Lily

Päästä irti

Päästä irti
Saida

Kuka pelastaa maailman, jollet sinä?

Katsoin eilen tätä mökkimaisemaa ja mietin, että onko meillä tätä enää antaa lapsenlapsillemme. Totesin avopuolisolleni, että saatamme nähdä elinaikanamme, kuinka kaikki tämä tuhoutuu. Meressä ei voisi enää uida, luonto kuolisi ja jopa ilma olisi saastunutta. Poden asiasta maailmantuskaa. Suurin ongelma on kapitalistinen elämäntapa. Mitä enemmän myyntiä sen parempi, kansalainenkin on kuluttaja. Raha, raha ja raha. Bonukset ja osingot. Ja mitä meille myydään? Yksittäispakattuja kurkkuja ja kertakäyttövaatteita. Haluaisin muuttaa tämän.

Olen tehnyt jo paljon muutoksia omalta osaltani. Lopetin lihansyönnin, en juurikaan osta vaatteita tai muutakaan. Lennän hyvin harvoin. Tulevaisuuden suunnitelmiin ei kuulu suuri lukaali ja iso asuntolaina vaan pieni ekologinen talo. Lapsia haluaisin, mutta ekologinen vaihtoehto on minulta viety. Vaikka voisin hyvin, niin adoptiota tuskin saan, koska minulla on diagnosoitu mielenterveysongelma eikä lapsia juurikaan anneta naisparien perheisiin (puoltavasta laista huolimatta).

Minua ällöttää tämä kapitalistinen elämäntapa. Miksi haluamme saastuttaa kaiken, elää vain rahaa ja kulutusta varten? Maailma on monessa asiassa automatisoitunut, kiitos tietotekniikan, mutta me lisäämme 6-minuuttisia työpäivään. Miksi? Jotta kulutus pysyisi yllä  ja tuhoaisimme maailmaan paremmin? Missä on yhteys luontoon? Missä on yksinkertaisen elämän ilot?

Yksittäinen ihminen voi vaikuttaa tähän muuttamalla oman elämäntapansa ja olemalla esimerkkinä muille. Ehkä lähtemällä politiikkaan tai olla somevaikuttajana. Suurin ongelma on kuitenkin monet suuret yritykset, jotka syytävät muovia ja hiilidioksidipäästöjä. Tähän pitäisi saada loppu.

Seuraavana omana tavoitteenanani on vähentää radikaalisti muovin käyttöä. Tämä on kuitenkin tehty hyvin vaikeaksi. Lähes kaikki asiat kaupoissa on muoveissa. On kuitenkin ihan mahtavaa, että jotkut ovat lähteneet tähän mahdottomalta tuntuvaan tehtävään, kuten vaikka Nollahukka. Toisaalta, mitä vähemmän muovipakattuja asioita ostaa, sen tuoreempaa ruokaa saa. Win-win.

Mitä siis jokainen voi tehdä?

  1. Siirry kasvisruokaan tai vähennä rajusti lihansyöntiä.
  2. Elä pienissä neliöissä.
  3. Pidä lämmitys kohtuullisella tasolla ja käytä pauhaavien patterien sijaan lämpimiä vaatteita.
  4. Suosi kävelyä, pyöräilyä ja joukkoliikennettä.
  5. Matkusta harvoin lentäen.
  6. Vältä muovia. Pidä kankainen kauppakassi mukanasi ja osta hedelmät ja vihannekset ilman muovipusseja.
  7. Osta tavarat kierrätettyinä, mikäli mahdollista.
  8. Osta laatua. Laadukkaat tavarat ja vaatteet kestävät. Käytä ne loppuun ennen uusien ostamista.
  9. Älä osta asioita, mitä et tarvitse.
  10. Käytä omaa vesipulloa.
  11. Suosi lähiruokaa.
  12. Älä heitä ruokaa roskiin.
  13. Anna lahjaksi elämyksiä tai palveluita tavaran sijaan.
  14. Kierrätä kaikki.
  15. Lainaa tavaroita, joita et tarvitse jatkuvasti. Lainaa toisilta ja anna lainaksi toisille.
  16. Pidä suihkut lyhyinä.
  17. Pidä turhat valot ja sähkölaitteet kiinni.
  18. Käytä ekologisia tuotteita.

Jokainen pystyy näihin pieniin muutoksiin, jotka eivät edes vaadi kovin paljoa. Kyse on vain siitä, haluavatko ihmiset. Vastuullinen ihminen toimii nyt. Maailman pelastaminen saattaa olla jo liian myöhäistä, mutta viimeistään nyt on yritettävä. Mitä sinä vastaisit tulevaisuuden jälkikasvullesi, joka kysyy, mitä sinä teit estääksesi ilmastokatastrofin?

 

Kirjoittaja on Saida Suonio, kasvatustieteiden maisteri (11/2015). Hän kirjoittaa omiin kokemuksiinsa ja erilaisiin lähteisiin viitaten. Saidan käyttämät menetelmät ja harjoitteet eivät välttämättä sovellu kaikille sellaisenaan. Huomioi aina yksilöllinen kokonaistilanne ja käänny tarvittaessa ammattilaisten puoleen.

Seuraa Saidaa Instagramissa: @saida_paastairti ja blogia Facebookissa: sivulla Päästä irti @paastairtiblogi (Edit. 10.8.2020).

