Kuinka selvitä vaikeista ajoista?

Pakko-oireinen häiriö on opettanut minulle, kuinka selvitä vaikeista ajoista. Useiden vaikeiden vuosien aikana olen opetellut useita selvitymiskeinoja. Seuraavassa joitakin parhaita selviytymiskeinoja. VAROITUS: Tekstissä käsitellään todellisia pakko-oireita.

1. HENGITÄ JA MEDITOI

Vaikeiden tunteiden sietäminen ei ole helppoa. Oikeanlainen hengittäminen voi tuoda siihen helpotusta hetkeksi. Kun pysähdyt hetkeksi hengittämään syvään, voi olo helpottua.  Hengittäminen itsessään on stressiä lievittävää, mutta paras on, jos pääsee meditatiiviseen tilaan. Se ei ole ihan yksinkertaista, sillä mielellä on tapana rullata kaikenlaisia ajatuksia hirmuisella vauhdilla. Meditointia voi kuitenkin harjoitella. Helppo tapa aloittaa harjoittelu on tehdä esimerkiksi yksinkertaisia mindfullness-harjoituksia, kuten keskittyä seuraamaan hengitystään. Itse pääsen jo melko nopeasti meditatiiviseen tilaan, sillä olen opetellut omanlaiseni tavan meditoida hankalia tunteita. Jaan kyseisen tavan teille seuraavassa blogikirjoituksessa.

IMG_0799.JPG

2. KAIKKI LOPPUU AIKANAAN – MYÖS VAIKEAT AJAT

Vaikeina aikoina voi tuntua, että ne eivät lopu koskaan. Silloin kannattaa muistuttaa itselleen, että näin ei ole. Useiden vaikeiden vuosien aikana on useinkin tuntunut tältä. Itse olen kuitenkin ollut aina kovin elämänhaluinen, enkä ole halunnut luovuttaa, vaan taistella, vaikka tuntuisi kuinka vaikealta. Usein vaikeudet helpottavat itsestään ajan kanssa, mutta asiaan voi myös itse vaikuttaa. Uskon, että olen päässyt näin pitkälle hyvinvoinnissani siksi, että asenteeni on se, että otan vastuun elämästäni ja hyvinvoinnistani. Olen tehnyt useita pieniä askelia parantaakseni hyvinvointiani itse. Uskon, että sinnikkyys palkitaan, ja vaikeat ajat muuttuvat paremmiksi, jos todella yrittää ja tekee töitä asian eteen. Ainakin minulle on käynyt niin. On tietysti myös niin, että kaikki asiat eivät korjaannu, mutta asioiden kanssa voi myös opetella elämään.

3. PYYDÄ APUA

Avun pyytäminen ei ole helppoa. Ei ole ollut koskaan minullekaan. Sitä helposti ajattelee, että vahva ihminen ei apua pyydä. Tämä on kuitenkin ihan väärin ajateltu. Yhteiskunnassa tuntuu olevan kuitenkin sellainen asenne, että apua pyytävä on heikko. Kannattaa taistella tätä ajatusta vastaan, koska vahva on mielestäni se, joka pyytää apua. Usein ne ihmiset, jotka ovat saaneet itse apua, voivat sitä tulevaisuudessa myös jakaa toisille. Jokainen tarvitsee joskus apua. Apua voi pyytää ammattilaiselta, mutta myös perheen ja ystävien tuki on kullanarvoista.

4. MUSTA HUUMORI

Musta huumori on parasta! Vaikeissakin tilanteissa voi yrittää nauraa itselleen tai tilanteelle. Varsinkin mielenterveysongelmat ovat herkkua mustalle huumorille. Ajatelkaapa minun viimeisintä pakko-ajatustani ja pakko-oirettani. Pelkäsin kuollakseni, että jos pisarakaan saippuaa tippuu lattialle, niin siihen joku liukastuu ja kuolee. Käytin hirveästi aikaa lattioiden luuttuamiseen. PISARAN VUOKSI! Mietipä tätä näytelmänä, joku kuolee pisaraan saippuaa! HAAHAHAH 😀 Pakko-oireet eivät todellakaan ole hauskoja, mutta toisinaan niille nauraminen helpottaa. Jaan mielelläni hauskoja pakko-oireitani ja nauran niille, se auttaa minua ja viihdyttää muita!

IMG_0773.JPG

5. RUOKAVALIO JA LIIKUNTA

Tästä olen kirjoittanut aiemminkin, mutta terveellinen ruokavalio, mukavat harrastukset (erityisesti urheilulliset) auttavat pitämään kehon ja mielen vireessä. Hyvinvointia ja jaksamista voi tukea itse paljonkin. Hyvinvointi lähtee hyvinvoivasta kehosta.

