Pakkasta ja pitkistä viikolla 6

Tällä viikolla on alkuviikosta ollut taas oikein kunnon pakkasia, loppuviikosta pakkaset ovat kuitenkin hieman hellittäneet, joten olen silti saanut aivan hyvän treeniviikon aikaiseksi. Hieman jouduin muokkaamaan viikon treenejä pakkasesta johtuen, minulla ei edelleenkään ole salikorttia, enkä pääse siis tekemään juoksutreenejä matolla. Toivon, että selviäisin helmikuusta vain pienin muutoksin ja että maaslikuussa säät sallisivat jo ohjelman noudattamisen ulkoilmassa kokonaisuudessaan. En tosin ole vielä muokannut ohjelmaa sään vuoksi kuin yhden kerran, joten enpä ole kovin paljon muutoksia tähänkään mennessä ohjelmaan joutunut tekemään.

Maanantaina ohjelmassa oli kevyttä palauttavaa liikuntaa, joka minun kohdalla tällä hetkellä tarkoittaa lähinnä juoksua ja kävelyä, silloin kun syke tahtoo lähteä nousemaan liian korkeaksi  (1:00:40, 6.82 km, avg 126 bpm). Vähitellen  saan kuitenkin juosta lenkeistä yhä enemmän ja enemmän, se tuntuu kyllä riemulliselta. Lenkin jälkeen oli mukava tehdä rauhallinen kehonhuoltosarja (26:40, avg 87 bpm).

Tiistaina oli vuorossa peruskuntolenkki (pk2), jonka alkupuolella tein 10 lyhyttä mäkivetoa kävelypalautuksin (1:01:43, 8.28 km, avg 139 bpm).  Juoksin tytön harrastuksen aikana, joten lenkin jälkeen minulla oli vielä aikaa käytettävänä ja odotellessä tyttöä treeneistä jatkoin matkaa vielä hetken kävellen (20:03, 1.91, avg 115 bpm).

Keskiviikkona  suunnitelmissa oli vetotreeni, jossa oli useampi veto ensin vk2-sykkeillä ja sen jälkeen useampi veto maksimisykkeillä … Ulkona oli pakkasta yli kaksikymmentä astetta, itse asiassa lenkin aikaan lukemat olivat  -22 c, joka tuntui kuin -27 asteelta. Jopa minä ymmärrän, että tällaisessa pakkasessa ei ole mitään järkeä lähteä  tekemään ulos vetotreenejä, vaikka vaatetuksen puolesta olisinkin voinut tehdä vetotreenit, keuhkot eivät olisi olleet kovin mielissään tuollaisen pakkasen tunkeutumisesta sisään keuhkoihin maksimitreenin aikana. Päätin siis unohtaa vedot, mutta lähdin tekemään treenin muuten samoin statistiikoin. Jätin vain huomiotta vedot, mutta ajan suhteen pidin lenkin samanlaisena, näin lenkistä tuli peruskuntoharjoitus (1:19:31, 11.39 km, avg 137 bpm).

Torstaina  oli vuorossa rauhallinen palauttava happihyppely juoksukävely-ajatuksella (1:03:32, 7.84 km, avg 124 bpm).

