Kaksi viikkoa aikaa nähdä uraauurtava Pure! Ylen esittämä sarja, jota en pystynyt kuukausiin katsomaan. (Ei sisällä liikaa juonipaljastuksia.)

Kaikki on hyvin ensimmäiset kaksi sekuntia.

Näin kuvaa heräämistä uuteen päivään Ylen esittämän draamakomedia-sarja Puren (Yle areenassa täällä) päähenkilö Marnie, 24. Marniella on pakko-oireinen häiriö OCD, johon liittyy jatkuvia, häiritseviä ja ahdistavia seksuaalisia kuvia mielen sisällä. Marnie näkee ihmisiä alasti ja rietastelemassa, oli hän sitten pitämässä puhetta vanhempiensa hääpäivänä, työhaastattelussa tai jopa kesken seksin.

Pystyn samaistumaan Marnien sanoihin täysin, vaikka oma OCD:ni ei ole pääteemoiltaan sama kuin Marnien. Meillä on silti sama sairaus. Sarja on niin autenttinen, etten pystynyt katsomaan sitä moneen kuukauteen. En yksinkertaisesti pystynyt katsomaan sitä, kun olin omassa kuntoutumisessani päässyt jo hieman irti OCD:n maailmasta. Sarjan aitous vei minut liian lähelle omaa sairauttani. Ei olekaan yllätys, että Puren tarinan takana on Rose Cartwrightin omat kokemukset, sillä uskon, että vain sairauden itse kokenut voi kuvata OCD:ta näin aidosti.

”Purella” viitataan käsitteeseen ”Pure O”, suomeksi  ”puhtaaseen obsessioon”. Kyseessä on käsite, jolla kuvataan pakkoajatuspainotteista pakko-oireista häiriötä, joka myös itselleni on diagnosoitu. Pakko-oireisessa häiriössä mielen valtaa ahdistavat ajatukset ja mielikuvat, joita sairastunut yrittää välttää tekemällä jotakin (kompulsio), joka veisi ajatukset ja ahdistuksen pois. ”Pure O” on niin sanotusti pakko-oireisen häiriön piilossa oleva muoto, jolloin pakkoajatukset eli obsessiot ja pakkotoiminnot eli kompulsiot eivät välttämättä näy ulospäin, vaan ovat mielen sisällä.

On tärkeää tuoda esiin OCD:n näkymätöntä puolta, vaikka lopulta olen sitä mieltä, että on vain yksi pakko-oireinen häiriö OCD. Sairauteen liittyy pakko-ajatuksia ja pakkotoimintoja, olivat ne sitten mielen sisällä tai fyysisessä maailmassa. Myös sarjassa tunnutaan olevan kanssasi samoilla linjoilla. Siinä tuodaan esiin myös Marnien kompulsiivista käytöstä, kuten ajatusten välttelyä.

Marnie ei sarjan alussa tiedä, että hänellä on OCD vaan epäilee itsessään olevan jotain vikaa. Marnie pelkää olevansa perverssi ja haluavansa asioita, joita hän mielikuvissaan näkee. Tuttu tarina monelle OCD:ta sairastavalle. Diagnoosin saamiseen voi mennä vuosia. Usein lääkäritkään eivät tunnista sairautta, vaan pahimmassa tapauksessa pitävät ajatuksia merkkinä jostain todellisesta. Myös sarjassa nähdään tyypillinen kohtaus lääkärin vastaanotolta, jossa lääkäri ehdottaa ajatusten syyksi homoseksuaalisuutta.

Vaikka sarja on kaikilta osin onnistunut, niin sen parasta antia on OCD:n kuvaaminen. Välähtelevät kuvat, äänet ja näiden aiheuttama ahdistus välittyvät katsojalle. Myös ihmisellä, jolla ei ole kokemusta OCD:sta, on sarjan kautta jonkinlainen mahdollisuus kokea OCD-simulaatio. OCD tunkeutuu kaikkialle, se on mukana bussissa, seksissä, häissä ja hautajaisissa. OCD:ta ei pääse pakoon. Se häiritsee elämää koko ajan. Tämä on sarjassa erityisen hyvin kuvattu.

