Lempeys itseä kohtaan
Rakastan blogin kirjoittamista, mutta mietin tänään, että ehkä en jaksaisi kirjoittaa. Illan tullen löysin kuitenkin inspiraation tästä ajatuksesta, lempeydestä itseä kohtaan. Ja nyt tarkoitan nimenomaan sellaista lempeyttä, että ei tarvitse aina tehdä sitä tai tätä. Tätä asiaa olen harjoitellut jo todella pitkään. Opettelu on lähtöisin teini-iästä, jolloin sairastuin lievään syömishäiriöön ja tarkkailin syömisiä pakonomaisesti, urheilin ja laskin kaloreita.
Syömishäiriön myötä olen oppinut, että paras tapa suhtautua asioihin on ”kohtuus kaikessa”. Pätee melkein mihin tahansa. Opin myös, että koska olen herkästi mustavalkoisuuteen taipuvainen ihminen, minun on parastakin pysytellä asioiden välimaastossa. Ettei menisi överiksi. En siis nykyisin pakota itseäni esimerkiksi urheilemaan, kirjoittamaan tai tekemään asioita, joita en jaksa tehdä. On toki syytä erottaa ajat, jolloin itseä pitää vähän puskea tekemään asioita, mutta on hyvä erottaa aika, kun oikeasti tarvitsee lepoa tai muuta ajateltavaa.
Meille syydetään joka päivä hirveä määrä ”vaatimuksia” joka tuutista, erityisesti sosiaalisesta mediasta. Sosiaalisessa mediassa ne eivät tavallaan ole suoria vaatimuksia, mutta esimerkiksi lehdissä ne usein esitetään jopa käskymuodossa: ”Laihdu kesäksi 5 kg!”. Tulisi olla laihempi, urheilullisempi, meikatumpi, rikkaampi, menestyneempi, tyylikkäämpi jne. Lista on loputon. Ja ostaa ostaa ostaa!!
Olen hylännyt nuo vaatimukset jo ajat sitten. Koska itse olen halunnut olla niiden sijaan onnellisempi ja terveempi. Nämähän eivät aina mene käsi kädessä. Joskus tulee kuitenkin heikko hetki, ja hetken pohtii, tulisiko minun kuitenkin olla sitä tai tuota. Tulisiko minunkin urheilla 5 kertaa viikossa? Silloin kuvaan astuu lempeys: ei tarvitse. En edes halua olla laihempi ja meikatumpi. Tai multimiljonääri. Toki menestyneempi aina voi olla, mutta oman mittarin mukaan.
Sitoutumisessa ja omien tavoitteiden saavuttamisessa ei tietenkään ole mitään vikaa, omiin intohimoihin kannattaakin laittaa paljon aikaa ja vaivaa (esimerkiksi urheilemiseen), kunhan ne eivät ole jonkun toisen tavoitteita. Jokaiselle kohtuus on erilainen kokemus, ja yksilöllinen asia. Joskus sen löytämisessä menee aikaa.
Kivaa vappua kaikille, muistakaa kohtuus 🙂
Kirjoittaja on Saida Suonio, kasvatustieteiden maisteri (11/2015). Hän kirjoittaa omiin kokemuksiinsa ja erilaisiin lähteisiin viitaten. Saidan käyttämät menetelmät ja harjoitteet eivät välttämättä sovellu kaikille sellaisenaan. Huomioi aina yksilöllinen kokonaistilanne ja käänny tarvittaessa ammattilaisten puoleen.
Seuraa Saidaa Instagramissa: @saida_paastairti ja blogia Facebookissa: sivulla Päästä irti @paastairtiblogi (Edit. 10.8.2020).
