Se on niin vaikeaa, hirmu vaikeaa!!! Siis se peruskuntoharjoittelu tai minun tapauksessa oikeammin huoltoharjoittelu… Seuraavan parin viikon ajan pitäisi painottaa matalampien synkeiden treenejä ja pulssin tulisi pysyä pääasiallisesti 100-130 bpm huoltoreenin ajan. Eihän minulle tule tuollaisilla sykkeillä edes hiki! Mitä liikuntaa se sellainen muka on… huoltoharjoittelu pitää ottaa myös viikoittaiseen harjoitusohjelmaan, se onkin uusi tuttavuus, kaikki-liikunta-on-hikiliikuntaa-ihmiselle….

Onneksi peruskuntoharjoittelussa (130-160 bpm, keskisyke alle 150bpm) pystyn himpun verran enemmän antamaan löysiä itselleni.

Vaihdoin blogin otsikon kuvankin seesteisemmäksi lapsuusmaisemaksi, sielunmaisemaksi. Jospa näissä kuvissa ja tunnelmissa saisin hillittyä myös menohalujani. Ymmärrän toki myös, että tämä himmailu on aivan välttämätöntä edistymisen ja tavoitteiden saavuttamisen kannalta, mutta vaikeaa se silti tuntuu olevan…

Voitte vain kuvitella miten kirmaan kuin aropupu lenkillä, kun annan itselleni luvan parin viikon päästä juosta taas kunnon vauhteja!

Kuva otettu Kilpisjärventieltä, keltainen talo on lapsuudenkotini ja taustalla usvassa Muoniojoki.

P.s. Mitä enemmän näitä kuvia katselen, sitä enemmän alan vakavasti miettiä osallistumista myös PallasNutsiin, sehän on kuin kotona juoksisi… vaikka aikataulutuksellisesti se taitaa olla mahdoton rasti mutta silti alan siitä haaveilla yhä enemmän…