Ultralleko muka?!?
Olen ilmoittautunut vajaan viiden viikon päästä juostavaan Joensuu Night Runiin, joka juostaan 325,336 metrin mondoradalla Joensuu Areenalla. Kilpailu alkaa lauantaina 17.11.2018 illalla kello 20 ja päättyy sunnuntaina klo 08. Juoksua siis 12 tuntia sisäradalla… Tässä vaiheessa jo nekin, jotka ovat edes hieman ymmärtäneet hurahtamistani polkujuoksuun ja maratonia pidempiin matkoihin pudistelevat päätään epätoivoinen ilme kasvoillaan. Kun kerron riemuissani, että vaihtelua juoksuun tuo kolmen tunnin vaihtuva juoksusuunta, hämmentynyt naurunpurskahdus on taattu.
No miten ihmeessä sitten itse innostuin ilmoittautumaan kisaan? Voitteko kuvitella, löysin viime vuonna Facen ihmeellisestä maailmasta linkin kyseisen kisan live-seurantaan, ja tuijottelin aivan haltioituneena kamerakuvaa ohi juoksevista kisaajista. Siinä kisaa seuratessani ajattelin, että tuonne minä haluan! Näin jälkeen päin kuulostaa aika mielenkiintoiselta päättelyketjulta polkujuoksijalle, mutta niin siinä vain kävi.
Alan vähitellen tajuta, että en ole ollenkaan valmis tuohon rypistykseen, että en ole ottanut ultrajuoksusta selvää ollenkaan riittävästi enkä ole harjoitellut riittävästi. Nyt on enää mahdoton muuttaa menneisyyttä ja treenejä, mutta tietoa pystyn vielä omaksumaan jonkin verran. Niinpä parin päivän aikana google on laulanut ja löysin pdf-muotoisen Ultrjuoksijan harjoittelu -oppaan. Sitä alan tutkailla tiiviisti. Olen lueskellut aikaisemmin myös legendaarisen Aku Kopakkalan Juokse henkesi edestä -kirjaa, mutta nyt taitaa olla liian myöhäistä alkaa sitä tavailla. Tosin otan sen sitten seuraavaksi lukuun. Olisiko sinulla joku ultrajuoksuopas, jota voisit suositella ultrajuoksu-aloittelijalle?
Ja olenhan minä toki muutaman ultran poluilla juossut ja Ultrajuoksijan harjoittelu -oppaassa todettiin, että sadan kilometrin ultralle riittää maratonharjoittelu… Maratontreenejä olen tehnyt ja tuo sadan kilometrin ylitys 12 tunnilla taitaa olla aika utopistinen tavoite näin ensikertalaiselle sisäratajuksijalle. Joten pienet mahdollisuudet minulla on tuosta koitoksesta selvitä. En tosin ole koskaan treenannut yöllä, miksi siis valitsin yöjuoksun… ei mitään käryä 🙂
Isoin kysymysmerkki tulee olemaan kisan aikainen hiilihydraattien nauttiminen… Olen kohtuullisen huono syömään ja juomaan kisan aikana, mutta näin pitkän kisan aikana hiilihydraatteja pitäisi nauttia jatkuvasti niin, että hiilihydraattivarastot eivät pääsisi kokonaan tyhjenemään. Kos hiilarit loppuvat kesken kisan, niiden tankkaaminen tyhjästä edes hieman täydemmäksi on kuulemani mukaan varsin hankalaa, lähes mahdotonta kisan aikana. Millä olen sitten ajatellut pitää hiilarit kohdillaan? Säännöllisellä juomisella ja syömisellä (vähintään puolen tunnin välein). Mutta mitä tuo juominen ja syöminen tulee olemaan on vielä hieman auki… hih…
Juoksu/kävelysuhde on myös pidemmillä ultrilla mietittävä tarkkaan. Jo heti alusta alkaen juoksun lomaan täytyy ujuttaa kävelyosuuksia ja matkan aikana nämä kävelyosuudet todennäköisesti kasvavat. Olen itse ajatellut lähteväni kisaan setillä 13 minuuttia juoksua ja 2 minuuttia kävelyä, mutta suhde on vielä tarkkaan mietittävä.
Nyt heitänkin pallon sinulle, osaatko auttaa? Kerro ihmeessä paras vinkkisi ultralle, se mikä auttoi sinua, silloin kun oli se pahin vaihe. Oliko kipu/kylmäsuihkeesta oikeasti apua? Mikä juoksu kävelysuhde toimi sinulle? Mikä hiilari pysyi parhaiten sisällä? Maistuiko kahvi? Laimennettu Cokis – vai pelkästään hiilihapoton versio?
Ja kerro vielä se, mitä en osaa edes kysyä – auta naista ultralle. Olisiko sinulla avainta tähän ultra-lukkoon? :)
– Maijaliisa
P.s. Seesteiset kuvat tasapainottakoon tätä epätoivoista tarinointia.
Saat kätevästi tiedon uudesta postauksesta seuraamalla blogini Facebook-sivua tai ottamalla blogini seurantaan Blogit.fi tai Bloglovin’ -sivustoilla.
Jos haluat seurata blogini sometilejä, löydät ne täältä – Facebook, Instagram, Twitter, YouTube