Viime syksynä aloitin ssri-lääkkeet pakko-oireisen häiriön hoitoon. Yllätyin todella, miten hyvin ne minun kohdallani toimivat. Kaikillehan ei todellakaan niin käy. Olin todella pitkään haaveillut siitä, että saisin oireet ja erityisesti pakkoajatukset hallintaan. Kun niin lopulta kävi, stressin ja jatkuvan ahdistuksen poistuminen aiheutti hetkellisesti todella hyvän olon. Taistelin kuitenkin alussa myös lääkkeiden aiheuttaman lamauttavan väsymyksen kanssa, joten pelkkää auvoa se ei ollut. Sitten kun lääkitys saatiin oikealle annostukselle ja pahimmat aloitusoireet oli käyty läpi, minulle tuli järkyttävä tyhjyyden kokemus. Se oli melko pelottavaa, koska aloin pelätä olevani masentunut.

Tyhjyyden tunne oli jotain, mitä en odottanut. Se on kuitenkin järkeenkäypää, olivathan pakkoajatukset ja -oireet vieneet todella suuren osan kapasiteettiani. Yhtäkkiä en tiennyt, mitä ajattelisin tai tekisin kaikella sillä vapautuneella tilalla. Meni ainakin puoli vuotta ennen kuin tyhjyyden kokemus alkoi väistyä. Minun on täytynyt tavallaan opetella elämään uudelleen.

Kevään aikana onni on lisääntynyt suuresti. Tyhjyys on alkanut täyttyä muilla asioilla. Pitkästä aikaa olen aidosti tyytyväinen, kaikki on hyvin. Vaikka minussa edelleen asuu tietynlainen ahdistus ja jännittyneisyys, niin tilanne on parempi kuin vuosikymmeneen. Osaan elää jo ahdistuksen kanssa. Tällä hetkellä ahdistuksen määrä on niin pientä, että en juurikaan anna sille tilaa elämässäni. Elämä Turussa on todella hienoa näin kevätauringossa, uusi työ lähtenyt hyvin käyntiin, ja bloggaaminen on antoisaa. Kaikelle kivalle on enemmän aikaa. Lauran ja koirien kanssa puuhaamme ja nauramme paljon.

Tällä kirjoituksella haluan muistuttaa, että tie parantumiseen voi olla yllättävä ja siinä voi olla monenlaisia vaiheita. Itse pelästyin tyhjyyden oloa melko paljon, ja se oli ihmetyksen aiheena pitkään. Jossain vaiheessa tuntui, että pakkoajatusten ja -oireiden poistuminen ei tuonutkaan sellaista oloa, jota oli kuvitellut, vaan tilalle oli tullut tyhjyys. Pelkäsin, että tilanne ei koskaan muutu. Onneksi näin ei kuitenkaan käynyt, vaan ajan kanssa olen opetellut uutta elämänvaihetta ja alkanut täyttää tyhjyyttä niillä asioilla, joille ei ole ollut ennen tilaa.

Onko sinulla ollut vastaavia kokemuksia?

Ps. Kuvat ihanalta helatorstailta, jonka vietimme auringonpaisteessa 🙂 Kuvat otti @laura_ilojaolo

Kirjoittaja on Saida Suonio, kasvatustieteiden maisteri (11/2015). Hän kirjoittaa omiin kokemuksiinsa ja erilaisiin lähteisiin viitaten. Saidan käyttämät menetelmät ja harjoitteet eivät välttämättä sovellu kaikille sellaisenaan. Huomioi aina yksilöllinen kokonaistilanne ja käänny tarvittaessa ammattilaisten puoleen.

Seuraa Saidaa Instagramissa: @saida_paastairti ja blogia Facebookissa: sivulla Päästä irti @paastairtiblogi (Edit. 10.8.2020).