Mikä on pakko-oireinen häiriö ja kuinka sairastuin siihen?
Pakko-oireinen häiriö on mielenterveyden häiriö, ja se jaetaan diagnostiikassa kahteen: pakkoajatuspainotteiseen ja pakkotoimintopainotteiseen pakko-oireiseen häiriöön. Pakkoajatukset ja pakkotoiminnot ovatkin ominaisia pakko-oireiseen häiriöön sairastuneelle.
Mielenterveystalon (mielenterveystalo.fi) mukaan ”pakkoajatukset ovat toistuvia, mieleen tunkevia, epämiellyttäviä tai ahdistavia ajatuksia tai mielikuvia, jotka eivät ole luonteeltaan vain liiallista arkista huolehtimista”. Pakkoajatukset aiheuttavat voimakasta ahdistusta, joita yritetään lievittää pakkotoiminnoilla. Pakkoajatus voi esimerkiksi olla likaisuuteen liittyvä pelko, ja pakkotoimintona jatkuva liiallinen käsien pesu.
Pakkoajatuksia ja -toimintoja on lähes kaikilla joskus, eivätkä satunnaiset pakko-oireet tarkoita häiriöön sairastumista. Pakko-oireiseen häiriöön sairastuu 2-3% väestöstä (terveyskirjasto.fi). Terveyskirjaston mukaan (terveyskirjasto.fi) ”varsinaisessa pakko-oireisessa häiriössä pakkoajatukset ja pakkotoiminnot aiheuttavat merkittävää kärsimystä, vievät päivittäin enemmän kuin tunnin aikaa ja haittaavat huomattavasti oireista kärsivän jokapäiväistä elämää ja ihmissuhteita”.
Pakko-oireisen häiriön syntymisen epäillään olevan monen syyn summa. Biologinen alttius sekä elämän tapahtumien on epäilty olevan pakko-oireisen häiriön syynä.
Itselleni pakko-oireinen häiriö on näyttäytynyt jo lapsuudessa joinakin sille tyypillisinä ajatuskuvioina. Oireisto ei kuitenkaan lauennut kuin vasta parikymppisenä kunnolla päälle. Epäilen, että olen taipuvainen pakko-oireiseen häiriöön ollessani herkkä, ja helposti huolestuva persoona. Uskon myös, että joillakin stressaavilla elämäntilanteilla – ja tapahtumilla on ollut oma vaikutuksensa.
Tänä päivänä oireisto on hallinnassa, mutta odotin aivan liian kauan avun hakemista oikeilta tahoilta. Olin vuosia kokeillut erilaisia terapioita, kuten hahmo- ja psykoterapiaa, jotka toivat paljon hyvää elämään, mutta vasta tänä syksynä aloitettu lääkitys toi suurimman avun. Toivon, että ihmiset havahtuisivat aikaisemmin hälyttäviin oireisiin, ja hakisivat apua. Ne saattavat vaikuttaa ”vain liialliselta huolehtimiselta” aiheuttaessaan kuitenkin kovaa kärsimystä – ehkä turhaan.
Kirjoittaja on Saida Suonio, kasvatustieteiden maisteri (11/2015). Hän kirjoittaa omiin kokemuksiinsa ja erilaisiin lähteisiin viitaten. Saidan käyttämät menetelmät ja harjoitteet eivät välttämättä sovellu kaikille sellaisenaan. Huomioi aina yksilöllinen kokonaistilanne ja käänny tarvittaessa ammattilaisten puoleen.
Seuraa Saidaa Instagramissa: @saida_paastairti ja blogia Facebookissa: sivulla Päästä irti @paastairtiblogi (Edit. 10.8.2020).