Suhteellisuutta

Kevätpäiväntasaus, tänään. Nyt on kevät, virallisestikin. Mielessä kevät on ollut jo jonkin aikaa. Kelit ovat hellineet ja juoksu on alkanut kulkea kohtuullisen mukavasti.

Ei tokikaan niin mukavasti kuin haluaisin tai harjoittelun määrään nähden toivoisin, mutta suhteellisuudentaju tuntuu välillä hämärtyvän oikein olan takaa…

2006 juoksin ensimmäisen puolikkaani nettoaikaan 2:12:46 lumettomilla Helsingin kaduilla Helsinki City Runissa. Maaliin heittäydyin puolikuolleena, paha olo, ripuli ja täydellinen horkka yllättivät minut reilu tunti juoksun jälkeen. Muistan, kuinka makasin silloisen kämppäni lattialla tärisevänä ja huonovointisena, mielessäni ajatus; ”ei ikinä enää, ei ikinä enää”. Menihän siihen tosin useampi vuosi, kun seuraavan kerran puolikkaan juoksin.

Tänään juoksin nautinnollisen, hitaan pitkiksen; 18.91 kilometriä, peruskestävyyssykkeillä aikaan 2:11:25, keskisykkeen ollessa 142bpm… Jotain on siis peruuttamattomasti kuitenkin muuttunut, parempaan suuntaan. Nyt olo lenkin jälkeen on virkistynyt, voimaantunut ja energinen!

Aurinkoista alkuviikkoa ja suhteellisuutta tajuntaan 🙂