Toipilaana kevyttä viikolla 2
Otsikosta saattais voida päätellä,että tauti ei ole täysin taittunut vielä tälläkään viikolla, joten suunnitellun ohjelman toteuttaminen ei ole aivan onnistunut ja olenkin pyrkinyt pitämään harjoittelun tehon pääosin kevyenä, jotta kroppa saa aikaa palautua ja toipua flunssasta. Loppuviikosta juoksussa tein vähän korkeampia tehoja, eikä se tuntunut ollenkaan pahalta,mutta silti luulen ottavani vielä ensi viikolla hieman kevyemmin, kattotaan nyt, miltä alkaa tuntua.
Maanantaina kävin peruskestävyyslenkillä juoksukävelyllä, tällä lenkillä oli selkeästi vähemmän juoksua ja enemmän kävelyä (1:15:06, 8.27 km,avg 129 bpm). Tiistaina oli viikon lepopäivä ja keskiviikkona suuntasin ensimmäisen kerran salille. alkuverkkana oli perinteisesti kävely salille (18:02, 1.77 km, avg 116 bpm), salitreenin tein hieman suunnitelmaa mukaillen (1:07:11, avg 106 bpm) ja treenin jälkeen yllättäen vielä kävellen loppuverkkana kotiin (17:37, 1.56 km, avg 122 bpm).
Torstaina kävin taas juoksukävelylenkillä, nyt lenkillä oli hieman enemmän juosten kuljettuja metrejä, vaikka ei tuo edelleenkään ollut kovin haipakkaa vauhtia (1:02:53, 7.48 km, avg 135 bpm).
Perjantaina suunnitelmissa oli kahden tunnin kävelylenkki,mutta en ehtinyt käydä aivan niin pitkällä lenkillä, koska aikataulu oli illan ohjelman osalta jo suunniteltu. Kävin kuitenkin kävelyllä aikamoisessa pakkasessa (1:35:41, 10.22 km, avg 122 bpm), matkalla tajusin, että minulla oli aivan liian vähän vaatetta päällä ja kylmyys iski yllättäen nenänpäähän. Välillä piti ottaa hanska kädestä ja lämmittää kädellä nenää, joka tuntui aivan kokonaan paleltuvan. Onneksi nenä kuitenkin alkoi vähitellen sulaa, kun pääsimme Routa Companyn Sulake-klubille nauttimaan tansisesityksistä. Kotiin tullessa meille oli tullut oikein mieluisa yllätysvieras, sukulainen,joka oli ollut muuttamassa lasten serkkua Etelä-Suomeen. Tällaisia yllätysvierailuja toivoisi tapahtuvan useamminkin, vink vink… En tosin lupaa avotakkakotia, nyt meillä oli pienimuotoinen paniikkiremontti käynnissä…
Lauantaina perhe oli suunnitellut uimahallikeikkaa ja minä yllätin koko perheen tarttumalla tilaisuuteen ja lähdin mukaan uimahalliin vesijuoksemaan, Hipsin juoksuvyön kanssa altaaseen ja vietin siellä ihmeekseni kokonaisen tunnin (1:01:52). Muut mittarin antamat tiedot eivät olleet lähelläkään oikeita. Olipa muuten aika älyttömän tylsää… Pidän itseäni aivan oman elämäni supersankarina, kun jaksoin tallailla näinkin pitkään vettä yhteen mittaan.
Sunnuntaina kävin testailemassa kuntoa juoksulenkillä (45:08, 6.05 km), syketasoja en oikein saanut testailtua,kun sykemittaus tuli rannesykemittauksesta. Joka tapauksessa vauhti tuntui selkeästi kovalta vaikkei sitä ollutkaan. Lenkin jälkeen ulkoilin vielä reilu parikymmentä minuuttia kolaillen pihaa. Aivan todella paljon mieluummin kolaan pihaa, kun kärsin kovista pakkasista, tämä meidän rintamiestalo ei oikein meinaa kestää näitä pakkasia.
Viikko on ollut ensimmäinen työviikko tämän vuoden puolella ja tuntuu kuin en lomalla olisi ollutkaan. Vauhdissa siis ollaan työnkin puolesta. Jospa tämä liikuntapuolikin alkaisi vähitellen palata entisiin uomiinsa, sitä odotellessa. Kokonaisuudessaan viikkoon karttui liikuntaa 7 tuntia 46 minuuttia kilometrejä jaloin liikkuen 37.3 kilometriä. Viikko oli siis aivan loistava toipilasviikko.
Lempeää tammikuuta toivoen ja toivotellen,
– Maijaliisa
Saat tiedon uudesta postauksesta seuraamalla blogini Facebook-sivua ja Instagram-tiliä sekä ottamalla blogini seurantaan Blogit.fi tai Follow my blog with Bloglovin.