Pohdintoja ja treenejä viikolla 18

Olen kateudesta vihreänä seurannut viikonlopun  Buff Trail Tourin avausta, Bodom Trailia. Tuntuu siltä, että siellä ovat olleet aivan kaikki ja että siellähän minunkin olisi pitänyt olla... Miehelle sanoinkin, että jos tästä maantiemaratonista selviän kunnialla, ensi kaudella kilpailen vain poluilla!

Tällä viikolla huolen aiheena on ollut lastenhoitojärjestelyt maratonin aikana. Suunniteltu hoito ei onnistunutkaan ja olen kysellyt läpi sukulaisia ja kummeja tuloksetta. Ajatus siitä, että lähtisin maratonaamuna ajamaan 180 kilometriä juuri ennen juoksua, ei ole kovin houkutteleva, mutta sitäkin ehdin pohtia yhtenä vaihtoehtona. Sitten pelastava enkeli saapui kuivioihin, lupasi majapaikan ja hoidon Oulussa <3. Hän lupautui hoitamaan meidän mukulat, kun omat ovat kisamatkoilla ja missä lie. Vasta tämän jälkeen paljastui, että maraton todellakin tarkoittaa 42.2 kilometriä, ei puolikasta... :D

Hieman ahdistusta on tuottanut myös takareisi-pakara-vaiva tai hamstringoireilu tai piriformisoireyhtymä tai mikä lie... Huomenna kävelen suurin odotuksin osteopaatin pakeille. Saa nähdä mikä on tulos ja diagnoosi siellä. En olekaan aikaisemmin käynyt osteopaatilla, joten otan tämän kokemuksen kannalta. Tästä ehkä lisää myöhemmin.

Treeneihin sitten - tällä viikolla juoksua on tullut vielä aivan tavalliseen tahtiin, keventely alkaa ensi viikolla. Juoksua kertyi oikein mukavasti, 58.1 kilometriä ja kokonaisliikuntaa yhteensä 9 tuntia ja 47 minuuttia. Tällä viikolla olen yrittänyt panostaa juoksun ohella venyttelyyn, erityisesti tuon pakara-takareisikiristelyn vuoksi.

Maanantaina tein kolmekymmenen minuutin vauhti/maksimikestävyysharjoituksen, jossa 10 minuutin välein yritin saada vauhtia nostettua (40:36, 7.88 km, avg 156 bpm). Treeni meni oikeastaan varsin hyvin, mutta ihmettelen kyllä, miten vaikeaa nykyisin on saada sykkeitä tuonne maksimitasolle - ehkä se johtuu siitä, että olen nyt panostanut selvästi peruskestävyystreeneihin ja vauhtikestävyysharjoitukset ovat  oikeasti olleet vauhtikestävyysalueella sykkeidenkin puolesta, enkä ole päästänyt vk-treenejä lipsumaan heti tuonne maksimin puolelle. Jospa tämän avulla vauhdit tuolla vk-alueella olisivat parantuneet - toivon todellakin :) Tähän vielä huomioksi, että olen juossut puolimaratonin keskisykkeellä 174 bpm, kun anaerobisen rajani huitelee jossakin 164 bpm:n tuntumassa... Alla lenkin statistiikkaa: 

Tiistaina, Vapun päivänä kiertelimme esikoisen kanssa vappurasteja rennosti hölkkäillen ja kävellen reilun tunnin ajan (1:12:02, 3.88 km, avg 97 bpm), voit lukea vappurasteista täältä. Iltasella kävin vielä pienen palauttelevan lenkin itsekseni (48:22, 6.02 km, avg 125 bpm).

Keskiviikkona oli vuorossa kosteassa ilmastossa maksimivedot, tällä kertaa 6 kertaa kilometrin vedot kahden minuutin palautuksilla (50:03, 8.97 km, avg 151 bpm). Alussa piti vähän himmailla, ettei vauhti hyydy ennen viimeisiä vetoja, hyytyihän se...  Hyvin sain vauhdin kiihtymään neljänteen vetoon asti, mutta sitten viides veto vähän notkahti ja viimeisen vedin sisun voimalla vielä kunnialla loppuun asti. Silti oikein hyvä vauhtitreeni, eikö? 

Torstaina kävin salilla testailemassa paria kuntouttavaa liikettä tuohon jalkavaivaan ja muuten treenaamassa yläkroppaa ja keskivartaloa (1:15:39, avg 99 bpm). Vaikea vielä sanoa, miten nuo kuntouttavat liikkeet, niin sanotut jarruttavat liikkeet auttavat, ainakin ne tuntuivat tosi pahoilta :). Liike tuntui juuri siinä kohtaa, jossa jalan vaiva on ja aivan kuin liikkeiden aikana jalan kipu olisi jopa vähän helpottanut. Näiden testaamista jatkan! Kotona vielä venyttelin puolen tunnin ajan jalkoja.

