Pallas – Yllästunturin kansallispuisto 80 vuotta

Nämä maisemat eivät ole muutteet. Sama ihana, nostalginen, rakas tuttuus ja turvallisuus on läsnä.

Tänään kaksi kilometriä ylämäkeä kolmen lähes hiihtotaidottoman lapsen kanssa :D. Oli himpun verran haasteellista ja äidin hermoja raastavaa, mutta me päästiin perille, kaikki päästiin. Siinä vaiheessa ei enää harmittanut yhtään mikään, ei se että jonkun sukset tuntuivat menevän enemmän taaksepäin kuin eteenpäin. Ei se, että joku kiljui kesken matkan, että on hiki ja nälkä. Ei se, että jonkun sukset päätyivät ahkioon puolessa välissä matkaa. 

Vatikurussa huolet hävisivät ja huoleton äiti istui nauttimassa auringosta ja muistoista, kun yksi lapsi kieri alas rinnettä, yksi suuntasi pulkkansa kohti sulaa puroa ja yksi kaipaili kahvion kaakaota. 

Mielessä lapsuuden pääsiäiset Vatikurussa, Romanssikahvilan lumo nuoruudessa ja kaikki se kauneus, luonnon rauha, ihmeellisyys. Kiitos Pallas tästä kaikesta! Kiitos siitä, että sinut on pidetty samana. Kiitos, että maailmassa on jotakin joka pysyy ja lumoaa aina ja yhä uudelleen <3

– Maijaliisa

Jos haluat seurata blogini sometilejä, löydät ne täältä: 

Facebook
Instagram
Twitter
YouTube

 

Löydät blogini myös seuraavista portaaleista:
Blogit.fi
Bloglovin’
Blogkeen