Kuntoutuminen ei ole suoraviivainen moottoritie avoautolla vaan mutkikas vuoristoreitti kolmipyöräisellä

kesa3-768x1024.jpg

Mielenterveyden häiriöistä kuntoutuminen ei ole suoraviivainen matka. Viime syksynä pakko-oireinen häiriö OCD aiheutti minulla päänvaivaa vain muutamia minuutteja päivässä. Ensimmäisiä kertoja kuntoutumismatkallani olin päässyt pisteeseen, jossa pystyin näkemään huikean edistymisen!

Siltikin esimerkiksi nyt kesälomallani OCD on vaivannut minua välillä tunteja putkeen. Kuitenkin ajattelen, että olen edistynyt huimasti! Niin paljon, että olen jälleen itkenyt kiitollisuudesta useita kertoja. Kauas on tultu niistä päivistä, kun ei tunnelukoiltaan edes tuskasta pystynyt itkemään. Vaikka oireet ovat lisääntyneet, en ajattele, että OCD:ni on palannut eikä uskoni kuntoutumiseen ole horjunut. Miksi niin?

Oireettomat jaksoni ovat usein tapahtuneet, kun olen hetkeksi uskaltanut päästää kontrollista vähäsen irti. On myös saattanut olla tasaisempi jakso muutenkin, mitään yllättävää ei ole sattunut sillä epävarmuuden tasolla, jonka olen siihen mennessä hyväksynyt. Sitten kun jotakin yllättävää sattuu, joutuu taas haasteiden keskelle ja OCD saattaa herätä. Näin saattaa käydä myös silloin,kun jokin voimakas tunne tulee pintaan esimerkiksi menneisyydestä. Oireettomat jaksoni ovat olleet myös arkisin, kun elämä on tasaista ja tavallista.

Viime keväänä käsittelin rajusti omaa menneisyyttäni. Löysin itsestäni traumaa, joka ilmeni myös dissosiaatio-oireina. Uskon, että se on syynä koko sairaudelleni. Ei ollutkaan ihme, että oireilu lisääntyi tunteiden noustessa tietoisuuteen ja pintaan. Oltiin niin voimakkaiden tunteiden äärellä, että välillä annoin OCD:n mellastaa tarkoituksella. Tämä siksi, että piti ottaa aikaa itselle rauhassa käsitellä tunteita  hetki kerrallaan. OCD piti tunteita poissa tietoisuudesta sen aikaa, kun tarvitsin aikaa. Uskonkin, että OCD:n kuten myös dissosiaatio-oireiden tarkoitus on alun perin suojata mieltä.

Lomat, juhlat ja muut elämä hienot ja hauskat hetket ovat niitä, jolloin minulla on ollut kaikista vaikeinta. Kuuluisihan olla mukavaa, hienoa ja rentoa. Vaan kun ei ole ollut! OCD:lla on tapana iskeä aina rakkaimpiin asioihin, koska ne ovat tärkeimpiä. Kontrollin kanssa eläjälle tulee myös helposti paineita, kun mukavaa pitäisi olla. Itselläni kyse on ollut myös siitä, että en ole ajatellut ansaitsevani mukavia ja rentoja hetkiä. Esimerkiksi lomat ovat siis olleet OCD:lle hyviä kohteita.

Kolme viikkoa lomailua on tulossa päätökseen tällä viikolla ja vaikka on ollut myös vaikeita hetkiä, olen nauttinut oireettomista hetkistä ainakin yli puolet ajasta, ja oireidenikin kanssa nauttinut suurimman osan aikaa. Se on ainakin huomattavasti paremmin kuin viime vuonna lomalla. Huikeaa edistystä siis!

On hyvä pitää mielessä se, että mitä suurempi haaste, sen vaikeampaa. Kun etenee kuntoutumismatkallaan, voi unohtaa koko takapakki-termin olemassaolon. Menee aina vain eteenpäin. Askel kerrallaan. On nimittäin monia asioita, minkä vuoksi oireilu voi lisääntyä. Elämässä on vaikkapa stressiä, haasteita, kivoja asioita ja sitten on haastanut itseään aina lisää. On turha antaa merkityksiä ”takapakeille”. Merkityksiä, kuten ”OCD on palannut” tai ”en edisty ollenkaan”. Edistyä voi tapahtua niin monella tavalla ja monella tasolla.

