Perheretkellä Hossassa – Julma-Ölkky veneillen ja Muikkupurolle uimaan

Kesälomareissun ensimmäinen yöpymispaikka oli Hossan kansallispuisto. Saavuimme (vanhemmat ja lapset, 12-, 10- ja 8-vuotias) Hossaan parin tunnin ajomatkan ja hiljaisen kansan hämmästelyn jälkeen – pysähdyimme perehtymään kansallispuistoon (ja vessaan) luontokeskukselle. Luontokeskuksella oli paljon autoja, mutta sisätiloissa ei ollut juurikaan ruuhkaa. Auto oli pakattu ääriään myöten täyteeen pidempää matkailua ja telttailulomaa varten, joten jo kotoa lähtiessä auton perä tuntui viiltävän maata.

Matkaa luontokeskukselta Julma-Ölkylle oli noin viisitoista kilometriä, ensin asfalttitietä, josta käännyttiin hiekkatielle (noin 8 km). Hiekkatie oli aivan kauttaaltaan niin sanotuilla nimismiehen kiharoilla (hiekkatien epätasainen aaltomainen kohta) ja tuntuikin, että auto hajoaa painavan lastin alla saman tien. Mietimme jo, että käännymme takaisin, mutta hitaasti ajamalla uskalsimme jatkaa perille asti. Parkkipaikalla oli yksi auto rengas puhjenneena, joten oli tieosuus ollut muillekin autoille haastava, yllättävän lujaa osa autoilijoista tietä pitkin silti ajoi.

Julma-Ölkyn parkkipaikalla oli runsaasti autoja, mutta tilaakin oli, eikä mitään massoja paikalla ollut, ihmiset olivat pääosin kadonneet metsiin. Julma-Ölkyn kioskilta ostimme veneliput ja vene lähti Suomen suurimmalle kanjonijärvelle lastinaan vajaa parikymmentä maisemabongaria.

Vene kuljetti meitä kolmisen kilometriä pitkän kanjonijärven päästä päähän, matka kesti noin puolisen tuntia ja nähtävää riitti matkan jokaiselle hetkelle.

Veneilijä esitteli muutamia kohteita, joista ehkä mielenkiintoisimpana pienenpieni kalliomaalaus, joka esitti  kahta ihmistä sekä peuraa tai hirveä. Kalliomaalaus tuli selvemmin esiin, kun kippari suihkutti vettä kalliomaalauksen päälle.

Ensimmäisessä kuvassa näkyy pieni punainen kalliomaalaus kuvan keskellä suurin piirtein punaisen lippiksen kohdalla.

Vaikuttavimpana korkeiden kallioiden lisäksi jäi mieleen kallioiden väliin syntynyt repeämä, holvimainen pirunkirkko.

Vaikka veneretki itsessään oli huikea kokemus, olisi myös todella mahtavaa päästä vaeltamaan/juoksemaan järven ympäri reittejä ja huikaisevaa riippusiltaa pitkin. Julma-Ölkylle jäi siis vielä paljon nähtävää seuraavaankin kertaan. Kioskilta saa myös vuokrattua kanootteja, joilla järven upeita maisemia voisi tutkailla rauhassa omaan tahtiin.

 

Julma-Ölkyltä ajelimme yöksi Jatkojärven telttailualueelle, jossa leiriytymässä oli muitakin telttailijoita järven rannassa, mutta ei todellakaan tungokseen asti. Teltan sai rauhassa pystyttää useamman kymmenen metrin päähän seuraavista telttailijoista ja saimme oman rantakaistaleenkin, josta lapset pääsivät uimaan ja peseytymään. Alueella oli myös useampia ulkokäymälöitä (omat paperit mukaan) ja jätteiden lajittelupaikka. Leiriydyimme lähelle tulentekopaikkaa ja saimme siinä helposti valmistettua iltaruuan.

Aamulla pakkasimme teltan autoon ja lähdimme lyhyen vaelluksen kautta Muikkupuron laavulle ja Keski-Valkeisen järvelle aamu-uinnille. Matkaa reitin alusta (taas ensin autolla nimismiehen kihara-tienpätkää aivan riittävästi) Muikkupuron laavulle oli noin 1.5 kilometriä esteetöntä ja erittäin helppokulkuista polkua pitkin.

Muikkupuron laavu ja aivan ihana pieni puro avautui eteen käsittämättömän upeiden kirkasvetisten järvien välissä.

Muikkupuron siltaa juoksi polkujuoksija, hieman kateellisena katsoin hänen menoaan, todella tulen tänne vielä joskus aivan oikeasti juoksemaan. Hossan maasto vaikuttaa täydellisen mukavalta polkujuoksumaastolta pehmeine neulaspolkuineen.

Paluumatkalla seikkailimme osin pienempiä polkuja pitkin takaisin autolle, koska kukapa sitä haluaa samaa reittiä palata ja aina pitää löytää jotain uutta näkemistä 😄.

Kävimme lounaalla luontokeskuksella, jossa otettiin poikamme vakavat allergiat todella antaumuksella huomioon, iso kiitos siitä! Ruoka oli myös maittavaa ja täyttävää, lapset ihastuivat erityisesti savustettuun siikaan.

Hossasta matka jatkui Rovaniemen kautta Muonioon, kotiseudulleni, ja uusiin seikkailuihin 🙂.

Matkalla pohjoiseen…

Kesälomaterveisin,
-Maijaliisa

Saat kätevästi tiedon uudesta postauksesta seuraamalla blogini Facebook-sivua ja ottamalla blogini seurantaan Blogit.fi tai Follow my blog with Bloglovin.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *