Tag: kisarapsa

Huh taas! Päässä pyörii ajatusten karuselli ja jotakin pitäisi saada kirjoitettuakin. Haluan purkaa ajatukset ilman liiallista analysointia, se saattaa tosin näyttäytyä varsin rönsyilevänä rapsana… Sitä siis tiedossa 😅 Jännitystä kisaviikkoon toi flunssan yritys, joka aiheutti pientä kurkkuoireilua vielä perjantainakin. Olin kitannut jos jonkinmoista droppia viikon aikana, Carmolis- ja Propolmax-tippoja, hunajaa, sinkkitabletteja, C-vitamiiniövereitä ja kaikkea mahdollista. […]

Miten tämän nyt kirjoittaisi? Eräs juoksuystävä kirjoitti viestiin ”sometimes you win and sometimes you learn” – juuri näin. Tekisi mieli kuitata tämä kisarapsa sanoilla: ”olipahan reissu, mutta tulipa tehtyä” ja sillä hyvä. Niin paljon tunteita on taas pinnassa ettei niitä tunnu saavan koottua järkevään, luettavaan muotoon… Tekstiä on siis luvassa, paljon ja epäselvästi 🙂 Muutama […]

Olin unelmoinut juoksevani Pallas – Hetta polkujuoksun siitä asti, kun mieheni juoksi kyseisen reitin vuonna 2016 ja pieni ultrajuoksun kipinä istutettiin minuunkin. Halusin erityisesti kokea juuri tämän reitin, koska se tuntuu ihanan kotaisalta, kulkeehan reitti lapsuuteni maisemissa. Huh! Elämäni pisin juoksu, sykemittarin mukaan 56.88 kilometriä ja aikaa elämykseen kisajärjestäjän mukaan sain kulumaan 8 tuntia 26 […]

Pikakelauksella ja tiivistettynä maratonrapsa:  Juoksin Oulun Terwamaratonilla (*5) neljän tunnin jänisten peesissä, kaksi kilometriä ennen maalia kirin hiukan. Aika 3:58:30, 12 sekunnin parannus aikaan, joten oma ennätys, siinä se. Nautinnollista tuskaa alusta loppuun.  Pidemmän kaavan mukaan näin: Edellisenä päivänä matkustin lasten kanssa Kajaanista Ouluun, ihana ystävä oli luvannut hoitaa lapsia juoksun ajan. Lupaus oli kyllä tehty […]

Polkujuoksuseuramme, Hillers Trailrunning Club, järjesti perjantai-illan ratoksi pienen ylämäkiraaston paikallisen laskettelurinteen tuntumaan. Tavoitteena oli kerätä nuosua 1000 metriä ja sen sai kasaan kiertämällä himpun alle kilometrin lenkin kuusitoista kertaa… Kaikki lyhyemmmätkin suoritukset toki hyväksyttiin. Päivällä koin pikkuisen puistattavaa kammotusta koko ajatuksesta, en olisi oikein millään halunnut vetää itseäni jälleen kerran kuoleman rajamaille… Ja tämä nyt […]

Istun kotisohvalla turvonneet jalkaterät ylhäällä ja ihmettelen lauantain taivalta. Jokainen, joka tuolle matkalle lähti oli voittaja, oli lopputulos sitten mikä tahansa. Vaarojen Maraton, oman mittarini mukaan matkaa kertyi 43 kilometriä ja nuosumetrejä kisajärjestäjän mukaan 1600. Maratonaikaani suhteutettuna minun olisi pitänyt selvitä matkasta 6-7 tuntiin, mutta toisin kävi… silti Vaarojen ensikertalaisena, matkan vaikeudet voittaneena, olo maalissa […]

Keskiviikkona 30.8. paikallinen hiihtoseura ja polkujuoksuporukka järjestivät maastohölkän. Reitti kierteli Vimpelinvaaran ylä- ja alamäkiä varsin tehokkaasti, osin pururadalla ja lyhyitä pätkiä myös poluilla. Reitti oli merkitty aivan loistavasti eikä eksymisen vaaraa todellakaan ollut. Siitä suuret kiitokset järjestäjille! Kisan nimestä ’maastohölkkä’ ja erään varsin läheisen ihmisen kommentista ettei kyseessä ole mikään polkujuoksu, aloin oikein pohtia tuota […]

Taustaa tarinalle: Juoksun aloitus lähes nollista reilu kolme vuotta sitten – puolikkaita muutama ja polkujuoksuun hurahtaminen, ikinä ei pitänyt maantiemaratonia juosta, liian rankkaa, liian kovaa, liian kaikkea – neljänkympin villitys – yhtäkkiä haave maratonin juoksemista ennen neljänkympin täyttämistä – siitä se sitten lähti lapasesta, ilmoittautuminen Kempele Z-maratonille 🙂  Maraton-tarina alkaa tässä postauksessa siitä, kun kävin perjantai-iltana […]

Lupailin jonkinmoista kisarapsaa… Matkalla siinä vaiheessa, kun en enää pystynyt juoksemaan polvikivun vuoksi, ajattelin laittaa kisarapsaksi: ’Paska reissu, mutta tulipa tehtyä.’ Onneksi en kuitenkaan kirjoittele blogia kesken matkan, joten saatte hieman kattavamman tarinan matkastani ultrajuoksijaksi :), hih, muka ultrajuoksija, ehkä enemmänkin ultrakävelijä… Ja hei, tästä rapsasta tulee pitkä, aivan liian pitkä – joten kiitos ja […]