Olen viime aikoina pohtinut omaa edistystä. Vaikka mieli pyörittäisikin pakkoajatuksia, ahdistukseni on vähentynyt enkä ota ajatuksia yhtä vakavasti kuin ennen. Olen myös aina enenevissä määrin opetellut seisomaan omilla jaloillani ja lopettanut vähitelleen kertomasta edes vaikeista ajatuksista kellekään. Luottanut, että osaan itse. Olen käsitellyt elämäni vaikeimpia tunteita. Siedän myös entistä enemmän epävarmuutta! Olen harjoitellut kiitollisuutta, meditointia ja mindfullnessia. Olen myös harjoitellut rauhoittamaan hermostoani. Olen opetellut avoimuutta ja syventänyt suhdetta puolisooni. Edistystä on siis tapahtunut todella monella osa-alueella, vaikka oireet ovat lisääntyneet. Oireet eivät ole ainoa edistyksen mittari! Uskon, että oireet vähenevät vielä.

Ei pidä antaa kuntoutumisen kiertoteiden huijata. Et ole mennyt takapakkia, vaikka siltä tuntuisikin, mikäli suunta on oikea. Kiertotiet kuuluvat kuntoutumiseen. On helppoa ja ymmärrettävää joutua kuitenkin epäilyksen valtaan. Olen myös itse usein epäillyt asiaa ja on täytynyt läheisten muistuttaa, että olen edistynyt, vaikka ei aina siltä tuntuisi. Ei silti kannata lähteä sille tielle, että OCD on jotenkin ”palannut” tai että kuntoutuminen ei olisi mahdollista.

Koska se on!

Kaikista tärkeintä kuntoutumisessa on usko, toivo ja rakkaus. Usko kuntoutumisen mahdollisuuteen, toivo paremmasta hyvinvoinnista sekä rakkaus itseä ja elämää kohtaan. Lisäksi tarvitaan vankka fokusoituminen siihen, että ottaa askelia kuntoutumisen tiellä ja työtäpelkäämätön asenne. Paras uutinen on se, että mitään näistä ei ole pakko olla valmiiksi, kaikkia näitä voi kehittää itsessään!

Voimia ja valoa kuntoutumisen tiellä!

Ps. Valmistuin koulutetuksi kokemusasiantuntijaksi mielenterveydestä, joten tulevaisuudessa minua saattaa tavata myös siinä roolissa (Varsinais-Suomen kokemusasiantuntijaverkosto). Hirmuylpeä itsestäni!

Pps. Lukuvinkkinä kuntoutujille Tulku Thondup: Mielen parantava voima. Yksinkertaisia tiibetiläisiä harjoituksia.

<3 Saida

 

Kirjoittaja on Saida Suonio, kasvatustieteiden maisteri (11/2015) ja koulutettu kokemusasiantuntija pakko-oireisesta häiriöstä OCD (6/2020). Hän kirjoittaa omiin kokemuksiinsa ja erilaisiin lähteisiin viitaten. Saidan käyttämät menetelmät ja harjoitteet eivät välttämättä sovellu kaikille sellaisenaan. Huomioi aina yksilöllinen kokonaistilanne ja käänny tarvittaessa ammattilaisten puoleen.

Seuraa Saidaa Instagramissa: @saida_paastairti ja blogia Facebookissa: sivulla Päästä irti @paastairtiblogi (Edit. 10.8.2020).

Hyvinvointi Hyvä olo Mieli Terveys

Kaksi viikkoa aikaa nähdä uraauurtava Pure! Ylen esittämä sarja, jota en pystynyt kuukausiin katsomaan. (Ei sisällä liikaa juonipaljastuksia.)

Pure Yle Areenassa 1.6.2020 asti. Kuvia klikkaamalla pääset Yle areenan Puren sivuille (https://areena.yle.fi/1-4667145).

Kaikki on hyvin ensimmäiset kaksi sekuntia.

