Tag: kiitollisuus

Ennenkin on maailmankaikkeus tiennyt minua paremmin. Luotan vahvasti oman intuition ääneen. En anna masennuskuplan tehdä synkistä mietteistä totuutta, koska ne ei ole totuus. Ne vaimentaa myös intuition. Totuus näkyy (ja tuntuu) silloin, kun mieli ja sielu on kirkas. 

En useinkaan arvosta tarpeeksi sitä työtä, sitä kulkemaani tietä ja sitä painajaismaista kokemusta, josta olen raivannut itseni kiinni tähän päivään, takaisin elämään. Silloin huonoimmassa mahdollisessa kunnossa ollessani ajattelin, että jos tästä ikinä mitenkään selviän, tulen olemaan kiitollinen joka päivä ja tekemään asiat toisin. Ja toki olenkin. Mutta ihmismieli on siitä jännä, että se jollain tapaa […]

Minun on tehnyt mieli kirjoittaa monena päivänä. Sairastuin kuitenkin flunssaan ja silmiäni särkee sen verran paljon, ettei tietokoneen näytön tuijottelusta ole tullut mitään. Enkä ole yksinkertaisesti jaksanut kirjoittaa, vaikka tahtoa olisikin ollut. Nyt kuitenkin yritän. Pääni sisällä on kaaosta ja se vaatii vähän jäsentelyä. (Toki olen jäsennellytkin, mutta no, te tiedätte miten tärkeä työkalu tuossa […]

Vaikka toipuminen on pitkällä, suuria harppauksia on otettu lyhyessä ajassa ja olen oivaltanut näiden kuluneiden vuosien taipaleen aikana aivan valtavasti asioita, niin siltikin.. välillä joku vanha toimintatapa tai ajatusmalli nappaa vallan. Kaikki asiat kun ei vaan muutu hetkessä. Vaikka välillä luulenkin monen asian pysyvästi helpottaneen… Minun ei tarvitse olla täydellinen, eikä pyrkiä siihen, teen sitä […]

Joku lukijoistani toivoi joku aika sitten postausta, jossa kertoisin vähän enemmän minusta itsestäni. Mitä teen, tai mitä elämältäni haluan. Mitä harrastan. Mitä muuta olen, kuin masennukseen sairastunut nainen? Jos blogiani selaa taaksepäin, palaa vanhoihin teksteihin tai jos on kulkenut matkassani esimerkiksi ihan tuolta alkutaipaleelta asti, ehkä tietää suurinpiirtein millainen tyyppi olen ja millaista elämää elän. […]

Hoitotahojen (ja viisaiden läheisteni) toimesta minulle kerrottiin moneen kertaan tilanteissa, (joissa sain pahasti ihmissuhteista takkiini) – sinun täytyy oppia rakastamaan itseäsi, ennen kuin voit rakastaa muita.  Usein ajattelin, että ihan oikeasti, miten tuo on mahdollista? Yhtäkkiä alkaa tosta noin vaan rakastaa itseään? Ja koin, että enkös minä nyt ihan riittävästi rakastanut, jos yritin pitää itsestäni huolta […]

Heräsin eilen siihen, että en kuullut vasemmalla korvalla mitään. Tai jos kuulin, tuntui, kun kahta kattilankantta olisi pamautettu yhteen. Kurkku tuntui karhealta ja silmät oli kirveltävän väsyneet ja turvoksissa. Mun silmät ei turpoa oikeastaan huonoista yöunista eikä rankasta itkemisestäkään. Mutta tämä turvotus tuntui ja näkyi. Ja näkyy. Olin nukkunut tätä edeltävänä yönä jotain 12 h. […]

  ”I was walking dead stuck inside my head I couldn’t get out Turn the lights down The voices inside were so loud Need a jump-start, catatonia I couldn’t feel, I wish that I could disappear The voices inside were so real”   Olen iloinnut viime aikoina äärimmäisen paljon siitä, että minulla on elämässäni nyt ihminen, […]

Noniin. Nyt päästään sen aiheen äärelle, mistä ehdin eilen jo hiukan muutaman sanan kirjoittaakin. Eli siitä, miltä tuntuu olla masentunut ja miltä tuntuu olla masentuneen läheinen. Ja millaisia ristiriitoja tämä yhtälö (voi) aiheuttaa keskinäisessä kommunikaatiossa tai toisen ymmärtämisessä. Itse olen molempia. Masentunut, ja masentuneen läheinen. Kenties tärkein ydinasia koko tämän tekstin pohjalle muistutukseksi (useinkin toistamani […]

  Tilasin viime perjantaina itselleni Sugarista tuttavani, upean Taika Mannilan suunnitteleman t-paidan. Se on ihanan simppeli ja ajaton, materiaaliltaan lempeän pehmeää luomupuuvillaa ja ennen kaikkea tuo teksti – NO FEAR – sehän kolahti ja paita oli pakko saada. ”All I want to do is walk with no fear in my heart. Tämän paidan tarkoitus on inspiroida kantajaansa […]