Tag: syvälliset

Joulu lähenee, samoin monilla myös stressi lahjoista. Mitä ostaa siskolle, äidille tai ystävälle ja miten ylipäänsä osata ostaa jotain, josta toinen aidosti pitää? Itsekin vuosia tuossa lahjojen hankintarumbassa olleena muistan elävästi, millainen stressi joululahjoista oli! En nyt tarkkaan muista, oliko vuosi 2016 sellainen, ettemme ostaneet enää kuin yhden joululahjan perheen kesken jokaiselle, tai näin sovimme. […]

Vuosi lähenee loppua, mikä tarkoittaa ainakin itselleni jollakin tasolla kuluneen vuoden läpikäyntiä. Viikonloppuna mietinkin tämän vuoden tapahtumia ja kertasin niitä Instagramin stooreista, sekä päiväkirjasta, jota satunnaisesti kirjoitan. Mieleen muistui lukuisia tunteita, tapahtumia, ihmisiä ja kokemuksia. Vuosi on ollut aikamoinen, niin hyvässä kuin pahassa. On ollut asioita, joiden kanssa olen kamppaillut, mutta myös asioita, joiden suhteen […]

Tänään haluan avautua teille hyvin henkilökohtaisesta asiasta, joka on ollut läsnä elämässäni jo jonkin aikaa. Nimittäin ahdistuksesta, joka liittyy uusiin ihmissuhteisiin – enkä nyt puhu ystävyyssuhteista. Minun on äärettömän vaikea päästää uusia potentiaalisia kumppaniehdokkaita lähelleni ja jo toisen kiinnostus aikaan saa minussa ahdistuksen tunteita. Jos hieman pohjustusta, vuoden 2019 aikana minulla on ollut läheinen ihmissuhde […]

Viime aikoina olen miettinyt paljon omaa energiaa ja sen kohdistamista oikeisiin asioihin. Olen punninnut seikkoja, jotka saavat minut tuntemaan oloni hyväksi, jonka lisäksi myös niitä, jotka aiheuttavat itselleni hallaa. Hallaa on mielestäni ahdistus, paha mieli, murhe ja yleisesti erilaiset negatiivisiksi miellettävät tunteet. Toki elämä on kirjo erilaisia tunteita ja välillä nyt vaan on luontaista kokea […]

Kirjoitin vuosi sitten postauksen siitä, mitä opin vuonna 2018. Tästä postauksesta inspiroituneena, päätin näin joulukuun toisen päivän kunniaksi koota yhteen asioita, joita olen kuluneen vuoden aikana oppinut. Kun viime vuosi antoi minulle paljon vastauksia ja sen myötä ymmärrystä, tänä vuonna olen harjoitellut asioita käytännön tasolla. Hassua muuten puhua tällaista näin 32-vuotiaana, mutta näinhän se menee […]

En nyt äkkiseltään muista, olenko koskaan kirjoittanut blogissani vastuun ottamisesta, mitä tulee omiin tunteisiin? Siitä, kuinka ihmissuhteissa on aina kaksi osapuolta, joista molemmilla on tunteet. Jokainen on myös vastuussa omista, ei toisen tunteista. Tokikaan en tarkoita tällä sitä, etteikö esimerkiksi parisuhteessa olisi molempien osapuolien vastuu käyttäytyä, kuten parisuhteessa tulee käyttäytyä mutta se, millaisia tunteita molemmilla […]

Päätin tänään kirjoittaa aiheesta, joka on toisille hyvin selkeä, kun taas joillekin aivan käsittämättömän vaikea – nimittäin riskien ottaminen. Siinä, kun joku toinen ottaa jatkuvasti isoja ja pieniä riskejä, toinen punnitsee kaiken hyvin tarkkaan ja tekee siirtoja vain, mikäli on asioista sataprosenttisen varma, jos silloinkaan. Itsehän olin vuosia se, joka pysyi tutussa ja turvallisessa vain […]

Tänään on ollut aivan äärettömän surkea päivä. Tiedättekö sellainen, jona olisi hyvin voinut jäädä nukkumaan ja skipata kaiken, eikä olisi jäänyt edes mistään paitsi? Okei, ei aivan kaikkea, nimittäin oli tänään mukavat lounastreffit, mutta noin muuten ei ole ollut hurraamista. Kaikki mitä olen tehnyt, on kirjaimellisesti mennyt pieleen (tai edes sen suuntaisesti) ja samaan aikaan on […]

… kun en kuunnellut pahaa oloani. Tiesin sisimmässä, ettei ole tervettä tuntea elämäänsä tyhjäksi ja merkityksettömäksi – tulevaisuudesta puhumattakaan. Silti en hakenut apua. Minä pärjään, minun on pärjättävä, olenhan aina pärjännyt. … kun lupasin ottaa vastaan vielä sen yhden työtehtävän, vaikka tiesin, ettei kalenterissa ole tilaa, enkä selviäisi tilanteesta ilman valvottuja yön pikkutunteja, kurkussa kalvavaa […]

Vietin viikonlopun ylhäisessä yksinäisyydessä. Viime viikko oli henkisesti raskas, jonka vuoksi kaipasin aikaa prosessoida ja ajatella. Pidin puhelinta paljon lentotilassa ja päivittelin somea heikosti. Jotenkin vaan ahdisti ihmiset tai oikeastaan aivan kaikki ylimääräinen hälinä. Se, mikä itseäni muuten paikoitellen nykymaailmassa ahdistaa, on juuri tuo, kuinka aina tulisi olla tavoitettavissa – tai ehkä se on vaan […]