Syyslomailua ja Lappia viikolla 42
Tämä viikko on ollut täällä Kainuussa syyslomaviikko ja meidän perhe matkasi heti maanantaina Oulun kautta Muonioon loman viettoon. Tiistaina neljä meistä viidestä lähti huiputtamaan Taivaskeroa (809 m) niin, että lähdimme Taivaskeron kierrokselle Pallaksen hotellin kulmilta uuden hissin rinnettä ja Laukukerojen ylityksen kautta. Päivä oli upean selkeä ja aurinkoinen, vaikkakin huipun tuntumassa tuuli oli jo hyvinkin kylmä.
Toinen matkaan lähteneistä lapsista oli vielä niin toipilaana flunssasta, että hän kääntyi isänsä kanssa lyhennettyä reittiä ensimmäisen Laukukeron ylityksen jälkeen kohti Vatikurua ja Pallaksen hotellia. Me jatkoimme pojan kanssa molempien Laukukerojen ja Liisansatulan kautta kohti Taivaskeron nousua. Tuosta Liisansatulan kohdilta olisi lähtenyt vaihtoehtoinen paluureitti hotellille ja hetken jo mietin, josko mekin kääntyisimme aikaisemmin paluumatkalle, mutta tässä vaiheessa poika pisteli jo kovaa vauhtia kohti Taivaskeroa, joten minäkin lähdin iskemään tossua jäisen lumiseen rinteeseen. Olin aivan unohtanut, miten pitkältä nousu tuntuu näin päin kierrettynä ja sainkin kannustaa kaveria useaan otteeseen helpommalla paluureitillä, että selvisimme huipulle asti.
Olihan mukava saada huiputtaa Taivaskero pojan kanssa. Paluumatka oli Taivaskeron laskussa jäinen ja siinä poika meni useamman kerran takapuolelleen liukkailla kengillään, mutta näin päin kierrettynä laskua Taivaskerolta oli vain hyvin lyhyesti ja nopeasti olimme vaellusreitillä kohti Pallaksen hotellia. Vaellusreitillä otimme aivan juoksuaskeliakin ja kannustin poikaa polkujuoksuun, kun askel nousi niin keveästi alamäessä, ei kuulemma tule tapahtumaan 😅. Spurttasimme siis reitin lopun, kun mies ja tyttö odottelivat meitä jo autossa, saimme silti kulutettua reittiin hämmästyttävän paljon aikaa (2:37:34, 8.33 km). Tuohon aikaan taisi tulla myös ainakin yksi evästauko mukaan, mutta kokonaisuudessaan meillä meni aikaa varmaankin jopa kolmisen tuntia, jonkun verran siis tauotin kelloa pysähdyksissä. Iltasella tein pikkuruisen vahvistavan nilkkajumpan.
Keskiviikkona kävin kävelyllä kylällä ensin hyvässä seurassa ja jatkoin vielä lenkkiä poluille (1:38:58, 8.12 km), jossa törmäsin sukulaisten koiravaljakkoon, koiria lenkitetään tällä hetkellä myös mönkijän avulla, kun lunta ei ole vielä ohjaskelkkailuun asti. Illalla tein nilkan pientä jumppailua ja vahvistamista, selvästikään tästä viikosta ei ole tulossa erityisen vahvaa jumppaviikkoa, vaikka sellaista vähän suunnittelin.
Torstaina neljä meistä viidestä käväsi porukalla kävellen Särkitunturin laavulla makkaranpaistossa (matka-aika noin 47 min, matka 3.2 km), suunnitelmissa kävi Särkitunturin huiputus, mutta nyt kaikki tyydyimme laavuiluun, sää oli alkanut muuttua niin sumuiseksi ettei maisemista huipulla olisi juurikaan päässyt nauttimaan.
Perjantaina kävin taas nauttimassa polkulenkistä vaaramaisemissa, pikkuriikkisen otin juoksuaskelialkin (1:20:06 6.23 km). Noustessa metsäpolkuja vaaramaisemiin, Ylimuonion vaaroilta näkyy huikaisevat maisemat Utkujärvelle, erityisesti Pallaksen suuntaan ja myös Olokselle. Näissä maisemissa sielu lepää ja henki kulkee aivan toisella tapaa, koen olevani todellakin tuntureiden ”tyttö”. Iltasella tein vartin verran keskivartalotreeniä lenkin päälle.
Lauantain treeni oli istua taas autossa ja pikkuisen ajellakki. Matka taittui mukavasti Haaparannan karkkiostosten siivittämänä. Sunnuntaina suuntasin aivan kuulkaas juosten salille (14:35, 2.04 km). Syke nousi saman tien aivan taivaisiin, mutta tämmönen lyhyt juoksu tuntui muuten aivan valtavan hienolta. Nilkassa ei näin lyhyessä jouksussa ollut tuntemuksia eikä niitä ole tullut juoksun jälkeenkään, jee! Salilla tein treeniä pitkästä aikaa ja oikein nautiskelinkin siitä (1:18:14) ja loppuverkkana tutusti kävellen kotiin (18:25, 1.68 km). Illalla palailin pohkeiden availuun ja liikkuvuustreeniin vartin ajaksi.
Tähänkin viikkoon treeniä tuli yhdeksän tuntia ja kilometrejä karttui hiukkasen vajaa kolmekymmentä. Rento ja leppoisa viikko takana, oli erityisen ihana nähdä sukulaisia, niin pieni kuin isojakin ❤️. Viikon aikana valmistui myös yksi villapaita ja pipo, seuraava pipo ja villapaita ovat jo puikoilla… Suunnitelmat eivät nilkkatreenin osalta edelleenkään toteutuneet, on hyvin vaikea saada motivoitua itseään pelkkään nilkan ja jalkaterän alueen voimatreeneihin, mutta ajattelen, että kun teen niitä osana muita treenejä, saan kuitenkin jonkin verran vahvistettua nilkan alueen lihaksistoa. Jospa sekin veisi asiaa hiukkasen eteenpäin, toivotaan.
Suosittelen kyllä Lapissa lomailua, muoniolaiset ovat onnellisia luonnostaan, sen allekirjoitan aivan täysin!
Uusin voimin viikkoon,
– Maijaliisa
Saat kätevästi tiedon uudesta postauksesta seuraamalla blogini Facebook-sivua ja Instagram-tiliä sekä ottamalla blogini seurantaan Blogit.fi tai Follow my blog with Bloglovin.
