Perustan rakentamista – suunta on oikea!

Eräässä Facebook-ryhmässä keskusteltiin Helsingin sanomien artikkelin pohjalta siitä, miten kuntoilijat treenaavat usein aivan liian kovaa omaan kuntotasoonsa nähden ja miten paljon kevyttä ja palauttavaa treeniä kuntoilija oikeasti tarvitsisi kehittyäkseen. Olen jo useaan otteeseen kertonut, miten viime vuosi tuli juostua aivan liian kovilla tehoilla ja miten se vaikutti tuloksiin vain negatiivisesti. Olen siis jo ajatuksen tasolla sisäistänyt artikkelin pointin, mutta näkyyköhän se kuitenkaan harjoittelussa tarpeeksi? Edelleenkin joudun jarruttelemaan menohaluja oikein tosissani, jotta harjoituksen taso pysyisi peruskestävyysalueella. 

Keskustelusta kiinnostuneena ja vuoden kohta päättyessä aloin tsekkailla omaa treenaamista ja vertailla tämän ja edellisen vuoden treenejä. Alla olevasta kuvokoosteesta näkyy aika selvästi, että tänä vuonna olen aivan oikeasti keskittynyt erityisesti juoksussa peruskestävyyden kasvattamiseen! 

Yleisesti vuosien 2016 ja 2017 treenimäärää tarkastellessa, huomaan etten ole tänä vuonna treenannut kovin paljon enemmän kuin edellisenä vuonna, mutta tänä vuonna juoksua on tullut huomattavasti enemmän kuin viime vuonna. Tämäkään muutos ei ole mielestäni niin merkittävä kuin sykealuiden muutos verrattuna edelliseen vuoteen. Viime vuonna kaikkien treenien osalta sykealuiden ”pyramidi” on tasapaksu painottuen kuitenkin selvästi vauhtikestävyyden alueelle. Juoksun osalta painottuminen vielä vauhtikestävyyden ylämpään sykealueeseen (oranssi) on aivan huomattavaa (täysin järkyttävää ja suorastaan idioottimaista treenaamista, näin jälkeenpäin analysoituna…).

Mutta mennäänpä sitten tähän vuoteen. Aluksi täytyy sanoa, että olen aivan huippuylpeä siitä, miten älyttömän paljon paremmalta sykealueiden ”pyramidi” tämän vuoden kaikkien treenien osalta näyttää. Edelleen on tekemistä tuon alimman palkin (harmaa; pk1- minulla sykealue 100 – 130 bpm) kanssa, mutta on kuitenkin otettava huomioon myös se, että tuota harmaata aluetta tulee treenattua hyötyliikunnassa usein ilman sykemittaria. Ja entä sitten juoksun sykealueet? Niissä muutos on vielä radikaalimpi kuin kaikissa treeneissä. Juoksussa painopiste on keikahtanut koko lailla oikeampaan suuntaan, nyt pääosa juoksuista on peruskuntoalueella ja sehän tässä on ollut tarkoituksenakin! Vielä ei kuntoni ole niin loistava, että onnistuisin juoksemaan tuolla harmaalla alueella kovinkaan paljon. Se treeni on tehtävä vielä pääosin kävellen, mutta kun kunto kohenee, niin eiköhän tuo harmaakin alue ala onnistua ainakin osin juosten 🙂

Tänä vuonna on siis selvästi tehty paljon oikein. Olen todella tyytyväinen, nyt tuntuu siltä, että paljon on mahdollista ensi vuonna! Odotan tulevaa jännityksellä ja innolla – ennätykset, olen valmiina saavuttamaan teidät :o) 

Seuraathan blogini sometilejä :)

Facebook
Instagram
Twitter
YouTube

Löydät blogini myös seuraavista portaaleista:
Blogit.fi
Bloglovin’
Blogkeen