Vain juoksua viikolla 44 ja lokakuun loikat
Lokakuussa viihdyin salilla useammin kuin pitkään aikaan. Otin lokakuussa kuukausikortin salille, joten tieni vei sinne jopa neljä kertaa viikossa, kuukauteen salitreenejä tuli 15 kertaa. Kokonaisuudessaan treenitunteja kertyi lokakuussa hiukan yli 48 tuntia ja kilometrejä kaikkineen 276.6, joista juoksua oli kuitenkin yllättävästi jopa 236 kilometriä. Lokakuu oli oikein hyvä treenikuukausi sekä juoksun että voimaharjoittelun osalta. Viihdyin salilla niin tiuhaan, että aloin jopa taas vähän tykätä siitä, saattaa olla minut nähdään salilla myös tulevaisuudessa ajoittain hieman tiuhempaan. Tällä viikolla olenkin sitten harrastanut oikein antaumuksella juoksua. Liikuntatunteja tulee hiukan vähemmän kuin saliviikoilla, koska juosku on huomattavan intensiivisempää kuin hengailu salilla, ainakin minun kohdalla… Saleilua vähensi sekin, että salikortti loppui eikä uutta salikorttia ole aivan heti tiedossa, joten tällä viikolla treeni on suuntautunut siis tielle ja poluille.
Maanantaina kävin juoksentelemassa sen tavallisen reitin juoksupyrähdyksen (1:08:09, 10.51 km) ja kokeilin taas pitkästä aikaa sykevyötä. Vyö otti kyllä nätisti Bluethootyhteyden kelloon, mutta näytti aivan mitä sattuu sykkeitä, juostessa esim. 40 lyontiä minuutissa, joten jotakin tuolle laitteelle pitää varmaankin tehdä… Tiistaina juoksin ensin laulutunnille (20:05, 3:09, avg 141 bpm) ja sen jälkeen jatkoin keuhkot tulettuneena ja ääni auki lenkkiä kiertoteitse kotiin (50:16, 7.8 km, avg 140 bpm). Välillä taas mietin, että syke tahtoo nousta lenkkeillessä todella nopeasti, mutta jotenkin tuo rannesykemittaus jää nyt tsekkaamatta, kun kello on tiiviisti takin hihan alla ja juoksu kulkee pitkästi fiiliksen mukaan. Huomaan, että luontainen juoksusykkeeni on todellakin tuolla noin 140 lyönnin pinnassa, matalammilla ja korkeammilla sykkeillä saan tehdä töitä pitääkseni sykkeen tietyllä tasolla molempiin suuntiin.
Keskiviikkona juoksentelin taas valopäänä illan pimeydessä (1:11:49, 11.04 km, avg 138 bpm). Otsalamppu on todella tarpeen jo siitäkin syystä, että minut huomataan lenkillä, toinen turvaväline on heijastavasta langasta neulotut säärystimet. Torstaina juoksin myös illan pimeydessä Kajaanijoen varrella (1:05:08, 10.1 km, avg 137 bpm) ja hämmästelin kaupungin valoja ja niiden upeaa heijastusta joen pintaan. Näin pimeällä pienikin kaupunki valoineen tuntuu jotenkin suuremmalta.
Perjantaina on tavallisesti pitkän lenkin päivä, mutta tänä perjantaina en päässyt pitkikselle ja päivästä tuli liikunnan osalta lepopäivä, vaikka muuten päivään mahtui paljon tapahtumia. Kampaajallekin pääsin pitkästä aikaa. Lauantaina kävin aamupäivästä viikon pitkiksen metsäteillä ja aivan pienesti poikkeavilla poluilla (2:01:34, 18.1 km, avg 139 bpm). Tuolla märässä metsämaastossa Vj:n ultrat ovata aivan täydelliset juoksukengät. En oikein edes ymmärrä, miten ihmeessä juoksukengän pohja voi olla niin pitävä, aivan kuin kenkä tarttuisi imukupin lailla märkäänkin pintaan. Aamupäivän juoksun jälkeen kävimme yhden lapsen kanssa Kajaanin rantapuistossa Kekrimarkkinoilla ja iltasella koko perheellä viemässä muualla haudattujen rakkaiden muistolle kynttilät.
Sunnuntaina aamu valkeni valkoisena, tänne meille Kajaaniinkin saatiin ensilumi. Lenkki oli lähes samanlainen kuin lauantaina ja lähes samassa maastossakin, hiukan hitaammin, koska juoksin enemmän pienemmillä poluilla (2:08:17, avg 136 bpm). Mieltä ja maisemaa kirkasti kummasti pieni valkoinen lumihuntu, joka kyllä illan aikana on alkanut sulaa loskaksi. Emme saa pitää tätä valoisuutta tällä kertaa kovin pitkään. Juoksuviikon kilometrit ovat varsin mukavat 78.6 kilometriä, mutta liikuntatunteja on tällä viikolla jo edellämainistuista syystä tullut vähemmän; 8 tuntia 45 minuuttia. Luultavasti ensi viikkokin on pitkälti juoksua, katsotaan sitten sen jälkeen, millä mallilla alkaa treenit olla. Odottelen edelleen tietoa Joensuu Night Runin osalta, saatan olla varasijalla niin kaukana kisapaikasta ettei paikkaa kisaan tule, toisaalta en enää ollenkaan tiedä voisinko edes ottaa paikkaa vastaan, koska kisa on jo parin viikon päästä enkä ehkä ehdi edes henkisesti varautua niin isoon rypistykseen. Saapa nähhä miten käy.
Mahtavaa marraskuuta,
– Maijaliisa
Saat kätevästi tiedon uudesta postauksesta seuraamalla blogini Facebook-sivua ja Instagram-tiliä sekä ottamalla blogini seurantaan Blogit.fi tai Follow my blog with Bloglovin.
