SSRI-lääke eli serotoniinin takaisinoton estäjä on hyvin käytetty lääke mielenterveyshäiriöissä, erityisesti masennuksessa ja pakko-oireisessa häiriössä. Kyseisistä lääkkeistä on myös paljon keskustelua: toisten mielestä lääkkeet toimivat ja toisten mielestä ne myrkyttävät aivomme. Oli miten oli, negatiivista lääkkeiden suhteen on ainakin se, että usein kuulee niiden syömisen olevan niin sanottu pakko tai portti terapiaan pääsemiseksi. Ensin lääke, sitten terapia.

Itselleni SSRI-lääke on ollut sekä positiivinen että negatiivinen asia. Toistaiseksi hyöty on voittanut haitan ja olen jatkanut lääkkeiden syömistä. Yli 10 vuoden pakko-oireista kärsimisen jälkeen, aloitin kuitenkin ensimmäisen lääkekokeiluni vasta viime syksynä. Hakeuduin ensimmäistä kertaa psykiatrin pakeille tavoitteena saada Kelan kuntoutuspsykoterapiaa. Aikaisemmin suhtautumiseni lääkkeisiin oli ollut hyvin negatiivinen, joten en ollut aiemmin hakenut apua siitä, vaan maksanut yksityisiä terapioita ja käynyt tuetun lyhytterapia-jakson opiskelijoiden terveydenhuollon kautta. 

Jaksaminen alkoi kuitenkin viime syksynä olemaan sen verran heikoilla, että tulin siihen tulokseen, että kaikki on kokeiltava. Myös lääkkeet. Psykiatrini on erittäin asiallinen lääkäri, eikä tuputtanut lääkkeitä. Itse halusin kokeilla niitä. 

Aloin syömään lääkkeitä melko normaalilla annostuksella, ja muutaman viikon jälkeen annostusta vielä nostettiin. Hyvin nopeasti kävi ilmi, että lääkitys aiheutti minulle suunnatonta väsymystä. Olisin halunnut vain nukkua, kaiken aikaa. Töissä oli vaikea pysyä hereillä. Aloin olla masentunut pelkästä väsymyksestä. Haaveilin usein koiralenkeillä läheisestä vanhainkodista, jonne voisi mennä nukkumaan.. Sivuoiretta jatkui kuukausia, joten kyseessä ei ollut ohimenevä ilmiö.

Soitin siis psykiatrille. Tiputimme ensin lääkemäärän puoleen, jonka jälkeen aloin ottaa lääkettä iltaisin. Tämäkään ei auttanut riittävästi, joten tiputimme määrän vielä puoleen.

Koko lääkityksen ajan pakko-ajatukset ja oireet kuitenkin ovat pysyneet poissa, ja sain vihdoin breikin. Vaikka pienikin määrä lääkettä väsyttää minua, niin toistaiseksi pakko-ajatusten poistuminen on ollut tärkeämpää. Ilmeisesti sivuoireena väsymys on melko harvinainen, mutta jokaisen keho ja mieli reagoi lääkkeisiin eri tavoin. Siksi onkin tärkeintä kuunnella jokaisen omaa tunnetta lääkkeen hyödystä. 

Toinen sivuoire on tullut juodessa alkoholia. Vaikka SSRI-lääkkeeni tuoteselosteessa lukee, että ei ole tunnettua yhteisvaikutusta alkoholin kanssa, niin mielestäni tämä on puppua. En muutenkaan kannusta ketään käyttämään alkoholia lääkityksen aikana, mutta olen tullut nyt hyvin varovaiseksi, sillä alkoholi lääkityksen kanssa tekee minut pahoinvoivaksi. Muutaman juoman voi ottaa, mutta ei enempää. Alkoholi myös tuntuu erilaiselta lääkityksen kanssa, joten suosittelen olemaan varovainen ja pysymään pienissä määrissä.

Vasymyksen suhteen on ollut haastavaa sanoa, onko kyse lääkityksen aiheuttamasta väsymyksestä vai siitä järkyttävästä uupumuksesta, josta tajusin kärsiväni, kun oireet poistuivat. Taisteltuani yli 10 vuoden ajan, oli todellinen henkinen tila pakko-ajatuksten alla järkyttävä uupumus. Lääkkeistä voi olla montaa mieltä, ja omakin suhtautumiseni on edelleen skeptinen, mutta lääkkeet todella toivat minulle helpotuksen ja lepotauon. Nyt puolen vuoden jälkeen tuntuu, että uupumus hellittää vähitellen. Olen käyttänytkin paljon aikaa nukkuen.

Mielestäni lääkkeisiin ei voi suhtautua mustavalkoisesti. On kysymysmerkkejä ilmoilla siitä, mitä lääkkeet todella tekevät kehollemme. Toisille lääkkeiden syöminen kuitenkin voi olla pelastusvene tilanteessa, jossa ei enää jaksa. Yritetään muistaa, että jokaisen tilanne on uniikki.

Tsemppiä kaikille mielenterveysongelmista kärsiville, olemme todellisia taistelijoita!!