Toinen sarjan merkittävä anti on häpeän kuvaaminen. Häpeä sairaudesta on läsnä koko ajan. Koska et pysty keskittymään mihinkään ja olemaan läsnä, ihmiset ihmettelevät omituista käytöstäsi. Marnien elämässä häpeä sekä stereotyyppiset ”epäonnistumiset elämässä” on kuvattu hyvin. Marnie sekoilee, juo alkoholia ja riitelee. Marnie hakee yhdenillan jutun ja hylkää seksikumppaninsa kesken seksin. Katsojan valtaa silti suuri empatia ja ymmärrys häntä kohtaan. OCD:n kanssa eläminen on suunnattoman raskasta ja kuluttavaa. Tämä välittyy sarjasta hienosti.

Kun lopulta pystyin katsomaan tämän sarjan, Marnien kautta pystyin kokemaan ennenkokematonta empatiaa ja ymmärrystä myös itseäni kohtaan. Kuten Marnien, myös omaa nuoruuttani ovat värittäneet sekoilu, juominen ja riitely, joista olen kokenut häpeää. Sarja tuo tärkeällä tavalla esiin sen, ettemme voi tietää, mitä kukakin ihminen kokee syvällä sisimmässään. Monenlainen käytös voi olla oire  ”näkymättömistä” ongelmista.

En tiedä, miltä tuntuu olla minä, sanoo Marnie.

Pahimmillaan OCD tunkeutuu kaikkialle ja syö sisälleen kaiken elämästä. Itsekin olen pahimpina aikoinani tuntenut olevani ”en mitään”. Koska OCD sotkeutuu kaikkeen, ei enää tiedä kuka on ja mitä edes haluaa.  Jäljellä on pelkkää tyhjää. On vaikea saada kiinni siitä, mitä arvostaa ja haluaa elämässään tehdä.

Lopulta Marnielle selviää, että hän sairastaa pakko-oireista häiriötä OCD. Hän ei alunperin pystynyt edes näkemään sitä mahdollisuutena, eihän hän ole kovin siisti. Sarja siis myös kouluttaa. Marniella käy parempi tuuri kuin monella. Hän pääsee heti tapaamaan terapeutin, joka ymmärtää sairautta. Terapeutti ei varmistele vaan kertoo, että ei ole mahdollista lopettaa ajatuksia. Tästä Marnie pillastuu, kuten niin monet meistä.

Haluan vain, että ajatukset loppuvat!, hän huutaa.

Terapeutti selittää rauhallisesti, että ratkaisu on opetella suhtautumaan ajatuksiin uudella tavalla.

Näinhän se on.

Sarjan kuvaus pakko-oireisesta häiriöstä OCD on aito ja uraauurtava. Silti sarjan antia ovat mielenterveyden lisäksi kiinnostavat ja lahjakkaat näyttelijät sekä aidot kuvaukset ystävyydestä. Sarja kuvaa mielenkiintoisella tavalla nuoruuden kipukohtia ja ihmissuhteiden haasteita. Elämää kaikessa värikkyydessään.

Suosittelen tämän sarjan katsomista, sillä se kuvaa hyvin ja elävästi elämää pakko-oireisen häiriön kanssa. Sarja valaisee elämää, jota niin monet meistä elävät salaa ja kaikessa hiljaisuudessa. Sarja lisää tietoisuutta tästä sairaudesta laadukkaalla tavalla. Olen kiitollinen, että sarja on tehty ja että Yle on ottanut sarjan ohjelmistoonsa.

Sarjassa on kuusi noin puolen tunnin pituista jaksoa, joten sen ehtii vielä hyvin katsoa. Sarja näkyy Yle areenassa 1.6.2020 asti ja pääset katsomaan sarjan tästä linkistä: https://areena.yle.fi/1-4667145

Laittakaa kommenttejanne sarjasta, olisi kiva kuulla, mitä muut ovat olleet mieltä!

Rakkaudella, Saida

 

Kirjoittaja on Saida Suonio, kasvatustieteiden maisteri (11/2015). Hän kirjoittaa omiin kokemuksiinsa ja erilaisiin lähteisiin viitaten. Saidan käyttämät menetelmät ja harjoitteet eivät välttämättä sovellu kaikille sellaisenaan. Huomioi aina yksilöllinen kokonaistilanne ja käänny tarvittaessa ammattilaisten puoleen.

Seuraa Saidaa Instagramissa: @saida_paastairti ja blogia Facebookissa: sivulla Päästä irti @paastairtiblogi (Edit. 10.8.2020).