Sekametelisoppaa viikolla 8

Istuin sunnuntaina aamupäivällä sohvalla ja seurasin innokkaana penkkiurheilijana Endurance 24 h:n live-tuloksia ja live-videota. Monta tuttua nimeä ja kasvoa, juoksukaveria, vilahteli listoilla ja videolla, oli mahtava seurata heidän menoaan, niin onnistumisia kuin selvästi vaikeitakin hetkiä. Just nyt ei kuitenkaan kiinnosta yhtään lähteä kiertämään sisärataa, kun mielessä on elävästi Joensuu Night Runin 12 tunnin juoksu marraskuussa ja erityisesti se tuska, joka jalkaterissä tykytti johtuen kovasta mondosta ja me rakkovaivat varpaissa😨 . Vahingosta viisastuneena selviäisin ehkä uusilla ja paremmilla kengillä vähemmällä tuskalla uudesta sisärataultrasta, nyt ei vain tee edes mieli kokeilla… ehkä joskus. Mies lähti muutama tunti sitten juoksemaan kotirataultraa, suunnitelmissa 50 kilometrin juoksu tälle päivälle – toimin vähän niinkuin huoltajana täältä kotoa käsin, täytän siis ehkä pari pulloa urheilujuomalla päivän aikana.

Oma viikko on mennyt otsikon mukaisesti varsin sekavissa treeneissä, ei näissä treeneissä muutenkaan niin paljon suunnitelmaa ole ollut, tällä viikolla tuntuu vain siltä, että olen tehnyt mitä sattuu ja milloin sattuu eikä treeneissä ole ollut juurikaan ajatusta. Toisaalta joskus on mukava vain antaa mennä, mutta pikkuhiljaa voisi alkaa ottaa suunnitelmallista otetta treeneihin, Karhunkierroksen 55 kilometrin polku-ultraan on kuitenkin enää vain vajaa 13 viikkoa aikaa…

Maanantaina kävin kevyehköllä lenkillä kuopuksen uimakoulun aikana, vaikka lenkki oli vauhdillisesti kohtuullinen, syke olisi saanut taas olla matalampi hitaaseen vauhtiin nähden… (1:00:23, 8.1 km, avg 139 bpm).

Tiistaina lähdin riskillä kokeilemaan latuja, kävelin ladun varteen ja hiihdin osin jäisillä laduilla. Piti ei ollut kovin kummoinen, parempi kuitenkin kuin odotin – luistokaan ei ollut niin huono kuin olisi voinut olla, joten aivan mukava lenkistä lopulta tuli (1:25:04, 13.2 km, avg 132 bpm). Kovin moni muu ei ollut laduille kuitenkaan tällaisella veitsellä loskakelillä eksynyt, kumma juttu 🤭. Hiihdon jälkeen tein dynaamisen liikkuvuusharjoituksen (24:35, avg 93 bpm). Olen todella tyytyväinen tähän Polarin uuteen ominaisuuteen, joka ehdottelee näitä liikkuuvuustreenejä minulle (FitSpark), muuten tekisin niitä huomattavasti vähemmän, josko ollenkaan.

Keskiviikkona mies lähti työreissuun ja hoidin yksin lasten kuskaamiset ja hakemisen harrastuksista, siinä ei jäänyt juurikaan aikaa omiin treeneihin, enkä halunnut jättää illalla lapsia yksin kotiin, joten tein kellon ehdottaman voimaharjoittelun (26:06, avg 111 bpm) ja YouTube avulla coretreenin (20:00, avg 116 bpm) iltasella kotona. Torstaina kävin esikoisen balettitreenien aikana juoksulenkillä (1:15:00, 10 km, avg  139 bpm) testaamassa Lidlistä juuri ostamaani painoliiviä. Painoliivissä oli maksimipainot eli 4 kilogrammaa – liivi on onesize, mutta oli minulle juuri sopiva, joten epäilen vahvasti ettei se sovellu miesten käyttöön (painoliivilaatikossa oli kuva naisesta liivi päällä, olisko siis tarkoitettu naisille…), eikä edes kovin skrodeille naisille, itse kun olen yläkropasta xs/s kokoa. Laitoin painoliivin juoksutaki  päälle, painoliivissä kun oli myös heijastimet. Juostessa liivi pysyi hyvin paikoillaan, tuntui lähinnä juoksurepulta, eikä haitannut juoksemista ollenkaan, myös käsien liikerata pysyi vapaana. Voisin käyttää liiviä hyvinkin juostessa, liiviin paino tosin nostaa varmasti hieman sykettä, erityisesti voisi siis soveltua kävelylenkille ja voimaharjoitteluun, joka tapauksessa hyvä ostos.