Avainsanat: , , , , ,
Puheenaiheet Hyvä olo Ajattelin tänään Vastuullisuus
Saida

Intensiiviterapia OCD-klinikalla ja tunnelmat sen jälkeen

keinu2.jpgkeinu3.jpgkeinu4.jpg

Julkaistu alun perin 26.10.2018//

Olen juuri kotiutunut Tampereelta, jossa osallistuin intensiiviterapiaan OCD-klinikalla (ocd-clinic.com). OCD-klinikalla annetaan hoitoa, joka perustuu kognitiiviseen käyttäytymisterapiaan. Itse kävin ensin alkuarvioinnissa, jolloin minulle tuli jo vahva tunne, että olen tullut oikeaan paikkaan. Itkin autossa tapaamisen jälkeen, koska kukaan ei ollut koskaan ymmärtänyt minua niin kuin tämä terapeutti. Minulle ei jäänyt muuta kuin hyvää sanottavaa terapiasta.

Itse kokemus oli kuitenkin raskas, sillä terapiaan sisältyi paljon altistusta pakkoajatuksilleni eli toisin sanoen peloilleni. Lisäksi terapiassa pyrittiin jättämään kaikenlainen turvakäyttäytyminen kokonaan pois. Pakko-oireisessa häiriössä turvakäyttäytymisten eli kompulsioiden poistaminen aiheuttaa suurta ahdistusta, sillä kompulsioilla on pyritty ahdistuksen vähentämiseen. Intensiiviterapian tarkoituksena siis oli nostaa ahdistusta väliaikaisesti, sillä tutkimusten mukaan ahdistus vähenee ajan myötä, kunhan ihminen ei turvaudu kompulsioihinsa. Ahdistusta pyritään lisäämään lisäksi altistuksilla entistä kovemmalle tasolle.

Jos siis harkitset intensiiviterapiaan hakeutumista, niin suosittelen hakeutumaan sellaisessa vaiheessa, kun motivaatiosi on korkealla. Ei kannata tuhlata rahojaan, mikäli ei tee asioita terapeutin ohjeiden mukaan. Itse pyrin tekemään kaiken terapeutin ohjeiden mukaan, ja ahdistus pysyikin korkealla koko jakson ajan. Se oli vain kestettävä. Suurin terapian anti olikin se, että opin niin paljon sairaudestani, ja siitä, mitä minun kuuluu tehdä, jos haluan parantua. Alla tärkeimmät opit:

1. Ajatuksia ei kannata pakoilla. Ajatukset ovat normaaleja. Pakenemalla ajatuksia, ne muuttuvat sitkeämmiksi. Ongelma pakkoajatusten kanssa on se, että millaisen merkityksen niille annan. Ei niiden olemassaolo.

2. Jos haluan parantua, minun on opittava sietämään ahdistusta. Ahdistus menee ohi itsestään ajan kanssa, kompulsointi pahentaa ahdistusta pitkällä aikavälillä.

3. Jos haluan parantua, minun on opittava sietämään epävarmuutta. Epävarmuus kuuluu elämään.

Näiden kolmen asian lisäksi asia, joka itseni on aina suistanut pois omahoidon raitelta, on kysymys siitä, mistä erotan, mikä on pakkoajatus ja mikä on todellinen uhka? Mikä on kompulsointia, ja mitä todelliseen uhkaan liittyvää toimintaa? Terapiassa opin tähän asiaan alla olevat seikat.

1. Yleensä pakkoajatukset tunnistaa, ne noudattavat tiettyä kaavaa. Kauhukuvat, joita niitä seuraa, noudattavat tiettyä kaavaa.

2. Emme voi kuitenkaan olla varmoja siitä, että kohta 1. on aina totta. Epävarmuus kuuluu elämään. Se on hyväksyttävä, ja riski otettava.

3. Jos haluan parantua, hyväksyn kohdat 1. ja 2., ja kohtelen pakkoajatuksiksi epäilemiäni ajatuksia, kuten niitä kuuluu (ahdistuksen sietäminen, ei kompulsointia).

Toki ahdistuksen sietämiseen löytyy myös auttavia keinoa, kuten esimerkiksi mindfullness sekä meditointi. Mindfullnessia voi harjoittaa missä tahansa. Kun pakkoajatus vaivaa, hyväksy se, ja ohjaa lempeästi ajatuksesi muualle.

Nyt kun olen kotiutunut ja intensiivijakso on loppu, niin minusta tuntuu ristiriitaiselle. Olen täynnä välineitä ja tietoa siitä, kuinka kohdata pakko-oireinen häiriö. Toisaalta pelottaa ottaa riskejä, sietää ahdistusta ja epävarmuutta. Aion kuitenkin tehdä kaiken sen. Lisäksi jännittää töihin paluu ensi maanantaina. Mutta tilanne verrattuna aiempaan, on se, että tiedän, mitä tehdä.

Aion olla rohkea!

Kuvat: @laura_ilojaolo

 

Kirjoittaja on Saida Suonio, kasvatustieteiden maisteri (11/2015). Hän kirjoittaa omiin kokemuksiinsa ja erilaisiin lähteisiin viitaten. Saidan käyttämät menetelmät ja harjoitteet eivät välttämättä sovellu kaikille sellaisenaan. Huomioi aina yksilöllinen kokonaistilanne ja käänny tarvittaessa ammattilaisten puoleen.

Seuraa Saidaa Instagramissa: @saida_paastairti ja blogia Facebookissa: sivulla Päästä irti @paastairtiblogi (Edit. 10.8.2020).

Hyvinvointi Hyvä olo Terveys