Tag: masennus

  ”Muistan, että oli sunnuntai, kirkonkellot soi ja sinut sai mietteliään näköiseksi ja olit hetken jossain kaukana… Kerroit, että sinä rukoilit, voimaa sait ja jälleen uskalsit luottaa että kantaa elämä, kaikki tää on hyvin päättyvää” Jenni Vartiainen – Sinusta enkelit pitävät huolta   Vietin viikonloppuna tupareita. Pidin ne kahdessa osassa, jotta ystäväni mahtuivat hyvin kotiini […]

Tänään oivalsin jälleen uutta tärkeää itsestäni. Ja vielä tyttöjen päivänä. Melkoinen sattuma jälleen…   Nukuin koko viime yön nähden painajaisia. Mutta, sentään nukuin aikalailla taukoamatta ja herätyskellon soidessa tuntui, että unta olisi vieläkin riittänyt. Hyvä niin. Aamu oli kuitenkin oudon kankea. Hidas. Vaikea. Ajatuskulku oli pysähtynyttä ja katkeilevaa. Tiesin, että tuollaisella menolla tulen myöhästymään terapiasta. […]

Kädet täristen kirjoitan tätä tekstiä. Minua ahdistaa juuri nyt vaan niin paljon. Se tuntuu tuttuun tapaan ylävatsassa, rinnassa, tukalana raskaana painavana olotilana, jalat tuntuu veteliltä ja kädet vapisee. Hengitän pinnallisesti ja huokailen. Päätä särkee. Oksettaa. Otin just lääkkeet ja toivon, että olo alkaa ihan pian helpottaa. Viime päivinä ahdistus on ollut (tämänhetkisellä mittapuulla) huipussaan, viime […]

Nukuin viime yönä pitkästä aikaa yhtenäiset yöunet. Lääkkeitse, (niinkuin aina, enemmän tai vähemmän), mutta kuitenkin. Ilman, että heräsin kertaakaan yön aikana. Se on edistystä se. Tosin, en muista koska olisin viimeksi herännyt virkeänä. Saatan aamulla torkahdella uudestaan moneenkin kertaan. Väsymys on uuvuttavaa. Eihän toki lääkkeitse nukutut yöt vastaa muutenkaan tavallista, lääkkeetöntä, syvempää yöunta. Mutta, pääasia […]

Pieni blogipaussi johtunee siitä, että vointini on ollut aika hyvä. Tai oikeastaan, koko tämän sairausjaksoni aikana.. paras mahdollinen. Olenkin kulkenut ”pää pilvissä” ja nauttinut tuosta. Siitä läikehtivästä onnentunteesta vatsassa, se on tunne siitä, että on elossa. Olen nauttinut jälleen työnteosta, saan intoa ja iloa asioista, mistä joskus ennenkin, en ole ollut voimakkaissa dissosiaatiotiloissa, jne. Tottakai noissakin pilvissä […]

Noniin. Nyt päästään sen aiheen äärelle, mistä ehdin eilen jo hiukan muutaman sanan kirjoittaakin. Eli siitä, miltä tuntuu olla masentunut ja miltä tuntuu olla masentuneen läheinen. Ja millaisia ristiriitoja tämä yhtälö (voi) aiheuttaa keskinäisessä kommunikaatiossa tai toisen ymmärtämisessä. Itse olen molempia. Masentunut, ja masentuneen läheinen. Kenties tärkein ydinasia koko tämän tekstin pohjalle muistutukseksi (useinkin toistamani […]

Minulla oli täysin selvät sävelet mistä aion tänään kirjoittaa, kunnes saavuin tänne sivustolle ja mua alkoi turhauttaa tämä Lilyn ulkoasu tällä hetkellä. Se on häirinnyt jo jonkin aikaa, ja tuntuu, että mainokset vaan lisääntyy. Nuo pomppivat, pienet (rumat sellaiset), joita tulee ihan joka puolelta sotkemaan sivun visuaalista ilmettä sai minut harkitsemaan blogini siirtämistä muualle. Ikävä […]

Jokainen meistä luo itselleen (itsestään) tarinoita. Tarinat voi olla osittain opittua, osittain kuultua, osittain omaa illuusiota ja takuulla joiltain osin myös täyttä totta. ”Tällainen minä olen”. Paljon tarinoihin vaikuttaa tietenkin varhaiset kokemukset. Tai vaikkapa hyvänä esimerkkinä tulee mieleen kiusaaminen. Jos läpi elämän on haukuttu esimerkiksi läskiksi, on se niin vahvasti kiinnittynyt omaan ajatusmaailmaan ikäänkuin todenmukaiseksi […]

  ”If there is light – it will find you” – Charles Bukowski   Viime päivinä en ole oikein saanut otetta asioista. Tai kaikki on aikamoista säheltämistä ja sohlaamista… En tiedä miksi. Sunnuntaina kaadoin aamukahvit kotonani lavapöydän väliin. Sitä on haastava siivota ja lavat painaa paljon. Pöydän alla olevat kirjat tietenkin kastui. Sen jälkeen aloin […]

Edellisessä postauksessani kirjoitinkin, (ihan muutama päivä sitten) siitä, miten vointini on ottanut sitä kuuluisaa takapakkia ja on nyt jossain aallonpohjassa. Kuuluu taudinkuvaan. Mustat mietteet ovat ottaneet minusta suurimmaksi osaksi vallan, enkä ole voinut kovin hääppöisästi. Urhea olen silti. Toimivaa aikuista minussa on kuitenkin pikkuhiljaa enemmän, kuin vaikkapa vuosi sitten. Kuitenkin minussa kamppailee todella vahvasti sekä […]