Tänään olin rohkea
Varoitus! Sisältää oikeita pakko-ajatuksia.
Välillä on päiviä, kun pakkoajatukset syövät kaiken ilon. Tämä päivä ei suinkaan ollut sellainen kokonaan, mutta siihen sisältyi aika, jolloin tuntui todella ahdistavalta. Aamupäivällä olotilaksi hiipi pakko-oireinen tila, hermostunut olo siitä, että kohta se pakkoajatus iskee. Tuolloin tiedän, että ajatus todennäköisesti tulee, ja osaan odottaa sitä. Ajatus voi olla mikä hyvänsä. Tänään se oli se, laitoinko oven kiinni? Ajatus tuli siitäkin huolimatta, vaikka olin kokeillut ovea. Pakkoajatuksen mukaan kokeilin sitä liian hennosti, joten en voinut olla varma. En tarkistanut ovea uudelleen, joten ahdistus virisi.
Tänään päätin, että kohtaan tuon pakkoajatuksen, sillä se oli minulle ns. helppo ajatus. Ajatus ei tunnu niin suurelta riskiltä ottaa. En siis toiminut mitenkään tuon ajatuksen tiimoilta, en käynyt tarkistamassa ovea. Tällaisia ajatusten kohtaamisia kutsutaan altistusharjoituksiksi. Altistusharjoitukset ovat yksi toimivimpia keinoja ahdistuksen lievittämiseksi pidemmällä tähtäimellä. En kuitenkaan usko, että altistusharjoituksia kannattaa tehdä liian haastavilla pakkoajatuksilla, vaan aloittaa helpommista. Minulle tuollainen altistaminen tuntuu lähes samalta, kuin jollekin toiselle se, että törmäisit autolla lapseen, etkä menisi tarkistamaan, kuoliko hän! Ahdistus on järkyttävän suuri. Mutta koska tiedän, että sairastan pakko-oireistä häiriötä, olin rohkea ja kohtasin ajatuksen.
Pakkoajatukset tuntuvat näin kirjoitettuna naurettavilta. Hauskaa se ei kuitenkaan ole, kun musertava ahdistus iskee. Kun sellainen hetki tulee, haluaisin vain nukkua. Varsinkin tilanteissa, joissa altistan itseäni, tulen todella väsyneeksi. Töissä et voi kuitenkaan nukkua, ja velvollisuudet on hoidettava. Huolimatta musertavasta ahdistuksesta ja väsymyksestä. Pakkoajatuksen aiheuttama ahdistus, ja ajatuksen pyörittäminen käyvät jo itsessään kuitenkin työstä.
Tänään pääsin onneksi ajoissa kotiin töistä, ja menin todella hetkeksi nukkumaan.
Pakko-oireisesta häiriöstä puhutaan monella tavalla. Joissain lähteissä uskotaan paranemiseen, toisissa siihen, että sairaus on krooninen, mutta sen kanssa voi oppia elämään. Itse uskon, että minulla tulee aina olemaan alttius sairauteen, mutta voin päästä tilaan, jossa voin hyvin. Tällä hetkellä tuntuu, että välillä menee todella hyvin, sitten tulee takapakkia. Ikävintä tässä sairaudessa on se, että suoraan sanottuna se pilaa elämän hyviä hetkiä. Varsinkin niitä hyviä. Kun aurinko paistaa ja on kaunis päivä, niin pakko-ajatuksesta kärsiminen on viimeisintä, mitä toivoisi.
Yritän päästä sairauden herraksi. Olen ylpeä, että tänään kohtasin pakkoajatuksen ja tein altistusharjoituksen oman kestokyvyn rajoissa. Voitan tämän yksi ajatus kerrallaan. Tänään olin rohkea. Loppupäiväksi menen uimaan ja yritän nauttia kauniista päivästä ilman ahdistusta!
Kirjoittaja on Saida Suonio, kasvatustieteiden maisteri (11/2015). Hän kirjoittaa omiin kokemuksiinsa ja erilaisiin lähteisiin viitaten. Saidan käyttämät menetelmät ja harjoitteet eivät välttämättä sovellu kaikille sellaisenaan. Huomioi aina yksilöllinen kokonaistilanne ja käänny tarvittaessa ammattilaisten puoleen.
Seuraa Saidaa Instagramissa: @saida_paastairti ja blogia Facebookissa: sivulla Päästä irti @paastairtiblogi (Edit. 10.8.2020).
