Bloggauksen tuoma helpotus
Aloitin bloggaamisen alkuvuodesta. Olin pohtinut sitä jo pidemmän aikaa, ja jo puoli vuotta aiemmin laittanut blogisivun pystyyn. Uutena vuotena päätin, että ensimmäinen kirjoitus tulee ulos heti alkuvuodesta. Tämän toteutin. Blogin aloittamisessa kesti, koska halusin jakaa yhtenä blogin osana mielenterveysongelmistani. Tämä aiheutti jonkin verran pohdintaa siitä, mitä haluan sanoa ja miksi?
Olen aina ollut melko avoin omista mielenterveysongelmistani, ja ehdottomasti halunnut purkaa omalla toiminnalla aiheeseen liittyvää häpeää. Harvemmin mielenterveysongelmista voi kuitenkaan puhua mitenkään kovin luontevasti missään. Tämä johtuu häpeästä, joka niihin edelleen liitetään. Varsinkin keskustelussa ihmisten voi olla hankala vastaanottaa tällaista tietoa. Asiaan suhtautuminen ei ole luontevaa.
Mielenterveysongelmien normalisointi on yksi tärkeä blogini tarkoitus. Halusin olla luomassa yhtä tarinaa, sillä mielenterveysongelmista kärsiviä on monenlaisia. Ongelmia on vakavia ja lievempiä. Osa ihmisistä käy esimerkiksi töissä, toiset eivät. Jotkut syövät lääkkeitä, toiset eivät. Tarinoita on yhtä paljon kuin mielenterveysongelmista kärsiviä ihmisiä.
Minulle blogi on toiminut parantavasti. Tätä asiaa en osannut aavistaa, kun blogin aloitin. Ehkä se oli kuitenkin yhtenä syynä sen aloittamiselle, vaikka en sitä silloin tiedostanutkaan. Olen nimittäin tajunnut, että avoimesta asenteestani huolimatta, olin piilottanut paljon perheeltäni ja läheisiltäni oman tilanteeni vaikeudesta. Yrittänyt selviytyä yksin.
Nyt asian tietävät lähes kaikki läheiset, ystävät, kaverit ja tuttavat. Vaikka minulla nyt meneekin hyvin, on todellisuuttani edelleen se, että pakkoajatuksia tulee ja menee. Minulle tulee jatkuvasti tilanteita, joissa esimerkiksi pakkoajatuksen ääneen sanominen helpottaa. Edelleen myös minulla on joitakin pakko-oireita. Saatan esimerkiksi tarkistella uunin nappuloita tai muuta vastaavaa.
On todella helpottavaa, ettei minun tarvitse noissa vaikeissa tilanteissa selittää asiaa alusta juurta jaksain. Tämä on helpottanut minun oloani huomattavasti. Voin ottaa ihmiset mukaan omaan todellisuuteeni luontevasti. Monet ovat lukeneet blogia ja ovat kärryillä tilanteestani. Asian jakamisen vuoksi olen saanut paljon tukea ja rakkautta.
Kirjoittaja on Saida Suonio, kasvatustieteiden maisteri (11/2015). Hän kirjoittaa omiin kokemuksiinsa ja erilaisiin lähteisiin viitaten. Saidan käyttämät menetelmät ja harjoitteet eivät välttämättä sovellu kaikille sellaisenaan. Huomioi aina yksilöllinen kokonaistilanne ja käänny tarvittaessa ammattilaisten puoleen.
Seuraa Saidaa Instagramissa: @saida_paastairti ja blogia Facebookissa: sivulla Päästä irti @paastairtiblogi (Edit. 10.8.2020).