Näin kuvaa heräämistä uuteen päivään Ylen esittämän draamakomedia-sarja Puren (Yle areenassa täällä) päähenkilö Marnie, 24. Marniella on pakko-oireinen häiriö OCD, johon liittyy jatkuvia, häiritseviä ja ahdistavia seksuaalisia kuvia mielen sisällä. Marnie näkee ihmisiä alasti ja rietastelemassa, oli hän sitten pitämässä puhetta vanhempiensa hääpäivänä, työhaastattelussa tai jopa kesken seksin.

Pystyn samaistumaan Marnien sanoihin täysin, vaikka oma OCD:ni ei ole pääteemoiltaan sama kuin Marnien. Meillä on silti sama sairaus. Sarja on niin autenttinen, etten pystynyt katsomaan sitä moneen kuukauteen. En yksinkertaisesti pystynyt katsomaan sitä, kun olin omassa kuntoutumisessani päässyt jo hieman irti OCD:n maailmasta. Sarjan aitous vei minut liian lähelle omaa sairauttani. Ei olekaan yllätys, että Puren tarinan takana on Rose Cartwrightin omat kokemukset, sillä uskon, että vain sairauden itse kokenut voi kuvata OCD:ta näin aidosti.

”Purella” viitataan käsitteeseen ”Pure O”, suomeksi  ”puhtaaseen obsessioon”. Kyseessä on käsite, jolla kuvataan pakkoajatuspainotteista pakko-oireista häiriötä, joka myös itselleni on diagnosoitu. Pakko-oireisessa häiriössä mielen valtaa ahdistavat ajatukset ja mielikuvat, joita sairastunut yrittää välttää tekemällä jotakin (kompulsio), joka veisi ajatukset ja ahdistuksen pois. ”Pure O” on niin sanotusti pakko-oireisen häiriön piilossa oleva muoto, jolloin pakkoajatukset eli obsessiot ja pakkotoiminnot eli kompulsiot eivät välttämättä näy ulospäin, vaan ovat mielen sisällä.

On tärkeää tuoda esiin OCD:n näkymätöntä puolta, vaikka lopulta olen sitä mieltä, että on vain yksi pakko-oireinen häiriö OCD. Sairauteen liittyy pakko-ajatuksia ja pakkotoimintoja, olivat ne sitten mielen sisällä tai fyysisessä maailmassa. Myös sarjassa tunnutaan olevan kanssasi samoilla linjoilla. Siinä tuodaan esiin myös Marnien kompulsiivista käytöstä, kuten ajatusten välttelyä.

Marnie ei sarjan alussa tiedä, että hänellä on OCD vaan epäilee itsessään olevan jotain vikaa. Marnie pelkää olevansa perverssi ja haluavansa asioita, joita hän mielikuvissaan näkee. Tuttu tarina monelle OCD:ta sairastavalle. Diagnoosin saamiseen voi mennä vuosia. Usein lääkäritkään eivät tunnista sairautta, vaan pahimmassa tapauksessa pitävät ajatuksia merkkinä jostain todellisesta. Myös sarjassa nähdään tyypillinen kohtaus lääkärin vastaanotolta, jossa lääkäri ehdottaa ajatusten syyksi homoseksuaalisuutta.

Vaikka sarja on kaikilta osin onnistunut, niin sen parasta antia on OCD:n kuvaaminen. Välähtelevät kuvat, äänet ja näiden aiheuttama ahdistus välittyvät katsojalle. Myös ihmisellä, jolla ei ole kokemusta OCD:sta, on sarjan kautta jonkinlainen mahdollisuus kokea OCD-simulaatio. OCD tunkeutuu kaikkialle, se on mukana bussissa, seksissä, häissä ja hautajaisissa. OCD:ta ei pääse pakoon. Se häiritsee elämää koko ajan. Tämä on sarjassa erityisen hyvin kuvattu.

Toinen sarjan merkittävä anti on häpeän kuvaaminen. Häpeä sairaudesta on läsnä koko ajan. Koska et pysty keskittymään mihinkään ja olemaan läsnä, ihmiset ihmettelevät omituista käytöstäsi. Marnien elämässä häpeä sekä stereotyyppiset ”epäonnistumiset elämässä” on kuvattu hyvin. Marnie sekoilee, juo alkoholia ja riitelee. Marnie hakee yhdenillan jutun ja hylkää seksikumppaninsa kesken seksin. Katsojan valtaa silti suuri empatia ja ymmärrys häntä kohtaan. OCD:n kanssa eläminen on suunnattoman raskasta ja kuluttavaa. Tämä välittyy sarjasta hienosti.

