Olen ollut edelliset pari viikkoa jotenkin uupuneemman oloinen ja olen lähtenyt liikkumaan – ”koska on pakko ”-ajatuksella. Tyttärenikin sanoi minulle ettei sinun ole todellakaan mikään pakko lähteä salille jos et halua. Omassa mielessä minun kuitenkin tuntuu olevan vähän kuin pakko lähteä päivittäin liikkumaan. Jotenkin olen niin tottunut siihen, että jokaiseen päivään kuuluu jotakin liikuntaa, että sen poisjättäminen tuntuu suorastaan rikolliselta. Yleensä nautin aina liikkumisesta, viimeistään sitten kun olen päässyt vauhtiin, mutta nyt aivan viimeaikoina olen huomannut salillakin fiiliksen, etten oikein jaksaisi tehdä suunnittelemaani ohjelmaa ja mitein, mikä olisi mahdollisimman helppo treeni, jotta pääsisin vähän vähemmällä.

Huomasin treenejäni tutkaillessani, että helmikuussa oli ollut kokonaisia lepopäiviä aivan yhden ainokainen ja nyt maaliskuuhun on tullut täysi lepopäivä liikunnasta vain tällä viikolla yksi päivä. Palautuminen on selvästi hidastunut nyt, kun olen alkanut ottaa salitreenin lisäksi ohjelmaan juoksua vähitellen yhä enemmän. Vaikuttaa siis siltä, että juoksun ja aktiivisen salitreenailun yhdistäminen alkaa vaikuttaa palautumiseen kuormittavasti enkä osaa oikein hallita palettia. Vaikuttaa myös siltä, että olen aivan addiktoitunut treenailuun enkä huomaa edes pitää lepopäiviä, kun en ymmärrä salitreenin kuormittavan ja vaikuttavan myös palautumiseen.

Kaiken tämän lisäksi en todellakaan tajua, että en ole enää mikään nuorukainen enkä millään tavalla mikään urheilija. Esivaihdevuodet ovat iän puolesta hyvinkin meneillään, täytän tänä vuonna nimittäin jo käsittämättömät 48 vuotta! En voi millään ymmärtää olevani sen ikäinen ja siksi ehkä en myöskään osaa ottaa huomioon iän tuomaa palautumisen hidastumista. Kysynkin nyt teiltä muilta lähes samanikäisiltä naisilta, oletteko selvästi huomenneet palautumisen hidastumisen ja millaisia oireita se on teille aiheuttanut? Esivaihdevuosioireista en osaa juuri muuta sanoa, kun sen, että kuukautiseni ovat aivan sekaisin, muita oireita en koe, mutta voisihan tämä palautumisen sakkaaminen olla hyvinkin yksi oire, eikö? 

Tällä viikolla homma alkoi siis enemmän sakkailla ja tajusin jopa pitää sen kuukauden enemmäisen lepopäivänkin… Nyt kun tätä kirjoittelen, huomaan, että olisihan sitä voinut vieläkin rauhallisemmin ottaa…Maanantaina juoksentelin salille (19:49, 2.7 km), salilla crossailin (17:31, 2.1 km) ja viikon aloituksen tapaan ohjelmaan kuului jalkapäivä (1:02:06). Salilta hipsuttelin kävellen kotiin (18:30, 1.5 km). Tiistain ohjelmaan ilmestyi laulun säestys, joten ensin hölköttelin säestystunnille (40:14, 5.7 km), laulaa lurittelin ja erityisesti ihailin muiden taituruutta ja sen jälkeen jatkoin matkaa hieman lyhempaa reittiä kotiin (20:41, 3.14 km). Keskiviikkona pidin pitkästä aikaa aivan kokonaan lepopäivän liikunnasta, muuten tapahtumaa päivään kyllä mahtui.

Torstaina palasin treenisorvin ääreen, tavallisen viikko-ohjelman tapaan vuorossa olisi ollut kuntopiiri, mutta siirsin sen muuten kevyemmälle päivälle, perjantaille. Torstaina kävelin salille (27:48, 2.68 km) ja crossailin hetken (20:06, 2.36 km) ja tein hiukkasen kevyemmän keskivartalo-yläkroppatreenin (46:37). Treenin jälkeen loppuverkkailin kotiin (16:44, 1.46 km). Perjantaina oli sitten vuorossa juoksun (22:46, 3.52 km) ja crossarin jälkeen (20:11, 2.44 km) edelliseltä päivältä skippaamani kuntopiiri painoilla ja pieni vatsatreeni päälle (46:58), jonka jälkeen käveleskelin kotiin (18:01, 1.50km).

Lauantaina lähdin innokkaana juoksulenkille, mutta jo aika alkuvaiheessa kyseenalaistin elämänvalintojani, kun sisällä mukavalta talvisäältä näyttänyt ilma olikin lumituiskua ja tuiverrusta. Juoksu tuntui todella raskaalta ja jalka painoi aivan hämmentävän paljon, lopulta sinnittelin ajatuksissani, että juoksen kympin täyteen  ja lopetan siihen (1:07:11, 10.04km) ja näin sitten  tein. Lopun matkaa kävelin kotiin, onneksi matkaa ei ollut enää paljon jäljellä (18:35, 1.70km). Matkalla mietin myös aika kauhuissani, että miten ihmeessä olen muka heinäkuussa 66 kilometrin polku-ultrakunnossa?!? Toisaalta tiedän, että olen ennenkin tässä vaiheessa vuotta kauhulla miettinyt tulevan kauden suunnitelmia ja jotenkin vain olen niistä aivan kohtuullisen kunnialla selvinnyt. En siis todellakaan heitä vielä kirvestä kaivoon.

Sunnuntaina suunnittelin käveleväni ja meneväni sen päälle salille. Aurinko paistoi mukavasti ja päädyin lopulta kävelemään viikon pitkiksen (2:14:17, 13.01 km), sen jälkeen ei käynyt enää mielessäkään lähteä salille, jotakin rajaa minullakin sentään, ihme kyllä :). Liikuntaa viikkoon kertyi 10 tuntia 18 minuuttia, matkaa kaikkineen 53.9 kilometriä, joista juoksua pikkuruiset 25.1 kilometriä. Jonkin verran täytyy jatkossa miettiä kyllä  näitä juoksu- ja salikuvioita ja sitä, miten saan palautumisen ja treenin parempaan tasapainoon. Samaan pohdintaan voisi toki ottaa myös viikottaisen lepopäivän. Silloin kun juoksin, se oli tietysti aivan välttämätön, mutta nyt kun tuos salitreeni ei tunnu niin rankalta, oeln jotenkin aivan huomaamatta lipsunut teenaamaan liikaa suhteessa lepoon. Tämän paletin tasapainottaminen on     nyt todella tärkeää.

Aurinkoisia maaliskuun päiviä toivotellen,

– Maijaliisa

Saat kätevästi tiedon uudesta postauksesta seuraamalla blogini Facebook-sivua ja Instagram-tiliä sekä ottamalla blogini seurantaan Blogit.fi tai Follow my blog with Bloglovin.