 

Kirjoittaja on Saida Suonio, kasvatustieteiden maisteri (11/2015). Hän kirjoittaa omiin kokemuksiinsa ja erilaisiin lähteisiin viitaten. Saidan käyttämät menetelmät ja harjoitteet eivät välttämättä sovellu kaikille sellaisenaan. Huomioi aina yksilöllinen kokonaistilanne ja käänny tarvittaessa ammattilaisten puoleen.

Seuraa Saidaa Instagramissa: @saida_paastairti ja blogia Facebookissa: sivulla Päästä irti @paastairtiblogi (Edit. 10.8.2020).

Suhteet Oma elämä Hyvä olo Mieli

Herkkä, mutta vahva

Muutama vuosi sitten erityisherkkyys nousi puheenaiheeksi ja siitä kirjoitettiin juttuja esimerkiksi lehdissä. Tuolloin luin Elaine N. Aronin Erityisherkkä ihminen-kirjan. Se herätti minut ajattelemaan omaa herkkyyttäni – olen ehdottomasti Aronin kuvaama erityisherkkä ihminen, hyvässä ja pahassa. Erityisherkän ihmisen hermosto on herkempi ja aktiivisempi, siksi erityisherkän aistit ovat herkemmät ja ärsykkeistä johtuva kuormitus suurempi. Erityisherkkä tarvitsee latautumisaikaa enemmän kuin toinen hermostoltaan vähemmän herkkä. Itselläni tämä näkyy ihan konkreettisesti, hermosto on usein ”ylikierroksilla”, joka tuntuu ihan fyysisenä tärinänä raajoissa.

saida99.jpg

Ymmärrän kuitenkin, miksi erityisherkkyys ärsyttää. Se on mielestäni usein julkisuudessa väärin käsitetty termi, jonka piiriin moni ihminen on myös itsensä luokitellut väärin perustein. Erityisherkkä ihminen ei ole sama asia kuin valittaja tai mielensäpahoittaja, se ei tarkoita helposti loukkaantuvaa tai esimerkiksi laiskaa ihmistä. Erityisherkkyyteen on niputettu kaikenlaista, mikä siihen ei kuulu. Erityisherkkyys ei ylipäätään ole luonteenpiirre, vaan hermoston ominaisuus! Erityisherkkiä voi olla luonteeltaan ja ominaisuuksiltaan hyvinkin erilaisia, usein ehkä kuitenkin heitä yhdistää tietynlainen temperamenttisuus. Kun kuormitus ylittää rajat, saattaa erityisherkkä ärsyyntyä helposti.

IMG_0670.JPG

Erityisherkkä ihminen ei ole myöskään sama asia kuin herkkä. Herkkyyttä voi olla muutakin, kuin hermoston herkkyyttä. Itse olen sekä herkkä että erityisherkkä. Itselläni herkkyys näkyy siinä, että olen aina ollut kova huolestumaan. Tässä luonteenpiirteessäni on varmasti osasyy siihen, miksi minulle on kehittynyt pakko-oireinen häiriö. En kuitenkaan vaihtaisi herkkyyksiäni pois. Sekä erityisherkkyys ja herkkyys on tehnyt minusta erityisen vahvan. Erityisesti pakko-oireinen häiriö on syy siihen, miksi olen mielestäni erityisen vahvaksi kasvanut. Olen selvinnyt hengissä vuosista, joiden aikana päässäni on soinut taukoamatta ahdistava levy, jota ei saa katki, puristavan ja kuristavan häpeän painaessa rintakehää.

Herkkyyteen ja erityisherkkyyteen liitetään usein se, että on jollain tavalla heikko. Tämäkin on mielestäni hyvin väärin käsitetty asia. Monesti eri tavoin herkät ihmiset ovat nimenomaan erityisen vahvoja. Helposti kuormittuva joutuu olemaan samalla vahva. Vahvuuteen liittyy myös omien rajojen asettamisen oppiminen. Esimerkiksi palautumisajan ottaminen itselle terveen itsekkäästi on hyvä asia.

Haluaisin, että yhteiskunnassamme herkkyyteen alettaisiin suhtautua eri tavoin. Sitä pidettäisiin hyvänä ominaisuutena, joka kasvattaa vahvaksi!

 

Kirjoittaja on Saida Suonio, kasvatustieteiden maisteri (11/2015). Hän kirjoittaa omiin kokemuksiinsa ja erilaisiin lähteisiin viitaten. Saidan käyttämät menetelmät ja harjoitteet eivät välttämättä sovellu kaikille sellaisenaan. Huomioi aina yksilöllinen kokonaistilanne ja käänny tarvittaessa ammattilaisten puoleen.

Seuraa Saidaa Instagramissa: @saida_paastairti ja blogia Facebookissa: sivulla Päästä irti @paastairtiblogi (Edit. 10.8.2020).

Suhteet Oma elämä Mieli Syvällistä