Kuntoutuminen ei ole suoraviivainen moottoritie avoautolla vaan mutkikas vuoristoreitti kolmipyöräisellä
Mielenterveyden häiriöistä kuntoutuminen ei ole suoraviivainen matka. Viime syksynä pakko-oireinen häiriö OCD aiheutti minulla päänvaivaa vain muutamia minuutteja päivässä. Ensimmäisiä kertoja kuntoutumismatkallani olin päässyt pisteeseen, jossa pystyin näkemään huikean edistymisen!
Siltikin esimerkiksi nyt kesälomallani OCD on vaivannut minua välillä tunteja putkeen. Kuitenkin ajattelen, että olen edistynyt huimasti! Niin paljon, että olen jälleen itkenyt kiitollisuudesta useita kertoja. Kauas on tultu niistä päivistä, kun ei tunnelukoiltaan edes tuskasta pystynyt itkemään. Vaikka oireet ovat lisääntyneet, en ajattele, että OCD:ni on palannut eikä uskoni kuntoutumiseen ole horjunut. Miksi niin?
Oireettomat jaksoni ovat usein tapahtuneet, kun olen hetkeksi uskaltanut päästää kontrollista vähäsen irti. On myös saattanut olla tasaisempi jakso muutenkin, mitään yllättävää ei ole sattunut sillä epävarmuuden tasolla, jonka olen siihen mennessä hyväksynyt. Sitten kun jotakin yllättävää sattuu, joutuu taas haasteiden keskelle ja OCD saattaa herätä. Näin saattaa käydä myös silloin,kun jokin voimakas tunne tulee pintaan esimerkiksi menneisyydestä. Oireettomat jaksoni ovat olleet myös arkisin, kun elämä on tasaista ja tavallista.
Viime keväänä käsittelin rajusti omaa menneisyyttäni. Löysin itsestäni traumaa, joka ilmeni myös dissosiaatio-oireina. Uskon, että se on syynä koko sairaudelleni. Ei ollutkaan ihme, että oireilu lisääntyi tunteiden noustessa tietoisuuteen ja pintaan. Oltiin niin voimakkaiden tunteiden äärellä, että välillä annoin OCD:n mellastaa tarkoituksella. Tämä siksi, että piti ottaa aikaa itselle rauhassa käsitellä tunteita hetki kerrallaan. OCD piti tunteita poissa tietoisuudesta sen aikaa, kun tarvitsin aikaa. Uskonkin, että OCD:n kuten myös dissosiaatio-oireiden tarkoitus on alun perin suojata mieltä.
Lomat, juhlat ja muut elämä hienot ja hauskat hetket ovat niitä, jolloin minulla on ollut kaikista vaikeinta. Kuuluisihan olla mukavaa, hienoa ja rentoa. Vaan kun ei ole ollut! OCD:lla on tapana iskeä aina rakkaimpiin asioihin, koska ne ovat tärkeimpiä. Kontrollin kanssa eläjälle tulee myös helposti paineita, kun mukavaa pitäisi olla. Itselläni kyse on ollut myös siitä, että en ole ajatellut ansaitsevani mukavia ja rentoja hetkiä. Esimerkiksi lomat ovat siis olleet OCD:lle hyviä kohteita.
Kolme viikkoa lomailua on tulossa päätökseen tällä viikolla ja vaikka on ollut myös vaikeita hetkiä, olen nauttinut oireettomista hetkistä ainakin yli puolet ajasta, ja oireidenikin kanssa nauttinut suurimman osan aikaa. Se on ainakin huomattavasti paremmin kuin viime vuonna lomalla. Huikeaa edistystä siis!
On hyvä pitää mielessä se, että mitä suurempi haaste, sen vaikeampaa. Kun etenee kuntoutumismatkallaan, voi unohtaa koko takapakki-termin olemassaolon. Menee aina vain eteenpäin. Askel kerrallaan. On nimittäin monia asioita, minkä vuoksi oireilu voi lisääntyä. Elämässä on vaikkapa stressiä, haasteita, kivoja asioita ja sitten on haastanut itseään aina lisää. On turha antaa merkityksiä ”takapakeille”. Merkityksiä, kuten ”OCD on palannut” tai ”en edisty ollenkaan”. Edistyä voi tapahtua niin monella tavalla ja monella tasolla.
Olen viime aikoina pohtinut omaa edistystä. Vaikka mieli pyörittäisikin pakkoajatuksia, ahdistukseni on vähentynyt enkä ota ajatuksia yhtä vakavasti kuin ennen. Olen myös aina enenevissä määrin opetellut seisomaan omilla jaloillani ja lopettanut vähitelleen kertomasta edes vaikeista ajatuksista kellekään. Luottanut, että osaan itse. Olen käsitellyt elämäni vaikeimpia tunteita. Siedän myös entistä enemmän epävarmuutta! Olen harjoitellut kiitollisuutta, meditointia ja mindfullnessia. Olen myös harjoitellut rauhoittamaan hermostoani. Olen opetellut avoimuutta ja syventänyt suhdetta puolisooni. Edistystä on siis tapahtunut todella monella osa-alueella, vaikka oireet ovat lisääntyneet. Oireet eivät ole ainoa edistyksen mittari! Uskon, että oireet vähenevät vielä.
Ei pidä antaa kuntoutumisen kiertoteiden huijata. Et ole mennyt takapakkia, vaikka siltä tuntuisikin, mikäli suunta on oikea. Kiertotiet kuuluvat kuntoutumiseen. On helppoa ja ymmärrettävää joutua kuitenkin epäilyksen valtaan. Olen myös itse usein epäillyt asiaa ja on täytynyt läheisten muistuttaa, että olen edistynyt, vaikka ei aina siltä tuntuisi. Ei silti kannata lähteä sille tielle, että OCD on jotenkin ”palannut” tai että kuntoutuminen ei olisi mahdollista.
Koska se on!
Kaikista tärkeintä kuntoutumisessa on usko, toivo ja rakkaus. Usko kuntoutumisen mahdollisuuteen, toivo paremmasta hyvinvoinnista sekä rakkaus itseä ja elämää kohtaan. Lisäksi tarvitaan vankka fokusoituminen siihen, että ottaa askelia kuntoutumisen tiellä ja työtäpelkäämätön asenne. Paras uutinen on se, että mitään näistä ei ole pakko olla valmiiksi, kaikkia näitä voi kehittää itsessään!
Voimia ja valoa kuntoutumisen tiellä!
Ps. Valmistuin koulutetuksi kokemusasiantuntijaksi mielenterveydestä, joten tulevaisuudessa minua saattaa tavata myös siinä roolissa (Varsinais-Suomen kokemusasiantuntijaverkosto). Hirmuylpeä itsestäni!
Pps. Lukuvinkkinä kuntoutujille Tulku Thondup: Mielen parantava voima. Yksinkertaisia tiibetiläisiä harjoituksia.
<3 Saida
Kirjoittaja on Saida Suonio, kasvatustieteiden maisteri (11/2015) ja koulutettu kokemusasiantuntija pakko-oireisesta häiriöstä OCD (6/2020). Hän kirjoittaa omiin kokemuksiinsa ja erilaisiin lähteisiin viitaten. Saidan käyttämät menetelmät ja harjoitteet eivät välttämättä sovellu kaikille sellaisenaan. Huomioi aina yksilöllinen kokonaistilanne ja käänny tarvittaessa ammattilaisten puoleen.
Seuraa Saidaa Instagramissa: @saida_paastairti ja blogia Facebookissa: sivulla Päästä irti @paastairtiblogi (Edit. 10.8.2020).