Perjantai oli viikon pitkispäivä. Lähdin lenkille hieman ennen kymmentä ja kotiin saavuin vasta kolmen jälkeen, vaikka lenkki itsessään ei aivan niin pitkä ollutkaan (4:30:41, 34.09 km, avg 131 bpm). Lenkki olikin pitkästä aikaa varsin tapahtumarikas. Kävin kotona välillä juomassa vettä, samalla tosin jouduin hieman vaihtamaan vaatetusta. Eväänä minulla oli vain muutamia hedelmäkarkkeja. Aikaa kotitouhuihin kului kuitenkin vain vähän. Mutta sitten sain hetkeksi aivan muuta tekemista lenkin aikana – Kesken lenkin minua vastaan tallusteli kaksi irrallaan olevaa koiraa – pienemmällä koiralla oli suojaliivi päällään, mutta isommalla koiralla ei ollut edes kaulapantaa. Koirat tulivat vastaan minua isohkossa T-risteyksessä, jossa juuri sillä hetkellä tuli autoja jokaisesta suunnasta. Autot ajoivat hiljaa ja kiertelivät koiria, jotka säntäilivät peräkkain vähän joka suuntaan. Itse en ole varsinaisesti koiraihminen, mutta en tietenkään voinut niitä koiria siihenkään jättää  sekoittamaan liikennettä tai jäämään autojen alle – yritin napsutella sormiani ja saada koiria seuraamaan minua tai ainakin pysymään pois autojen tieltä, mutta aika huonosti siinäkin onnistuin. Isosta perävaunullisesta rekasta kurkisteli mies ja minä nostelin olkiani, en todellakaan osannut sanoa, mitä niille koirille olisi pitänyt tehdä. Hetken päästä tämä samainen rekkamies tuli kyselemään, tiesinkö koirista ja minä kerroin etten tiedä mistä koirat olivat siihen ilmestyneet, mutta kai ne pitäisi saada kiinni – hän lähti ottamaan isompaa koiraa kiinni. Mies oli koiraihmisiä ja osasi käsitellä koiria, hänen tullessaan paikalle minäkin sitten rohkaistuin ottamaan tuon pienemmän koiran syliini, kun se lähti keskelle tietä isomman koiran perässä. Lumiauratraktorista miehelle heitettiin liinaremmi, jolla hän sai isomman koiran sidottua ja niin me lähdimme ottamaan selvää, mistä koirat olivat reissuun lähteneet. Pienemmän koiran liivistä löytyi puhelinnumero, numerosta ei kuitenkaan kukaan vastannut. Silti puhelin ilmoitti, mihin osoitteeseen puhelinnumero kuului, joten saimme läheisen huonekaluliikkeen kuskit toimittamaan koirat takaisin omistajilleen. Enpä ole aikaisemmin ollut mukana tällaisessa koirien pelastusoperaatiossa.

Lauantaina paistoi upeasti aurinko ja oli pikkupakkanen (-10 c). Minun oli päästävä ulkoilemaan ihanaan auringonpaisteeseen ja sain kuopuksen lyhyelle kävelylenkille kanssani (32:23, 2.26 km, avg 94 bpm). Juoksuohjelmassa oli lauanteille kuitenkin vain leppoisa  kehonhuolto (16:05, avg 85 bpm). Sunnuntaina tein kotitreenin (36:28, avg 114 bpm) samalla kun tein laskiaispullia lasten riemuksi. Jätin pullat jäähtymään kotiin ja kävin lenkillä (1:30:18, 12.17 km, avg 137 bpm) sekä kermavaahto-ostoksilla. Sen jälkeen saimme sitten vihdoin laskiaspullia laskiaissunnuntain kunniaksi.

Kokonaisuudessaan tähän pakkasviikkoon on humpsahtanut liikuntaa jopa 12 tuntia ja 32 minuuttia. Kilometrejä tuohon aikaan on kertynyt yhteensä 84.8, joista juoksua 80.6 kilometriä. Hämmästelen edelleen, miten kroppani pystyy tällaisiin juoksumääriin tuosta noin vain. Kunto ei ole ehkä noussut erityisen kohisten, mutta huomaan osata ajatella, että palautuminen rasituksesta vaikuttaa nopeutuneen selvästi – paremman palautumiskyvyn avulla pystyn treenaamaan enemmän ja sen pitäisi kasvattaa kuntoa hävitellen kohti kevättä. TÄllä hetkellä olen jo aivan huipun tyytyväinen siihen, että palautuminen on alkanut nopeutua, suunta on aivan oikea.

Ai niin, tänään on myös ystävänpäivä, on ollut huiken ihanaa saada tutustua tätäkin kautta moniin uusiin ihmisiin, moniin juoksuystäviin – toivon, että osaan kertoa ja osoittaa arvostukseni teitä kohtaan muinakin päivinä kuin vain ystävänpäivänä, mutta erityisesti tänä päivänä on ihana huomata, miten paljon upeita ystäviä olen juoksuharrastuksenkin kautta saanut ❤️

– Maijaliisa

Saat kätevästi tiedon uudesta postauksesta seuraamalla blogini Facebook-sivua ja Instagram-tiliä  sekä ottamalla blogini seurantaan Blogit.fi tai Follow my blog with Bloglovin.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *