Sisäpyöräilyä ja pakkasta kävellen viikolla 47
Tämä viikko on ollut jonkin verran monipuolisempi edellisiin viikkoihin verrattuna. Päätin, että vaikka en pääsekään juoksemaan, pitää minun alkaa vähitellen kuitenkin tehdä vauhtikestävyystreenejä harjoitusohjelman mukaan. Pyöräillen sykkeiden seuraaminen tuntuu olevan huomattavan paljon vaikeampaa, varsinkin kun syke nousee minulla nyt helposti korkealle ja sykkeen pitäminen oikealla tasolla vaatii kyllä aika tarkkaa seurantaa, johon en taida olla oikein kykeneväinen.
Maanantain kävely oli varsin rauhallinen (1:14:25, 7.6 km, avg 112 bpm) ja samalla osallistuin Camillan juoksuvalmennuksen zoomiin. Zoomin aiheet ovat usein mielenkiintoisia ja toisten kysymyksiin saamat vastaukset saavat pohtimaan omaakin tapaa treenata ja suhtautumista omaan treeniin. Huomaan, että taidan olla tässä treenaamisessa aika suurpiirteinen, vaikka pääosin pyrin toteuttamaan suunniteltua ohjelmaa, saatan elämäntilanteen mukaan nakella harjoituksia viikossa päivällä suuntaan jos toiseen ja nyt olen kyllä aivan luvattomasti jättänyt ohjelmasta vk-treenit, kun en ole niitä pystynyt tehdä juosten. Tiistaina kävelin laulutunnin jälkeen salille (13:51, 1.32 km, avg 109 bpm), tein salilla juoksuohjelman jaloille ja koko kropalle suunnatun treenin (1:04:03, avg 95 bpm) ja kävelin rauhallisesti kotiin (17:01,1.39 km, avg 114 bpm).
Keskiviikkona tein rauhallisen pitkän kävelyn (1:31:58, 9.1 km, avg 109 bpm) ja torstaina oli pitkästä aikaa vuorossa viikkoon suunnitellun vk-treenin tekeminen, nyt sisäpyöräillen (1:00:21, avg 129 bpm). Kävelin salille ja siellä ajattelin tehdä vk-treenin klossipyörällä – tokihan se oli juuri varattu ja sain tietää, että toisen treenaajan harjoitus kestäisi puoli tuntia – niinpä minä ”varasin” pyörän puolen tunnin päähän ja kävin vielä jatkamassa kävelyä parinkymmenen minuutin ajan. Pääsin sitten aloittamaan vk-treenin pyöräillen, mutta minulla ei varsinaisesti ole asetettu sykealueita pyöräilyyn, joten kuvakkeen sykealueet ovat juoksusta ja näin ollen pyöräilyyn liian korkeat. Näillä kuitenkin mentiin. Harjoituksessa oli neljä kertaa kuuden minuutin vauhtikestävyysvetoa, kolmen minuutin palautuksella ja nopea veto (20 sek) ja siihen päälle, puolentoista minuutin palautus. Noissa nopeissa vedoissa syke ei toki oikein ehtinyt mukaan, joten piikki näkyy vasta palautuksen puolella. Tuntuipa hyvältä saada pitkästä aikaa poskiin punaa vauhtikestävyystreenin muodossa.
Perjantaina oli tämän viikon lepopäivä, toki kävin päivällä pyöräillen ja kävellen kaupungilla, siitäkin tuli jonkinmoinen peruskestävyystreeni, kun piti päästä kuitenkin vähän tuulettumaan ja ulkoilemaan reilun puolen tunnin verran. Perjantaina olin ”pikkujouluissa” ensin syömässä ja sitten kävimme teatterissa ihmettelemässä Nälkämaan Jussille morsian-näytelmää. En juuri koskaan käytä alkoholia, nyt nautin ruuan kanssa lasillisen valkoviiniä. Jotenkin ajattelin ettei sellainen tuntuisi juuri missään, ajatellen siis liikuntaa ja unen laatua ja palautumista. Olen tosin myös hyvin tottumaton alkoholiin, jolloin yksi lasi valkoviiniä voi vaikuttaa enemmän minussa kuin tottuneen käyttäjän kropassa. En edes ajatellut koko asiaa, mutta seuraavana päivänä huomasin katsoa unen laatua, joka näytti kellossa hyvin heikkoa tasoa – sitten kävin tutkimassa statistiikkaa ja huomasin että unenaikainen keskisyke oli selkeästi normaalia korkeampi. Nyt huomaan, että senkin jälkeen unenaikainen keskisyke on ollut viime aikoina korkeampi, joten ehkä viinilasillisella ei ollut aivan niin merkittävää osuutta syketason nousuun kuin ajattelin, mutta vahvistaa kyllä ajatusta siitä, ettei alkoholi sovi minulle millään tavalla. En tosin tiedä kenelle se sopisi…
Lauantaina kävin ensin kävelyllä ihastelemassa kirpakan iltapäivän auringonlaskua (50:05, 5.35 km, avg 105 bpm) ja sen jälkeen tein hieman mukaillun salitreenin kotona kahvakuulien avulla (45:38, avg 105 bpm).
Sunnuntaina pakkanen paukkui oikein kunnolla, pakkasta oli noin kahdenkymmenen asteen paikkeilla, onneksi suunnitelmassa olikin kävelyä (1:32:52, 10.08 km, avg 129 bpm). Ennen lenkkiä muistin ottaa käyttöön edellisinä talvina hyväksi havaitun kasvojen teippauksen ja sain kävellä pakkaslenkin ilman paleltumia. Suosittelen todellakin käyttämään ihoteippiä pakkaskeleillä herkkiin poskiin, jos ulkona viettää aikaa hetkeä pidempään.
Tällä viikolla olen liikkunut 10 tuntia 17 minuuttia ja matkaa tuohon aikaan on kertynyt 47.6 kilometriä, joista jalkaisin 41.6 kilometriä, parilla lenkillä olen ottanut muutamia juoksuaskelia ja nehän tuntuvat oikein mukavilta. Aamun nilkkajäykkyys on viime päivinä vähentynyt ja nyt alkaa tuntua siltä, että joskohan tästä vaivasta selviäisin vähitellen, en kuitenkaan uskalla vielä alkaa juosta kovin aktiivisesti. Olen tehnyt juoksuohjelman treenien lisäksi fyssarilta saamani nilkan lihaksiston vahvistamisen harjoitukset ja toivon, että niiden avulla saan vaivan vähitellen väistymään. Seuraava fyssari-aika on seuraavan viikon perjantaina ja siihen asti yritän vielä himmailla treenejä, vaikka jalka alkaakin selvästi osoittaa kuntoutumisen merkkejä, onneksi ❤️
Kirpakkaa marraskuun loppua toivotellen,
– Maijaliisa
Saat näppärästi tiedon uudesta postauksesta seuraamalla blogini Facebook-sivua ja Instagram-tiliä sekä ottamalla blogini seurantaan Blogit.fi tai Follow my blog with Bloglovin.