Syyslomaviikko Teneriffan lämmössä viikolla 42

Syyslomaviikko alkaa olla lopussa ja rentouttava loma  Teneriffan länsirannikolla on takana. Lensimme edellisen viikon perjantaina Teneriffan eteläiselle lentokentälle, josta matkanjärjestäjä kuljetti meidät bussilla Puerto Santiagoon ja hotelliimme. Alkuloma meni tutustuessa lähiseudun kohteisiin ja maastoihin. Puerto Santiago ja  Los Gigantes ovat todella mäkisiä kaupunkeja, tyttäreni totesikin, että täällä kaikilla täytyy olla kova kunto, että he jaksavat kulkea näitä ylämäkiä päivästä toiseen 😅.

Maanantaina saimme vuokra-automme käyttöön ja kävimme hieman ajelemassa rannikkoa pitkin kohti etelää Los Cristianosiin asti. Iltasella nautiskelin kävelystä meren rannalla ja ihailin huikeaa maisemaa auringon laskiessa mereen.

Tiistaina lähdin tutustumaan aamusella läheisiin polkuihin, mies oli käynyt aikaisemmin tutkailemassa polkuja ja löytänyt reitin alkupään Santiago del Teidelle. Edellisen päivän automatkalla minäkin näin reittikyltit ja osasin lähteä kohti reittiä. Joissakin kohdin reitillä pysyminen oli hieman epävarmaa ja yhdellä tällaisella väärällä reitillä kolautin nilkkani kiveen. Nopeasti huomasin, että reitti ei jatkunut mihinkään ja kun käännyin toiseen suuntaan huomasinkin heti reittimerkinnät, jotka olivat jääneet huomiotta selkäni takana. Reitti kulki alkumatkasta banaaniviljelmien lomassa ja paluumatkalla laskeuduttaessa kallioilta erään pihatien varteen, koira haukkui varsin kiivaasti tiellä. Hieman pelonsekaisin tuntein kävelin kiertäen kallion kautta takaisin tielle kävellen, jotta en saisi koiraa perääni. Koira jäi kuitenkin onneksi tien päähän ja päästi minut jatkamaan matkaa rauhassa takaisin hotellille (1:10:59, 8.37 km, avg 123 bpm).

Keskiviikkona lähdimme aamupalan jälkeen kohti Espanjan korkeinta vuorta, tulivuori Teideä. Matkaa Puerto Santiagosta luonnonpuistossa sijaitsevalle tulivuorelle on teitä pitkin 51 kilometriä. Tie kulki rannikolta havumetsävyöhykkeen kautta keskelle laavakenttiä ja tulivuorta. Maisemanvaihdokset näinkin lyhyellä matkalla olivat huikeita. Emme olleet varanneet etukäteen gondolihissiä lähelle vuoren huippua, jo hissin lähtäasemakin oli korkeammalla kuin yksikään Suomen tunturin huippu, yli 2300 metrissä. Hissillä olisi päässyt noin 3500 metrin korkeuteen, mutta kun saavuimme hissille, huomasimme, että se olikin suljettu liian kovan tuulen vuoksi. Emme olleet edes ajatelleet nousta hissillä korkeuksiin, mutta kun jonoa ei ollut, olisi voinut olla mielenkiintoista käydä ylhäälläkin. No, joka tapauksessa jo hissin alatasanteella hengitys tuntui salpautuvan majasteetillisesta näkymästä. Kävimme perheen kanssa yhdessä hieman kävelyllä lähimaastoissa, joissa oli upeita vaellus- ja juoksureittejä. Kävin lyhyellä juoksulenkillä retkeilyn lomassa (32:43, avg 141 bpm). Juoksu ja retkeily kerrytti yhteensä 6.12 kilometriä. Osa reiteistä on  suljettuna maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin mufloneiden riistanhoitometsästyksen vuoksi ainakin tähän vuoden aikaan. Tämä kannattaa ottaa huomioon, jos olet suunnittelemassa reitkeilyä Teiden luonnonpuistossa.

Torstaiaamuna lähdin samalle reitille, jolla olin käynyt tiistaina. Ajatuksena oli  mahdollisesti juosta Santiago del Teidelle asti, mutta kesken matkan polku haarautui Tamoimon kierroslenkille ja minä lähdin seuraamaan sitä reittiä, joka nousi korkealle vuorelle. Maisemat tällä reitillä oli valtava huikeat auringon noustessa. Tästä retkestä voisinkin kirjoitella tarkemmin omassa postauksessaan. Palasin Tamaimosta tietä pitkin takaisin Puerto Santiagoon (2:21:20, 14.18 km, avg 139 bpm).

Perjantaina alkoi kotimatka jo aamupäivästä ja aikaeron vuoksi saavuimme Helsinki-Vantaan kentälle vasta illalla kymmenen aikaan. Paluumatkalla ihastelimme pimenevässä illassa Euroopan kaupunkeja ilmasta käsin. Lauantain istutuimme sitten autossa Vantaalta Kajaaniin.

Sunnuntaina oli edessä paluu todellisuuteen… Lenkille lähtiessä puin päälleni talvijuoksuhousut ja takin, lumisade yllätti matkalla. Talvi on jo todella tulossa, toisaalta odotankin jo lunta, jotta tähän pimeyteen saataisiin hieman valoa. Juoksun jälkeen (1:21:31, 10.41 km, avg 141 bpm) olo tuntui hieman nuhaiselta ja nyt nenä on aivan tukossa, syysflunssa siis saavutti minut heti loman jälkeen.

Viikkoon on mahtunut myös kävelyä ja retkeilyä lomatunnelmissa, yhteensä kilometrejä viikkoon kertyi 41.6 kilometriä, joista juoksua oli 33 kilometriä ja aikaa liikkumiseen käytin vähintäänkin kahdeksan tuntia. Viikon nousumetrit ovat tavallisuudesta poikkeavat (1465 metriä), näissä Teneriffan maastoissa nousumetrien kerääminen on todella helppoa – myös treenaaminen korkeissa olosuhteissa onnistuu helposti, olisipa mahdollista järjestää korkeanpaikanleiri näissä maisemissa 😀.

Mukavaa paluuta arkeen ja toisille ihanaa lomailua ensi viikkoon,

– Maijaliisa

Saat kätevästi tiedon uudesta postauksesta seuraamalla blogini Facebook-sivua ja ottamalla blogini seurantaan Blogit.fi tai Follow my blog with Bloglovin.

Jos haluat seurata blogini sometilejä, löydät ne täältä – Facebook // Instagram // Twitter //