Kun lopulta pystyin katsomaan tämän sarjan, Marnien kautta pystyin kokemaan ennenkokematonta empatiaa ja ymmärrystä myös itseäni kohtaan. Kuten Marnien, myös omaa nuoruuttani ovat värittäneet sekoilu, juominen ja riitely, joista olen kokenut häpeää. Sarja tuo tärkeällä tavalla esiin sen, ettemme voi tietää, mitä kukakin ihminen kokee syvällä sisimmässään. Monenlainen käytös voi olla oire  ”näkymättömistä” ongelmista.

En tiedä, miltä tuntuu olla minä, sanoo Marnie.

Pahimmillaan OCD tunkeutuu kaikkialle ja syö sisälleen kaiken elämästä. Itsekin olen pahimpina aikoinani tuntenut olevani ”en mitään”. Koska OCD sotkeutuu kaikkeen, ei enää tiedä kuka on ja mitä edes haluaa.  Jäljellä on pelkkää tyhjää. On vaikea saada kiinni siitä, mitä arvostaa ja haluaa elämässään tehdä.

Lopulta Marnielle selviää, että hän sairastaa pakko-oireista häiriötä OCD. Hän ei alunperin pystynyt edes näkemään sitä mahdollisuutena, eihän hän ole kovin siisti. Sarja siis myös kouluttaa. Marniella käy parempi tuuri kuin monella. Hän pääsee heti tapaamaan terapeutin, joka ymmärtää sairautta. Terapeutti ei varmistele vaan kertoo, että ei ole mahdollista lopettaa ajatuksia. Tästä Marnie pillastuu, kuten niin monet meistä.

Haluan vain, että ajatukset loppuvat!, hän huutaa.

Terapeutti selittää rauhallisesti, että ratkaisu on opetella suhtautumaan ajatuksiin uudella tavalla.

Näinhän se on.

Sarjan kuvaus pakko-oireisesta häiriöstä OCD on aito ja uraauurtava. Silti sarjan antia ovat mielenterveyden lisäksi kiinnostavat ja lahjakkaat näyttelijät sekä aidot kuvaukset ystävyydestä. Sarja kuvaa mielenkiintoisella tavalla nuoruuden kipukohtia ja ihmissuhteiden haasteita. Elämää kaikessa värikkyydessään.

Suosittelen tämän sarjan katsomista, sillä se kuvaa hyvin ja elävästi elämää pakko-oireisen häiriön kanssa. Sarja valaisee elämää, jota niin monet meistä elävät salaa ja kaikessa hiljaisuudessa. Sarja lisää tietoisuutta tästä sairaudesta laadukkaalla tavalla. Olen kiitollinen, että sarja on tehty ja että Yle on ottanut sarjan ohjelmistoonsa.

Sarjassa on kuusi noin puolen tunnin pituista jaksoa, joten sen ehtii vielä hyvin katsoa. Sarja näkyy Yle areenassa 1.6.2020 asti ja pääset katsomaan sarjan tästä linkistä: https://areena.yle.fi/1-4667145

Laittakaa kommenttejanne sarjasta, olisi kiva kuulla, mitä muut ovat olleet mieltä!

Rakkaudella, Saida

 

Kirjoittaja on Saida Suonio, kasvatustieteiden maisteri (11/2015). Hän kirjoittaa omiin kokemuksiinsa ja erilaisiin lähteisiin viitaten. Saidan käyttämät menetelmät ja harjoitteet eivät välttämättä sovellu kaikille sellaisenaan. Huomioi aina yksilöllinen kokonaistilanne ja käänny tarvittaessa ammattilaisten puoleen.

Seuraa Saidaa Instagramissa: @saida_paastairti ja blogia Facebookissa: sivulla Päästä irti @paastairtiblogi (Edit. 10.8.2020).

Kulttuuri Terveys Leffat ja sarjat Suosittelen