Lehdissä ja mediassa on puhuttu viimeaikoina ja jo pitkään siitä, miten paras tapa palautua liikunnan aiheuttamasta rasituksesta on kunnon yöuni. Kova liikuntasuoritus voi myös stressata elimistöä, unen aikana elimistö korjaa kudosvaurioita ja toimii näin loistavana palautuskeinona. Riittävä uni vahvistaa myös immuunijärjestelmää ja auttaa painonhallinnassa monien muiden hyötyjen lisäksi.

 Tutkimusten mukaan aikuisen riittävä unen määrä on 7 – 9 tuntia mutta unen tarve on yksilöllistä. Itse mietin näitä tutkimustuloksia lueskellessani, että myös unen laatu varmasti vaikuttaa siihen, miten levänneeksi itsensä tuntee. Alla on kuvattuna minulle kohtuullisen tavallinen unen määrä. Vaikka kokonaisuudessaan unen määrä näyttää riittävältä, levollisen unen määrä jääkin kauaksi riittävästä! Tieto lisää tuskaa tässäkin asiassa. Olen aina kokenut olevani hyvä nukkuja, nukahdan helposti ja jos minun unenlahjoista olisi kiinni, nukkuisin heräämättä koko yön kellon soittoon asti. 

​Voi miten mielelläni palautuisin nukkumalla, mutta lapsiperheen elämässä riittävät unet todellakin tuntuvat olevan utopiaa… Nuoruudessa paljon käytetty sanonta ”kuolema kuittaa univelat” alkaa kuulostaa hetkittäin enemmänkin piinaavalta totuudelta, kuin hauskalta heitolta pitkäksi venyneen illan jälkeen. Kuopus kömpii edelleen väliimme nukkumaan joka yö. Yritin saada häntä nukkumaan omassa sängyssään mutta siinä vaiheessa kun kannoin häntä kahdeksatta kertaa omaan sänkyynsä, totesin, että ehkä nukumme molemmat paremmin kuitenkin nykyisellä järjestelyllä :D. Onhan sitä kättä ja jalkaa välillä vähän joka suunnassa, mutta ei kuitenkaan tarvitse nousta vähän väliä ylös sängystä. Toisinaan kaulaan puristuvat pienet kädet saavat kaiken heräilyn ja kylkeen tökkimisen tuntumaan pieneltä vaivalta <3. Toinen syy liian vähäiseen uneen on itsestäni kiinni – aivan liian helposti jään lasten nukahtamisen jälkeen valvomaan ja viettämään omaa aikaa televisiota tuijottaen tai vaikkapa blogia kirjoittaen…nyt nukkumaan!