Vaurioiden toteamista ja palutumista viikolla 47 (ällökuvavaroitus)

Tässäpä tätä vaurioiden luetteloa:

  • 8 rakkoa, joista osa paljastui vasta myöhemmin teippien alta.
  • 1 menetetty varpaankynsi, koska oikean jalan varpaasta paljastui teippien poiston jälkeen koko varpaan kokoinen rakko, joka ympäröi myös kynnen ja kynsi lähti pois samalla, kun rakkokin lähti. Vasemman pikkuvarpaan kynsi lähtee todennäköisesti myös ajan kuluessa. Maratonilla täydellisesti toimineet kengät olivat sitten kuitenkin liian pienet näin pitkää rasitukseen.

  • Rakot ovat parantumassa ja mutta iho on rakkojen alta vielä ohutta ja kipeytyy helposti, erityisesti oikeaa pikkuvarvas on hellä, teipattuna juokseminen näköjään kuitenkin onnistuu.
  • Oikean jalan pohkeen yläpuoli hermostuu/kramppaa, kun kyykistyy – on myös hellä muutenkin.
  • Nirhauma nilkassa nilkkapannasta. Sitä en juoksun aikana huomannut ollenkaan – todennäköisesti jalkojen turvotus aiheutti pannan liiallisen kiristymisen ja hiertymän syntyminen.
  • Jalkaterät ovat edelleenkin hieman turvoksissa nilkasta ja siitä alaspäin.
  • Nukuttaa edelleen aikatavalla, silti uni ei aina tahdo tulla. Polar V:n Nightly Recharge kertoo ANS-tilan olevan hyvä ja uni on ollut hyvin uudistavaa -tasolla. Jo tiistaina kello oli sitä mieltä, että on hyvä päivä treenata… Kardiokuormastatus oli puolestaan aivan tapissa ylikuormituksen puolella perjantaihin asti, mutta vuorokauden vaihtuessa siirtyikin saman tien aliharjoittelun puolelle…😬 Luotan kuitenkin edelleen enemmän omaan tuntemukseeni kuin kelloon.

Vaikka kisasuoritus oli pitkä, tuntuu siltä ettei se ollut fyysisesti äärimmäinen…. Suorituksesta jäi tuntuma, että jalat olisivat juosseet enemmänkin, mutta kipu jalkaterissä, jalkapöydässä ja lopussa myös jalkapohjissa, esti laittamasta kaikkea energiaa ja fyysistä kuntoa peliin. Luulen, että erityisesti tästä syystä palautuminen näyttää mittareiden mukaan ja oman tuntemuksenkin mukaan lähteneen rivakasti käyntiin.

Työni vaatii liikkumista, heti maanantai-aamuna lähdin toimistosta liikkeelle eri   työpisteisiin ympäri kaupunkia. Ensimmäisessä kohteessa kiipesin portaat rakennukseen, saman tien alas kellariin portaita ja hetken päästä ylös sieltä. Tuntuihan se aika hellältä, mutta toimi aktiivisena palautumisena. Luulin, että pahin lihaskipu tulisi tiistaina, toisena päivänä kisasta, mutta ensimmäinen päivä kisasta taisikin olla jo sunnuntai, kun kisa loppui aamulla kahdeksalta.

Tiistaina herätessä lihaskipu oli jo selvästi helpottanut. Tiistain palauttavana liikuntana toimi työpaikkaliikunnan lisäksi parikymmenminuuttinen pihan kolaus. Jo siinä huomasi, että syke nousee selvästi korkeammalle, kuin yleensä kolatessa, selvästi elimistö oli vielä rauhallista menoa vailla. Keskiviikon otin sitten aivan rauhassa, arkiliikunta riitti täyttämään päivän liikunnan tarpeen, lähinnä kaipasin vain sohvaa ja lepoa.

Torstaina kävin  kävelemässä (yhteensä 6km, 1:10:36, avg 108 bpm) esikoisen koulupalaveriin ja takaisin. Kiersin kaupan kautta ja keskisyke jäi noin mataliksi, kun en muistanut sulkea mittaria kauppareissun ajaksi. Muuten tunne oli edelleenkin se, että syke nousee tavallista korkeammalle ja nopeammin.

Perjantainapäivä oli ehkä viikon levollisin päivä ja lauantai meni imurin varressa heiluessa ja muutenkin siivotessa.

Sunnuntaina (tai oikeastaan aikasemmin) aloin haaveilla juoksemisesta – kropan puolesta se alkoi tuntua jo aivan mahdolliselta. Teippasin  oikean jalan pikkuvarpaan ja lähdin testaamaan juoksua – aivan muutamilla ensimmäisillä askelilla nilkat hieman aristivat, mutta sitten juoksu alkoi tuntua ihanalta. Tokihan rasitus alkoi juoksun aikana tuntua, mutta silti tällainen hidas jolkottelu oli riemua erityisesti mielelle ( 1:00:34, 7.42 km, avg 134 bpm).

Tähän palauttavaan viikkoon mahtui liikuntaa vaivaiset kaksi ja puoli tuntia, kilometrejä yhteensä 13.8, joista siis juoksua tuo hieman reilu seitsemän kilometriä. Olen siis todellakin ottanut maltillisesti ja rauhassa viikon kisan jälkeen, kerrankin…

Suunnittelen tässä hellittäväni juoksusta hieman ja viettäväni marraskuun lopun/joulukuun alun ylimenokautta. Haluaisin panostaa salitreeniin ja ehkä uimiseen, mutta kun tuo juokseminen on niin helppoa ja kätevää. Katotaanpa miten tässä lähiviikkoina muikkelin käy…

– Maijaliisa

Saat kätevästi tiedon uudesta postauksesta seuraamalla blogini Facebook-sivua ja ottamalla blogini seurantaan Blogit.fi tai Follow my blog with Bloglovin.

Jos haluat seurata blogini sometilejä, löydät ne täältä – Facebook // Instagram // Twitter // 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *