Tag: toivo

Nopeat kuulumiset; voin melko hyvin. Viime viikon torstai-aamuna heräsin ja kuulostelin vointiani verrattuna tuohon keskiviikkoon, jolloin kirjoitin viimeisimmän postauksen ja siihen verrattuna vointini oli torstaina aivan päinvastainen. Menin kylppäriin, pesin hampaat ja meikkasin, vointi tuntui tavalliselta. Suorastaan aika hyvältä. Ei yhtään sekavalta, väsyneeltä, dissosioituneelta, tyhjältä tai masentuneelta. Ajatukset eivät poukkoilleet, eikä ollut mitään paniikkitilaa päällä. Mietin, […]

  ”Muistan, että oli sunnuntai, kirkonkellot soi ja sinut sai mietteliään näköiseksi ja olit hetken jossain kaukana… Kerroit, että sinä rukoilit, voimaa sait ja jälleen uskalsit luottaa että kantaa elämä, kaikki tää on hyvin päättyvää” Jenni Vartiainen – Sinusta enkelit pitävät huolta   Vietin viikonloppuna tupareita. Pidin ne kahdessa osassa, jotta ystäväni mahtuivat hyvin kotiini […]

Kädet täristen kirjoitan tätä tekstiä. Minua ahdistaa juuri nyt vaan niin paljon. Se tuntuu tuttuun tapaan ylävatsassa, rinnassa, tukalana raskaana painavana olotilana, jalat tuntuu veteliltä ja kädet vapisee. Hengitän pinnallisesti ja huokailen. Päätä särkee. Oksettaa. Otin just lääkkeet ja toivon, että olo alkaa ihan pian helpottaa. Viime päivinä ahdistus on ollut (tämänhetkisellä mittapuulla) huipussaan, viime […]

Nukuin viime yönä pitkästä aikaa yhtenäiset yöunet. Lääkkeitse, (niinkuin aina, enemmän tai vähemmän), mutta kuitenkin. Ilman, että heräsin kertaakaan yön aikana. Se on edistystä se. Tosin, en muista koska olisin viimeksi herännyt virkeänä. Saatan aamulla torkahdella uudestaan moneenkin kertaan. Väsymys on uuvuttavaa. Eihän toki lääkkeitse nukutut yöt vastaa muutenkaan tavallista, lääkkeetöntä, syvempää yöunta. Mutta, pääasia […]

Pieni blogipaussi johtunee siitä, että vointini on ollut aika hyvä. Tai oikeastaan, koko tämän sairausjaksoni aikana.. paras mahdollinen. Olenkin kulkenut ”pää pilvissä” ja nauttinut tuosta. Siitä läikehtivästä onnentunteesta vatsassa, se on tunne siitä, että on elossa. Olen nauttinut jälleen työnteosta, saan intoa ja iloa asioista, mistä joskus ennenkin, en ole ollut voimakkaissa dissosiaatiotiloissa, jne. Tottakai noissakin pilvissä […]

Sanoin tänään yhdelle tuttavalleni, että vihdoinkin elämä alkaa näyttää jälleen parhaat puolensa. Särkymisen siunaus. Sain vastauksesi viestin, joka tiivistää täydellisesti kaiken, mitä mun päässäni on liikkunut tänään ja eilen; ”Kyl se näyttää kun se aika tulee. Mitä tummemmat on ne elämän tummat sävyt jotka on oppinu tuntemaan, niin sitä syvemmin laajemmalla skaalalla elämä alkaa ”soimaan”. […]

Noniin. Nyt päästään sen aiheen äärelle, mistä ehdin eilen jo hiukan muutaman sanan kirjoittaakin. Eli siitä, miltä tuntuu olla masentunut ja miltä tuntuu olla masentuneen läheinen. Ja millaisia ristiriitoja tämä yhtälö (voi) aiheuttaa keskinäisessä kommunikaatiossa tai toisen ymmärtämisessä. Itse olen molempia. Masentunut, ja masentuneen läheinen. Kenties tärkein ydinasia koko tämän tekstin pohjalle muistutukseksi (useinkin toistamani […]

Minulla oli täysin selvät sävelet mistä aion tänään kirjoittaa, kunnes saavuin tänne sivustolle ja mua alkoi turhauttaa tämä Lilyn ulkoasu tällä hetkellä. Se on häirinnyt jo jonkin aikaa, ja tuntuu, että mainokset vaan lisääntyy. Nuo pomppivat, pienet (rumat sellaiset), joita tulee ihan joka puolelta sotkemaan sivun visuaalista ilmettä sai minut harkitsemaan blogini siirtämistä muualle. Ikävä […]

  Tilasin viime perjantaina itselleni Sugarista tuttavani, upean Taika Mannilan suunnitteleman t-paidan. Se on ihanan simppeli ja ajaton, materiaaliltaan lempeän pehmeää luomupuuvillaa ja ennen kaikkea tuo teksti – NO FEAR – sehän kolahti ja paita oli pakko saada. ”All I want to do is walk with no fear in my heart. Tämän paidan tarkoitus on inspiroida kantajaansa […]

Nyt vasta olen pystynyt kaivamaan esiin vanhoja kirjoituksiani viime vuodelta. J:ltä saadun kiitollisuuskirjan, muistivihkoja sairaala-ajoilta ja jo aiempia kirjoituksiani ennen romahtamista, joita lukiessä nyt tajuan, että en ole ollut kunnossa. Pinnan alla on myllännyt pidempään. Ahdistus on ollut seuralaiseni jo vuosia, ja olen naiivisti ajatellut sen olevan osa minua. Nämä asiat näkyvät kirjoituksistani hyvin selvästi. […]