Rentoa ja mukavata – viikko 47
Tämän viikon johtotähtenä on ollut ajatus; miten tämä liikkuminen onkin näin rentoa ja mukavaa? Alan yhä enemmän oivaltaa, että olen jatkuvalla juoksemisella uuvuttanut itseäni ja vaikka nautin tuolloinkin juoksemisesta, niin kaikki voimat ovat menneet siihen. Nyt huomaan, että kun juoksen vähemmän ja suunnitelmallisesti, voimia jää myös muuhun liikkumiseen aivan eri tavalla. Tällä viikolla olenkin treenannut 9 tuntia 55 minuuttia – jossa on kylläkin mukana myös yhteinen ulkoiluhetki, juoksukilometrejä on puolestaan kertynyt varsin maltillisesti edelleen; 26.8 kilometriä.
Maanataina kävin hierojalla heti aamusta. Tunsin olevani oikein hyvässä ja rennossa kunnossa, mutta eipä mittään… Olihan ne takareidet aivan jumissa, yllättäen oikea takareisi oli enemmän jumissa vaikka vasemman hierominen sattui huomattavasti enemmän. En aivan ymmärrä niitä, jotka nukahtaa hierojalla… 😀 Hieman hieronnan vastapainoksi pilatesta ja venyttelyä illalla aikaan 30:48 keskisykkeellä 88 bpm.
Tiistaina suunnitelmassa oli tunnin pk1-lenkki ja niin sitten mentiin 1:16:07 kävelyjuoksua keskisykkeellä 126 ja matkaa sain kasaan 9.01 km. Mukavaa huomata, että näillä matalillakin sykkeillä hölkkäily alkaa luonnistua koko ajan paremmin. Lenkin jälkeen tein vielä pitkät, pääasiassa jalkoihin keskittyvät venytykset (32:03) keskisykkeellä 84 bpm.
Keskiviikko vedettiin lepopäivänä, niin kuin tarkoitus oli ja torstaina piti sitten olla vauhdintarkkailulenkki… mutta eipä siinä lumipyryssä vauhtia tarvinnut tarkkailla… Sykkeet oli kaakossa ja vauhti minimissä, juoksu muistutti lähinnä lumessa lyllerrystä, kun lunta oli tullut pyöräteille valleiksi asti. 10.06 km meni keskisykkeellä 142 aikaan 1:22:42. Kun tulin kotipihaan, lunta oli jo kunnon kinoksina ajotiellä, joten lenkin päälle sain hyvän kolatestreenin (39:07) keskisykkeellä 132 bpm. Iltasella himmailin vielä pilatestreenin aikaan 33:03, keskisykkeellä 91 bpm.
Perjantaina oli tietysti taas salipäivä. Tein treenin uuden ohjelman mukaan ja hieman soveltaen (1:45:11) keskisykkeellä 112 bpm. Tuntuu muuten siltä, että kun juoksuun ei mene kaikki energiat, muutkin oheistreenit sujuu helpommin ja tuntuvat kevyemmiltä. Salilla oli oikein sellainen olo, että tätähän voisi jatkaa vielä vaikka kuinka pitkään.
Lauantaina pyrimme viettämään perhepäivää, aamupäivällä kävimme yhdessä laskemassa mäkeä läheisellä kukkulalla. Mittasin tuon ulkoilun myös treeninä ja yllätyin, että 50 minuutin mäenlaskun keskisyke oli vain 99 bpm ja korkeimmillaankin syke nousi vain 128 bpm:n. Ehdin myös hyvin suunnitellulle jaksotetulle lenkille, lenkin kokonaisaika oli 52:47 ja kilometrejä kertyi 7.73 keskisykkeellä 144 bpm. Juoksu kulki oikein mukavasti, ensimmäisen vauhdikkaan jakson jälkeen jouduin kuitenkin kävemäänkin, jotta sain sykkeen laskemaan. Alla juoksun grafiikkaa ja käppyröitä. Erityisesti iloitsen tuolla reunassa näkyvistä sykealueiden ja vauhtialueiden samankaltaisuudesta. Aikaisemmin sykealueet ovat olleet korkeammat ja vauhdit matalammat suhteessa sykkeisiin. Tästäkin käppyrästä katsottuna näyttää siltä, että nyt taidetaan tehdä jotakin oikein!
Sunnuntaina olisi ollut virallisen ohjelman lepopäivä, mutta kun maanatai meni vähän niin kuin ’lepäillessä’, niin päätin rasittaa itseäni reippaan sauvalenkin ja kotitreenin verran. Sauvalenkillä viihdyin muutaman minuutin yli tunnin, keskisykkeellä 126 bpm ja matkaa kävellen sain kasaan 6.17 kilometriä. Kotitreeni (32:25) juoksun päälle sai sykkeet nousemaan kohtuullisesti keskisykkeen ollessa 122 bpm.
Ihana ja rento viikko takana, tykkään tykkään tykkään! <3
Miten sinun treenisi?
Seuraathan blogini sometilejä :)
Facebook
Instagram
Twitter
YouTube
Löydät blogini myös seuraavista portaaleista:
Blogit.fi
Bloglovin’
Blogkeen