Sykkeet korkeuksiin viikolla 43

Pakkanen on saapunut todella ja minun sydänraukka on aivan ihmeissään tässä muuttuneesta tilanteesta. Ilmeisesti kylmyys on minun kohdalla rasitus elimistölle, jolloin keskisyketaso nousee lenkeillä aivan huomattavasti näillä syksyn/talven ensimmäisillä pakkaslenkeillä. Tuntuu todella turhauttavalta lähteä lenkille, kun syke ampaisee saman tien lähelle vauhtikestävyystasoa, vaikka eteneminen lähentelee enemmän kävelyä kuin juoksuvauhtia. Toisaalta, nyt ymmärrän elimistöni reagoinnin, aikaisemmin jotenkin ajattelin, että kuntoni jotenkin romahtaisi syksyn edetessä.  Jospa tilanne alkaisi vähitellen rauhoittua, mutta jään seuraamaan tilannetta.

Maanantaina  kävin äärimmäisen hitaalla juoksulenkillä, kun yritin pitää syketason peruskestävyysalueella (1:09:50, 8.5 km, avg 131 bpm), tiistaina juoksin sitten kiireellä laulutunnille (15:40, 2.63 km, avg 152 bpm) ja tunnin jälkeen jälkeen pääsin taas ylimääräiselle kävelylle ystävän kanssa (1:20:09, 8.02 km, avg 122 bpm). Tästä alkaa tulla jo tapa, olen tiistaisin käynyt useana viikkona ystävän kanssa kuulumiskävelyllä ❤️. Jopa kävelylenkillä syketaso on noussut nyt pakkasen saavutettua selkeästi! Kävelylenkin päätteeksi hipsuttelin vielä kotiin (16:26,2.15 km, avg 142 bpm). Keskiviikkona kävelin kokouksesta salille (14:53, 1.4 km, avg 118 bpm), tein siellä suunnitellun treenin (50:13, avg 110 bpm) ja salilta kävelin rauhallisesti kotiin (19:49, 1.53 km, avg 117).

Torstaina pidin lepopäivän liikunnasta ja olen taas intoutunut neulomaan, niin että lepopäivä menee sitten helposti sohvan nurkassa neuloessa, ei välttämättä hyvä vaihtoehto liikkuvuuden kannalta… Mutta villapaita villapaita tee vauhdilla… 🤷‍♀️. Torstain valitsin lepopäiväksi, kun pohkeen oireilu on usein lisääntynyt salikäynnin jälkeisenä päivänä, yritin tällä peliliikkeellä hillitä pohkeen oireita. Vähän siitä olikin apua, mutta silti oireita on taas loppuviikosta ilmaantunut, selvästi lievempänä ja hallittavana kuitenkin.

Perjantaina kävin rauhallisella juoksulenkillä (1:05:09, 8.63 km, avg 138 bpm) ja lauantaina vuorossa oli vauhtikestävyystreeni, jota olin joutunut siirtämään edelliseltä viikolta pohkeen oireilun vuoksi. Alkuverryttelyn jälkeen tein viisi neljän minuutin vetoa parin minuutin kävelypalautuksilla ja loppuverkan (1:06:31, 10.02 km, avg 150 bpm). Tämänkin harjoituksen keskisyke oli todella korkea  suhteessa lenkin keskivauhtiin, toisaalta vedot nostavat nopeasti sykettä, joten se tietysti vaikuttaa syketasoon. Myös lenkin kokonaisvauhti oli jotakin aivan muuta kuin olisi pitänyt olla… Mutta olihan se hauskaa, että sai pitkästä aikaa edes yrittää päästellä vauhteja lenkillä.

Sunnuntaina kävelin ensin hyvinkin rauhallisesti esikoisen kanssa kaupungille (26:57, 2.19 km, avg 94 bpm) ja sieltä lähdin tekemään suunnitellun kävelytreenin (1:43:49, 10.73 km, avg 114 bpm). Tämän kävelytreenin keskisyke alkaa puolestaan olla taas lähempänä tavallista tasoa, josko kiihtyvä syke alkaisi vähitellen rauhoittua ja kroppa tottua pakkaseen.

Ihanaa lokakuun loppua toivotellen,

– Maijaliisa

Saat näppärästi tiedon uudesta postauksesta seuraamalla blogini Facebook-sivua ja Instagram-tiliä sekä ottamalla blogini seurantaan Blogit.fi tai Follow my blog with Bloglovin.