Palauttelu jatkuu viikolla 25
Vielä(kään) juoksu ei oikein luista, jaloissa tuntuu edelleen hiukan raskaalta, mutta tällä hetkellä enemmänkin ärsyttää sykemittarin temppuilu ja epävarmuus. En oikein tiedä, miten siihen pitäisi suhtautua… Parina viikkona mittari on näyttänyt aivan mitä sattuu. Olen pessyt sykevyön, vaihtanut patterin, kastellut yltä, päältä ja alta, silti mittari näyttää aivan höpöjä. Mittari toimii sykevyöllä aivan tavalliseen tapaan noin ensimmäiset kymmenen minuuttia ja sen jälkeen alkaa näyttää omiaan. Ensin kello näyttää todella matalia sykkeitä, alle 70 lyöntiä minuttissa juostessa ja hetken päästä näyttääkin sitten reilusti yli 170 lyöntiä minuutissa. Kummatkaan lukemat eivät todellisuudessa pidä paikkansa. Sykekäyrä seikkailee aivan omissa sfääreissään, joko aivan liian alhaisena tai yhtäkkiä aivan liian korkeana. Kehon tuntemuksista tiedän, että kummatkaan ääripäät eivät ole todellakaan todellaisuutta, silti ärsyttää aivan todella, kun kesken lenkin pitää alkaa tunnustella sykettä kaulalta rauhoitellakseen itseään ettei syke oikeasti ole reilussa 180 lyönnissä minuutissa… Samalla tavalla rannesykemittauskaan ei minun kapeassa ranteessa näytä oikeita lukemia, varsinkaan jos olen yhtään viileänä. Siitäkään ei sitten oikein ole apua tähän ongelmaan. Olen vakavasti alkanut harkita uuden sykesensorin ostoa, toimiikohan optinen sykesensori paremmin, onko teillä kokemusta? En siis ilmoittele tällä viikolla sykkeitäni treeneistä, koska niistä ei voi oikeastaan sanoa yhtään mitään treenien osalta.
Maanantai oli viikon lepopäivä, mutta arkiliikuntaa päivään tuli pyöräillen työmatkat molempiin suuntiin. Harvoin pääsen töihin ilman autoa, koska liikun päivän aikana pisteestä toiseen, mutta nyt olin päivän toimistolla, joten arkiliikunta tuli tarpeeseenkin. Tiistain juoksu oli kevyt peruskestävyyslenkki (1:03:51, 8.01 km) samoin keskiviikon lenkki, joka oli tosin hieman pidempi 1:35:07, 14.06 km) – tässä treenissä oli myös alamäkijuoksun harjoittelua.
Torstain lenkillä mittari temppuili oikein tosissaan ja aina kun syke lähti mittarin mukaan laukalle, siirryin kävelyyn, joten vauhti laski sitten lenkin aikana aivan huomaattavasti (1:31:50, 12.0 km). Perjantaina vuorossa oli hieman kovempivauhtinen lenkki, silti peruskestävyysalueella – korkeimmillaan syke oli kellon mukaan jopa 183 lyöntiä minuutissa, joka on jo lähellä maksimisykettäni… En todellakaan ollut sellaisissa lukemissa sykkeiden osalta oikeasti näissä peruskestävyyslenkin vauhdeissa (39:58, 5.97 km).
Lauantain suunnitelmissa oli aluksi noin kuuden tunnin pitkä pyöräily ehkä jopa Oulujärven ja Manamansalon maisemissa, mutta suunnitelma muuttui ja pyöräilypitkis hieman lyheni. Tein pyörälenkin Nuasjärven ympäri, Kajaanista Vuokattiin ja sieltä Pohjanvaaran, Kuluntalahden ja Hannusrannan kautta Paltaniemelle ja takasin kotiin (4:05:39, 102.04 km). Hetken tauon jälkeen jatkoin treeniä polkujuoksulla (2:00:25, 17.51km). Päivän kokonaistreeniaika oli siis hieman yli kuusi tuntia, oikean mallikas pitkis siis lopulta näin multisporttaillen.
Sunnuntaina kävin vesisateessa palauttavalla ja leppoisalla kävelyllä reilun tunteroisen nautiskellen luonnon rauhasta ja raikkaudesta.
Koko viikon kilometrit olivat 172.2, joista juoksua 57.6 kilometriä ja pyöräilyä 108 kilometriä. Aikaa liikkumiseen käytin 12 tuntia 26 minuuttia. Seuraavaa, kisaan on enää kolmisen viikkoa aikaa, joten nyt täytyy ottaa iisisti ja kuunnella kehoa tarkasti. Ensi viikkoon ja uusiin treeneihin 😊
– Maijaliisa
Saat kätevästi tiedon uudesta postauksesta seuraamalla blogini Facebook-sivua ja Instagram-tiliä sekä ottamalla blogini seurantaan Blogit.fi tai Follow my blog with Bloglovin.