Mitä, jos valitsisin itseni?

Nuorempana peittelin epävarmuuttani vetämällä muurit oman persoonan ympärille. Toisin sanoen esitin roolia. Peitin tietynlaisella ärhäkkyydellä omaa herkkää sisintä. Välillä puhuin ihmisille ylimielisesti ja jopa törkeästi. Minusta sai helposti ylimielisen kuvan. Tuo rooli ei kuitenkaan ole lainkaan totta. Totta on toki se, että olen melko temperamenttinen ja tulistun nollasta sataan, jos oikein sapettaa. Mutta olen kaikkea muuta kuin ylimielinen tai sellainen, että haluaisin satuttaa muita ihmisiä.

Vaikka melko pian kehitin itseäni pois vahingollisesta käytöksestä, niin tuosta roolista jäi paljon syyllisyyttä. Jopa niin paljon, että uskon sen vaikuttaneen pakko-oireisen häiriön syntyyn. Yhdessä vaiheessa pyytelin ihmisiltä anteeksi käytöstäni, koska se tuntui niin pahalta ja ei-minulta. Nykyisin pakkoajatukseni pyörivät kuitenkin edelleen syyllisyyden ympärillä. Kaikkien pakkoajatusteni keskeinen kauhukuva on, että aiheutan toisille ihmisille jotakin pahaa. Sen vuoksi minun on oltava kontrollissa kaikessa kaiken aikaa. Järjellä ajateltuna se kuulostaa naurettavalta. Ei yksi ihminen voi olla kaikesta vastuussa.

Viikonloppuna keskustelin avopuolisoni Lauran kanssa pakkoajatuksistani. Selitin tuota syyllisyyden kehää. Kerroin, että on vaikea päästää irti kontrollista, koska se tuntuu minusta siltä, että olen itsekäs. Minut herättikin se, kun Laura kysyi, voisinko tietoisesti todeta sille vaativalle osalle olla kuuntelematta sitä, sillä sen kuuntelemista ei jaksa, se kuormittaa liikaa. Ja jos se tekee minusta itsekkään, niin olkoon se niin.

Voisinko valita olevani itsekäs? Että valitsisin olla elämättä kärsimyksessä.

Koin tuosta jonkin suuren oivalluksen. Mitä jos valitsisin itseni?

Luonnollisesti ajatus noin lähtökohtaisesti tuntuu kuitenkin pahalta. Itsekkäältä. Mutta yritän sisäistää tuota ajatusta, että elämässä ei muutenkaan voi kontrolloida kaikkea. Tai mitään. Käytänkö elämäni huolehtimiseen?

Joka tapauksessa tuo ajatus sai minut päästämään irti viikonloppuna pyörineestä pakkoajatuksesta. Vaikka hetki sitten kerroin, että minulla menee nykyisin hyvin, niin takapakkeja tulee silti edelleen usein. Edistyn yksi pakkoajatus kerrallaan.

Kirjoittaja on Saida Suonio, kasvatustieteiden maisteri (11/2015). Hän kirjoittaa omiin kokemuksiinsa ja erilaisiin lähteisiin viitaten. Saidan käyttämät menetelmät ja harjoitteet eivät välttämättä sovellu kaikille sellaisenaan. Huomioi aina yksilöllinen kokonaistilanne ja käänny tarvittaessa ammattilaisten puoleen.

Seuraa Saidaa Instagramissa: @saida_paastairti ja blogia Facebookissa: sivulla Päästä irti @paastairtiblogi (Edit. 10.8.2020).