Takatalven ihmemaassa viikolla 18

Äitienpäivän ilta kääntyy jo kohta yöksi, mutta mikäpä tässä sohvalla istuskellessa ja miettiessä mennyttä viikkoa. Usein sunnuntain ja maanantain välisenä yönä nukun tavallista huonommin, en koe mitenkään stressaavaani alkavaa työviikkoa, mutta jotenkin kuitenkin juuri tämä yö usein jää hyvin vähälle unelle. Ehkä pidempään nukutut aamut viikonloppuna vievät unirytmiä heti väärään suuntaan, oikein muuta syytä en tuohon ”unettomuuteen” osaa keksiä. Palataanpa tähän viikkoon – Tällä viikolla se joka vuotinen takatalvi taas iski, lunta tuli yli kymmenen senttiä ja yhtäkkiä olo oli kuin keskellä talvea, ainakin maisemista päätellen. Mutta eihän lumi menoa estänyt 🙂.

Maanantai on edelleen usein hyvin kevyen treenin päivä, tällä viikolla kävin rennolla happihyppelyllä juoksukävellen (35:16, 3.29 km, avg 114 bpm) ja illalla tein rauhalliset venyttelyt (15:09, avg 91 bpm).

Tiistaina oli vuorossa pikkiriikkisen enemmän vauhtia lenkillä, tein lenkin tyttären treenien aikana ja jouduin jättämään loppuverkan hieman suunniteltua lyhyemmäksi, kun tytöt odottelivat autolla kyytiä kotiin. Juoksun lopuun tein lyhyet mäkivedot suunnitelman mukaan kymmenen kertaa kymmenen sekunnin vetoja (1:12:10, 10.47 km, avg 142 bpm).

Keskiviikkona vihdoin oivalsin, että viikon otsikko taitaakin olla ”matkalla mäkeen” 😜, koskapa keskiviikon treeneissäkin oli pääosassa mäkivedot,alkuverkan jälkeen ohjelmaan kuului  kymmenen kahden minuutin vetoa hölkkäpalautuksin ja vetojen jälkeen rauhallinen loppuverkka (1:10:07, 10.13 km, avg 141 bpm).

Torstai oli lepoa, jonka kerrankin otin todella levon kannalta, kotosalla touhuten ja hämmästyttäen koko perheen sillä, etten ollut lenkille tai kävelylle lähdössä koko päivänä. Tostain lepo johtui siitä, että perjantaille oli ohjelmoitu polkupitkis. Perjantai-aamun valjetessa valkoista valoa tulvi ikkunoista – maa oli saanut reilun kymmenen sentin lumipeitteen! Sieltä se joka vuosi yllättävä takatalvi tulla tupsahti. Suoraan sanottuna lähtö lumisille ja osin mutaisille poluille ei aivan erityisen paljon innostanut, mutta kun pääsin metsään, talven ihmemaa lumosi taas kerran. Neljän tunnin lenkillä iso osa ajasta meni lumessa tarpoessa, eikä vauhti juuri kävelyä kovempaa ollutkaan, vaikka omasta mielestäni juoksinkin ”pitkiä pätkiä” (4:02:02, 24.65 km, avg 131 bpm).

Illalla ystävä ehdotti kävelyä, jalat olivat päivän lenkistä vetreytystä vailla, joten lähdin mielelläni vaihtamaan kuulumisia kävellen (1:34:37, 9.61km, avg 121 bpm). Lauantaina juoksukävelyllä nautiskelin auringosta ja vauhdilla sulaavasta lumesta (1:04:19, 8.04 km, avg 128 bpm).

Sunnuntaina söin maittavan ja raskaan äitienpäivälounaan ja olin aivan tukossa monta tuntia ruokailun jälkeen. Siitä syystä päivän lenkki siirtyi reippasti illemmaksi. Suunnitelmissa vauhtikenkki piti olla poluilla, mutta nyt jouduin maastoa muokkaamaan sekä arjen aikataulun että lumisten polkujen vuoksi. Alkuverkan jälkeen treenissä oli tunnin vauhtikestävyysveto (11.09 km, avg 159 bpm) – sain pidettyä sykkeen pääosin suunnitelmien mukaan vaihtikestävyysalueella ja vasta vedon loppupuolella syke saikin lähteä anaerobisen kynnyksen tuntumaan, mulla toki hyppäsi sitten maksimillekin (1:17:16, 13.34 km, avg 153 bpm). Tein harjoituksen tytön uintitreenien aikaan, joten jouduin keskeyttämään loppuverkan liian aikaisin ja jatkoin loppuverkan vielä kotiinpaluun jälkeen erillisenä harjoituksena (20:03, 2.44 km, avg 132 bpm).

Taas on aika kova viikko takana – erityisesti mäkivedot ovat tuoneet lisärasitusta harjoituksiin. Kokonaisuudessaan olen saanut käytettyä aikaa liikuntaan 11 tuntia 31 minuuttia ja kilometrejä liikkunut tasan 82 kilometriä. Juoksua näistä kilometreistä tällä viikolla oli 69.1. Ensi viikolla otetaan ainakin alkuviikosta hieman kevyemmin. Jännityksellä ja innolla taas uusia treenejä odotellen,

– Maijaliisa

Saat kätevästi tiedon uudesta postauksesta seuraamalla blogini Facebook-sivua ja Instagram-tiliä sekä ottamalla blogini seurantaan Blogit.fi tai Follow my blog with Bloglovin.