Et ole täysin palautunut – viikolla 3 ja 4

Palautumisen seuranta Polarin ortostaattisen testin mukaan on nyt edelliset kaksi viikkoa kertonut pääsääntöisesti tarinaa, jossa ”en ole täysin palautunut, treenaa kevyesti tai lepää tämä päivä”. Tutkailin viime viikolla unenaikaisia sykkeitä ja huomasin, että unenaikainen syke on ollut hieman koholla jopa marraskuun alusta alkaen… Voisi siis sanoa, että palautuminen on ollut vajaata jopa sieltä marraskuun alusta alkean. Ajattelen, että pelkkä liikunnan rasitus ei ole minua tähän tilanteeseen saattanut, vaan erityisesti työssä tapahtuneet muutokset ja siitä auheutuva stressi sekä työn lisäksi aloittamani opinnut Jyväskylän avoimessa yliopistossa, ovat mielestäni jopa suuremmassa roolissa siihen, että palautuminen on jäänyt vajaaksi.

Viikolla kolme en käynyt jouskuslenkillä muuten kuin sunnuntaina 9 kilometria, kun sunnuntaina palautuminen oli muka jo kohdillaan. Viikolla kolme liikuin 8 tuntia ja kävelin 29.6 kilometirä. Tokikaan en ollenkaan sokeasti luota pelkkään ortostaattiseen testiin, vaan pitkälti kuuntelen omaa oloani ja tunnetta.

Tällä viikolla olen treenannut jonkin verran ohjelman mukaan, mutta samalla olen muokannut ohjelmaa niin, että olen tuntenut voivani tehdä harjoitukset kohtuullisen hyvin levänneenä. Toisaalta olen hiukan testaillut kroppaani ja sitä miltä treenaanminen tuntuu, vaikka palautuminen ei ole ollut aivan kohdillaan. Olen tämän viikon aikana huomannut, että vähitellen sykkeet alkavat pysyä taas omalla tasolla eikä syketaso lähde laukalle aivan saman tien, kun lähden juoksemaan. Lyhytkin tauko näyttää ainakin jonkin verran auttavan. Samalla olen tosin myös työstänyt työasioitani ja erityisesti niitä tuntemuksia, joita vähäinenkin työnkuvan muutos on aiheuttanut. Koen, että isosti stressiä on vähentänyt juuri se, että olen pystynyt käsitellä työasioita monipuolisesti ja oivaltanut, mistä johtuu voimakaskin stressantuminen näennäisesti pienistäkin muutoksista. Ihmismieli on varsin moninainen ja mutkikas koneista ja kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Maanantaina oli viikon lepopäivä edellisen päivän juoksulenkin jälkeen ja tein iltasella lyhyen kehonhuoltotreenin (25:11, avg 81 bpm) ja tiistaina tein ensin kotijumpan (40:39, avg 104 bpm) etäluentojen aikana ja luentojen jälkeen kävin vielä happihyppelyllä pk2-lenkillä (45:05, 7.48 km, avg  139 bpm). Keskiviikkona tein ohjelman mukaan vetotreenin, jossa oli alkuverkan kuusi kilometrin vetoa kahden minuutin kävelypalautuksilla (1:13.33, 11.67 km, avg 139 bpm). En ole pitkään aikaan tehnyt vetotreenajä ja nyt sitten päätin kokeilla… Vauhti ei vedoissa päätä huimannut, mutta pyrinkin juoksemaan sykeohjatusti niin, että syke pysyisi alle maksimitason vedoissa.

Torstaina juoksin  lyhyen pk2-lenkin (40:22, 6.72 km, avg 139 bpm) ja perjantaina juoksin viikon pitkiksen mukavasri pk1-sykkeillä (2:00:33, 17.02 km, avg 129 bpm). Hämmästyttävää oli, että syke pysyi noinkin matalalla pidemmällä juoksulenkillä, tuntuu siltä, että vaikka rasitankin kroppaa hiukan enemmän, ei palautuminen kovin vajaaksi tunnu onneksi kuitenkaan jäävän.

Lauantaina päivä meni pääosin siivoillessa (on tuo siivoaminen ollut vähän paitsiossa koko perheellä viime aikoina…) ja ehdin lenkille vasta illasta, kun lumisade oli jo ehtinyt näillekin leveysasteille  ja lumipöpperössä hölkkäily nostaa saman tien sykkeitä (1:02:26, 8.06 km, avg 133 bpm). Sunnuntaina työntelin pihalla kolaa nelisenkymmentä minuuttia lasten kanssa ja tämän varsin pitkän lämmittelyn jälkeen lähdin lenkille (1:22:06, 12.07 km, avg 128 bpm). Pienen hetken lenkistä juoskin yhtä matkaa miehen kanssa, joka juoksi kotirataultraa.

