme eri vaatekertaa, mikä kuvaukseen?!? Kiitos mahtaville ystäville, apu saapui ritarillisesti ja valinta oli helppo ja yksimielinen, raikasta raitapaitaa <3

Seison ulkovaatteet päällä eteisessä, kuvaajalta tulee viesti puolta tuntia ennen kuvausten alkua: ”värillistä ulkovaatetta päälle mustan sijaan, lehden pyyntö”. Hmm… minulla on mustat juoksuhousut ja musta takki päällä (kuvausta varten alla toki pinkki paita)… Hilpasen yläkertaan, toinen housuvaihtoehto oli värikäs, ne jalkaan, toinen takki, kengät jalkaan ja… ovikello soi. Onko riittäävän värikästä? Kelpaa hyvin kuulemma 🙂

Pidä silmät auki, älä puhu ja mieti… iloisia asioita ;), silmät auki, älä puhu… Hankalaa on olla hiljaa kun on niin paljon asiaa. Kuvaus itsessään olikin oikein mukava ja miellyttävä kokemus, suurkiitos Samulle, sait rauhallisella läsnäolollasi minutkin rauhoittumaan ja tuntemaan oloni oikein kotoisaksi. Hyvä tästä tulee, minusta huolimatta 🙂