Perjantaina oli vuorossa tämän viikon pitkis (2:21:50, 20.89 km, avg 140 bpm). Hiukan alkoi ahdistaa tuo maratonvauhdin ylläpitäminen, jotenkin tuntui niin raskaalta tämänkin vauhti, joka on hyvin kaukana tavoitevauhdista... onneksi syke oli kuitenkin aivan kohtuullisella tasolla. Tällä viikolla kurkku on ollut aamuisin hieman karhea ja nenä meinaa vuotaa kirkasta nestettä, olisikohan tuo siitepölyallergia aiheuttamassa näitä oireita, kun ei tämä ole taudiksi vieläkään alkanut. Olen kyllä syönyt antihistamiinia koko tämän viikon. Illalla venyttelin taas jalkoja puolisen tuntia, pitkän lenkin jälkeen se onkin todella tarpeen.

Lauantaina oli lepopäivä treeneistä, koska olin päiväreissulla Oulussa, kuuntelemassa Pohjanmaan ja Kainuun lapsi- ja nuorisokuoroja. Esikoinen on musiikkiluokalla ja kaikki Kajaanin alakoulun musiikkiluokat olivat mukana kuorotapahtumassa. Upea elämys niin kuorolaisille kuin kuuntelijoillekin. 

Sunnuntaina oli upea auringonpaiste ja lämpöasteitakin ennätyslukemat tälle korkeudelle, 16 astetta. Silti iltasella sää muuttui epävakaiseksi ja lenkillä sain nauttia auringonpaisteesta, sadekuurosta ja vastatuulesta, sää oli todellakin vaihteleva lenkin aikana (1:15:41, 10.45 km, avg 132 bpm). Juoksun piti olla palauttavaa, mutta ei se siltä tuntunut, jotenkin nämä kaksi viimeistä lenkkiä ovat olleet ihmeellisen rankat ja sykekin on tahtonut nousta liian helposti. Mietityttää, että mistähän tämäkin nyt johtuu. Aivan selvää syytä en nimittäin osaa sanoa... olisiko sittenkin flunssa pyrkimässä päälle? Vaikuttaako antihistamiinia syönti vointiin? Onko kokonaiskuormitus nyt liikaa? Vai onko vain niin, että nuo vetotreenit ovat syöneet voimia muilta treeneiltä ja nyt pitäisi keholle antaa aikaa palautua? Osasitko sinä kertoa missä mennään? 

Oikein upeaa alkavaa viikkoa sinulle ja treeni-intoa! 

- Maijaliisa

Jos haluat seurata blogini sometilejä, löydät ne täältä: 

Facebook
Instagram
Twitter
YouTube

 

Löydät blogini myös seuraavista portaaleista:
Blogit.fi
Bloglovin'
Blogkeen

 

 

Kommentit

Kirsi N. (Ei varmistettu) http://Kirsberry.blogspot.fi

Sun mietteesi on kovin tuttuja. Mulla on viikon päästä maratoni ja viimeiset 3 viikkoa olen ollut sitä mieltä ettei tästä tule mitään. Kaksi viikkoa kului siinä että vatsa oli ihan omituinen, onneksi se on jo vähän asettunut. Parin viikon takainen pitkis oli erittäin raskas, paikat ihan tukossa ja samoin takareisi vaivaa. Sekä jalkapohja. Pikkuhiljaa on tullut sellainen fiilis että voisi se juoksu onnistuakin, tänään oli lepopäivä ja teki mieli lenkille ja sehän on positiivista että juoksututtaa ! Olen myös seuraillut esim. Bodomia ja päätin että tämä on viimeinen juoksemani maraton. Niin tekee mieli poluille. Siitä takareisivaivasta, luin jostain että jos se on sitä hamstringia ei saisi tehdä pitkiä venytyksiä. Ehkä olenkin liikaa rasittanut sitä kun olen epätoivoisesti yrittänyt venytellä. Onhan tällainen epätoivo ennen maratonia kuitenkin ihan normaalia...tsemppiä sullekin, koskas se sun maratonisi olikaan ?

Maijaliisa

Niin tuttua, juuri tuossa tekeillä maratonpaniikkipostaus :D. Saa nähdä julkaisenko edes koko postausta, niin paniikin puolelle menee... 

No, kävin osteopaatilla, jotenkin hämilläni olen, en tiedä osaanko mitään kirjoittaa. Joka tapauksessa ei siellä mitään erityistä löytynyt, lihakset eivät ole kuulemma jumissa ja todella, niitä pitkiä venytyksiä en saisi ilmeisesti tehdä ollenkaan, koska olen jo muutenkin varsin notkea (lue - yliliikkuva) eikä lihaksissa osteopaatin mukaan ollut mitään kiristyksiä. Pakaran ja takareiden triggerpisteisiin sain akupunktiopiikit (ei kuitenkaan akupunktiota, vaan triggerpisteiden manipulointia?) ja ihmellisesti takareiden jumi on alkanut sulamaan. Pakara oli pari päivää aika outo, jopa kipeä, mutta nyt tuntuu jo aika hyvältä - oikeastaan tuo takareiden kireys alkoi sulaa jo siellä osteopaatin pöydällä... On muuten aika mielenkiintoista veivaamista tuo osteopatia :). 

Mulla on maraton Oulussa 26.5. Paljon tsemppiä sinulle maratonille, hyvin se menee!  

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.