Viikko hujahti taas päätökseen, liikuntaa tähän viikkon tuli aika tavalliseen tapaan hiukan yli yhdeksän tuntia. Kokonaisuudessaan kilometrejä kertyi kolailuineen kaikkineen 64.6 kilometriä, joista juoksua oli lähes kaikki 63.1 kilometriä. Vaikka palautuminen ei aivan optimaalisella tasolla mittariston mukaan ehkä olekaan, keho tuntuu toimivan yllättävän hyvin ja treenaaminen maistuu, tästä on hyv jatkaa kuulostellen tuleviin treeneihin.

– Maijaliisa

Saat kätevästi tiedon uudesta postauksesta seuraamalla blogini Facebook-sivua ja Instagram-tiliä sekä ottamalla blogini seurantaan Blogit.fi tai Follow my blog with Bloglovin.

Hyvinvointi Oma elämä Liikunta Terveys

Haasteita palautumisessa viikolla 2

Viikonloppua kohden olen keventänyt suunniteltuja treenejä, kun huomasin viikon aikana, että syketaso sekä juoksun että unen aikana on tavallista korkeampi. Syketason nousu kertoo alipalautumisesta. Vaikka en ole viime aikoina erityisen paljon treenannut, pidempiaikainen kuormittava treeni ja viime aikojen psyykkinen kuormitus töissä ja opiskelujen kasaantuminen, ovat olleet varmasti myös osaltaan tätä alipalautumista aiheuttamassa. Välillä on aivan hämmentävää huomata, miten selkeästi sykkeen nousu korreloi alipalautumisen kanssa ja miten epätoivoisesti yritän joka kerta kun näin tapahtuu, selittää sen jollakin muulla tavalla kuin sillä, että oikeasti olisi kyse liiallisesti kuormituksesta ja että pitäisi ottaa hieman rennommin treenien suhteen…

Maanantaina oli lepopäivä juoksusta ja iltasella jumppailin hieman pidemmän kehonhuollon (30:08, avg 92 bpm) kaiken muun tohinan keskellä.

Tiistaina tein liahskuntoharjoittelua (50:02, avg 119 bpm) samalla, kun olin lähes neljän tunnin etäluennolla. Illalla luennon jälkeen kävin pk1-lenkillä (42:54, 5.56 km, avg 134 bpm), jonka aikana huomasin, että sykkeen pitäminen pk1-alueella juostessa tuntui lähes mahdottomalta ja jotta sain pidettyä sykkeen edes lähellä pk1-tasoa, vauhti oli pidettävä aivan todella hitaana. Ajattelin, että mittarissa on jotain vikaa tai sitten myöhäinen ajankohta olisi voinut vaikuttaa sykkeisiin…

Keskiviikkona vuorossa oli pk2-alueen juoksu lopun mäkivedoilla (1:11:40, 10.47 km, avg 141 bpm) – viimeistään tämän treenin aikana huomasin, että syketaso on aivan huomattavan paljon korkeampi suhteessa vauhteihin ja toisaalta tuntemukseeni juoksusta olivat todella nihkeät, syke nousi selvästi nopeasti ja keho tuntui rasittuneelta ja samalla rasittui helposti kevyestäkin juoksusta. Viimeistään tämän lenkin jälkeen oli selvää, että kroppa oli alipalautuneessa tilassa.

Torstaina pidin suunnitelman mukaan lepopäivän ja perjantaina kävin testaamassa lenkkeilyä (1:17:10, 10.68 km, avg 134 bpm) – suhteessa vauhtiin, syke oli vieläkin korkeampi kuin alkuviikon lenkeillä. Päädyin siihen, että en lähde lauantaina lenkille ollenkaan, vaan tein lihaskuntoharjoituksen (45:23, avg 112 bpm) ja päälle hieman kehonhuoltoa. Sunnuntaiksi suunniteltu juoksupitkis vaihtui kävelyksi (2:40:14, 16.43 km, avg 117 bpm).

Tälle viikolle itseni liikuttelua on tullut 8 tuntia  13 minuuttia ja kilometrejä kokonaisuuudessaan on kertynyt 43.2, näistä juoksua pikkuiset 26.7 kilometriä. Tulevan viikon harjoittelun suunnittelussa pitää kuunnella ja tutkailla tarkasti niin sykkeitä kuin omaa oloakin. Nyt tuntuu siltä, että ensi viikko voisi olla jopa vielä tätä viikkoa kevyempi. Saapa nähhä… Joka tapauksessa, ihanaa tammikuun viikkoa toivotellen,

– Maijaliisa

Saat kätevästi tiedon uudesta postauksesta seuraamalla blogini Facebook-sivua ja Instagram-tiliä sekä ottamalla blogini seurantaan Blogit.fi tai Follow my blog with Bloglovin.

Hyvinvointi Oma elämä Liikunta Terveys