Perjantaina juoksin aamulla kiireessä kampaajalle (16:21, 2.67 km, avg 142 bpm) ja kampaajan jälkeen muutaman kauppapysähdykse ja kotonakäynnin saattelemana päivän lenkin ( 1:19:24, 10.54 km, avg 134). Lenkin jälkeen lykkäilin vielä parikymmentä minuuttia kolaa kotipihassa (avg 116 bpm).

Launtaina menimme koko perheellä uimaan heti aamusta keskimmäisen uimakoulun jälkeen. Kun 7-vuotias kuopuksemme uskaltautui pudottautumaan alas 3 metrin ponnahduslaudalta, oli minunkin pakko testata päätäni ja tulla alas kolmesta metristä … Aivan kauheaahan se oli, mutta selvisin. Kävin uimassa 500 metriä (17:51, avg 113 bpm) ja totesin taas, että jotain tekniikkatreeniä tarvisin, jotta siitä räpellyksestä voisi tulla jotain uinnin kaltaista. Huomasin myös, että edelleen vasen olkapää oirehtii uinnissa, varsinkin muutamissa vaparin  vedoissa, joten hyvä ettei päälajini ole uinti. Jotain siellä on vieläkin pienesti epäkunnossa, mutta kun se ei vaikuta juoksemiseen, selviän sen kanssa. Kotimatka taittui kävellen (28:07, 2.64 km, avg 115 bpm), auto oli täysi omista lapsista ja lapsen kaverista. Kotona oltiin levon kannalta hetken ja Illemmalla kävin loskalenkillä räiskälerännässä (1:07:13, 9.09 km, avg 135 bpm). Harvemmin näillä leveysasteilla taistellaan loskan kanssa helmikuussa.

Nyt sunnuntaina siis alkuaamupäivän seurailin 24 tunnin juoksijoita ja täyttelin miehen juomapulloja kotiratultralla. Kun tyttö sai viimeisen laskiaspullapellillisen ulos uunista, lähdin itsekin lenkille lähipuistoon, jossa mies oli juoksemassa. Juoksimme yhdessä reilu puolitoista tuntia ja viimeisen puolen tunnin aikaan mies otti sellaisen spurtin etten meinannut mukana pysyä – 50 kilsaa meni alle kuuteen tuntiin ja käsittämättömät vauhdit loppukiriin. Olen niin ylpeä miehestäni! Oma lenkki jäi huomattavasti lyhyemmäksi (1:50:50, 15.02 km, avg 135 bpm). Iltasella lykkäilin kolalla loskaöunta pihasta parinkymmenen minuutin ajan vähän niinkuin loppuverkaksi ( avg 112 bpm).

Kokonaisuudessaan takana on loppujen lopuksi monipuolinen viikko, kilometrejä kertyi 74.5, joista juoksua mukavat  55.5 kilometriä. Aikaa liikkumiseen käytin 11 tuntia ja 6 minuuttia, ensi viikolla sitten mahdollisesti juoksuohjelman pariin, katsotaan, mitä tapahtuu.

– Maijaliisa

Saat kätevästi tiedon uudesta postauksesta seuraamalla blogini Facebook-sivua ja ottamalla blogini seurantaan Blogit.fi tai Follow my blog with Bloglovin.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *