Klikkasit blogin auki ehkä miettien, mikä yhteys on Maria Nordinilla, Päivi Räsäsellä ja Pirkka-Pekka Peteliuksella? Olen miettinyt viime aikoina sananvapautta ja kuluttajansuojaa. Näiden yhteyttä ei ehkä välittömästi havaitse, mutta minulle ne linkittyvät selvästi yhteen. Ne liittyvät kansalaisten suojelemiseen ja kontrollointiin. Suojeleminen ja kontrollointi voi olla positiivista tai negatiivista. Jonkinlaista suojelua ja kontrollointia tarvitaan. Kysymys onkin siitä, missä raja kulkee? Siitä päästään aiheeseen.

Eroon oireista

Maria Nordinin Eroon oireista-kurssi sai jokin aika sitten valtavan kuohunnan aikaiseksi. Tilanne huipentui siihen, että Tukes antoi Marialle 100 000 euron uhkasakon. Maria sai uhkasakon, koska katsottiin, että hän antoi kurssissaan väitteitä ja ohjeita, jotka olivat vaarallisia kuluttajalle. Maria ymmärtääkseni toi esiin, että hänen menetelmänsä, joka perustuu aivojen muokkaukseen, voisi auttaa lievittämään esimerkiksi allergioita tai muita erilaisia oireita.

En ota kantaa siihen, oliko Marian kurssi vaarallinen. En ole nähnyt alkuperäisen kurssin sisältöä. Tämä aihe, kuten myös kaavailtu ”puoskarilaki” on kuitenkin aiheuttanut paljon kuohuntaa ja mielipiteitä. Puoskarilain tarkoituksena on estää esimerkiksi vakavasti sairaiden tai lasten hoitaminen vaihtoehtohoitoisilla menetelmillä.

On hyvä, että asioita tietysti valvotaan ja vaaralliseen sisältöön puututaan. Tuntuu kuitenkin olevan nyt jonkin sortin trendi kritisoida vahvasti vaihtoehtohoitoja ja ihmisiä, jotka ovat löytäneet tapoja tervehtyä perinteisestä lääketieteestä poiketen. Kaikki uusi tuntuu ilmeisesti monesta  vaaralliselta. En voi myöskään olla epäilemättä, että kapitalismilla on näppinsä pelissä.

Tuntuu, että vaihtoehtohoitojen kontrolloimisen suhteen ollaan menossa liian pitkälle. Eräässäkin terveyteen liittyvässä vertaistukiryhmässä kiellettiin vaihtoehtohoidoista tai funktionaalisesta lääketieteestä puhuminen vaihtoehtona. Siis mitä? Eikö ihminen pysty itse arvioimaan jonkin verran asioita? Jos esimerkiksi syöpäsairas aikuinen haluaa hoidattaa itseään vaihtoehtohoidoilla, eikö hänellä ole siihen täysi oikeus?

Itse olen löytänyt osittain perinteisestä lääketieteestä poikkeavia tapoja parantaa itseäni. Jokin aika sitten eräs lääkäri tuntui hämmästelevän, että vaikka minulla on diagnoosi pakko-oireisesta häiriöstä OCD, en syö mitään lääkkeitä eikä minulla ole edes terapiaa. Silti voin hyvin. Hämmennys tuntui olevan vielä suurempi, kun sanoin, että lopetin monta terapiaa, koska hoidan itse itseäni paremmin. Ikävä juttu todella, mutta valitettavasti totta. Toki omat menetelmäni perustuvat pitkälti tieteenkin kannattamaan kognitiiviseen käyttäytymisterapiaan OCD:n hoidossa. Sama hoito ei silti välttämättä toimi kaikilla.

En ole lääketiedettä vastaan. Monessa tilanteessa on upeaa, että meillä on lääketiede. Esimerkiksi joillekin ihmisille lääkkeet toimivat kuten vaihtoehtohoidot toimivat minulla. Ne voivat tukea muuta hoitoa. On kuitenkin tabu-aiheita, joista tulisi puhua ja joita tulisi tutkia. Esimerkiksi huumausaineiden käyttö mielenterveyden hoidossa. Vakavan trauman linkittyminen esimerkiksi OCD:hen voi vaatia hitaamman ja traumoihin erikoistuneen hoitotavan. Joskus myös mieli suojaa ihmistä vahvasti ja voitaisiinko huumausaineita käyttää hyödyksi mielenterveyden palauttamiseksi? Esimerkiksi Yle esitti mielenkiintoisen dokumentin psykoaktiivisista aineista Docventures: Neurons to Nirvana (täällä).

Vaihtoehtohoidot auttoivat minua

Olen hoitanut itseäni joillakin vaihtoehtohoidoilla. Tunnevyöhyketerapiassa löysin kadonneen yhteyden kehooni ja täten tunteisiini. Siitä oli mitä suurin hyöty minulle. Se oikeastaan käynnisti suuren paranemisprosessin. Olen hoitanut itseäni myös lisäravinteilla ja ruokavaliolla. Seuraavana hieman taustaa omaan ruokavaliohoitooni, ja miksi siihen lähdin:

OCD:läisillä on ainakin yhdessä (JAMA psychiatry täällä) tutkimuksessa todettu olevan enemmän tulehdusta aivoissa kuin terveillä ihmisillä. Olen pohtinut sitä, onko tulehdus syynä sille, että OCD puhkeaa? Vai aiheuttaako haitalliset OCD-ajattelumallit tulehduksen? Kumpi on ensin, muna vai kana? Olen pohtinut sitä, että voisiko olla, että jokin stressi- ja traumaperäinen kokemus laukaisee tulehdustilan ja siten myös OCD-ajattelun? OCD pitää tämän jälkeen tulehdustilaa yllä.

Koska luin tulehdustilasta OCD:hen sairastuneilla, päätin kokeilla ruokavaliota, jonka on uskottu vähentävän tulehdusta kehossa mahdollisimman paljon. Tähän valikoitui kasvispainotteinen ketogeeninen ruokavalio. Moni ihminen päivitteli sen työläyttä ja minua varoiteltiin sen vaarallisuudesta. Toteutin ruokavalion tarkkaan harkitusti ja olin sillä tiukemmin noin 3-4 kuukautta. Ruokavalio poisti minulta kaikki ärtyneen suolen oireet sekä helpotti OCD-oireita siten, että ”aivosumu” hävisi ja pystyin helpommin vastustamaan OCD:n haitallisia ajatuksia. Nykyään olen kasvispainotteisella vähähiilihydraattisella ruokavaliolla ja pätkäpaastoilen välillä.

Tulehdusta vähentävä ruokavalio tuki minua hoitamaan OCD:ta kognitiivisen käyttäytymisterapian keinoin. Koska olen nykyään lähestulkoon parantunut koko OCD:sta, uskon, että tulehdus voi hävitä. En tietysti ole ollut aivotutkimuksissa, mutta jotenkin sairaana tunsin aina etuaivolohkon yliaktiivisuuden ja ”tulehtuneisuuden”. Kyseistä ilmiötä en enää tunne lainkaan. Asiaa pitäisi tutkia enemmän.

Kuka ottaa vastuun lääketieteestä?

Kriittinen suhtautuminen asioihin on todella hyvä. Olisiko kuitenkin aika tarkastella myös lääketiedettä hieman kriittisemmin? Miksi lääketieteellä tuntuu olevan jokin jumalallinen asema? Useat lääketieteen väittämät on historiallisesti tiedon lisääntyessä arvioitu virheellisiksi. Munalla töihin- dilemmasta ei ole tähänkään päivään mennessä päästy yhteisymmärrykseen.

En ole koskaan eläessäni voinut niin huonosti kuin silloin kun aamulla söin kuuliaisesti ssri-lääkkeeni, kävin julkisen puolen terapiassa ja söin ruokaympyrän mukaisesti. Moni lääkäri ja terapeutti on liikkeellä hyvin aikein, mutta ei hoito silti välttämättä ole hyvää.

Silloin voin huonosti henkisesti ja fyysisesti. Lääkitys teki minusta elävän kuolleen, suolistoni oli aivan rikki, kuten myös mieli. Useat lääketieteen lähteet kertoivat, että OCD:hen ei ole parannuskeinoa vaan se on elinikäinen sairaus. Myöhemmin ymmärsin, ettei se ainakaan minun kohdallani ole totta. En ole koskaan varsinaisesti halunnut kuolla, mutta tuolloin toivoin, että vain kuolisin pois.

Kuka ottaa vastuun siitä, että lääketieteen keinot eivät todellakaan aina ole hyväksi ihmiselle? Toki minä ymmärrän, että näitäkin asioita tutkitaan, mutta tutkitaanko niitä todella tarpeeksi kriittisesti ja neutraalin toimijan toimesta?

Kuka ottaa vastuun niistä vähemmistöistä, jotka tuntuvat jäävän haluamansa hoidon ulkopuolelle? Onko oikein, että resurssit esimerkiksi terapiaan tunnutaan antavan pääasiassa ”lähellä työelämää” oleville? Missä on huonovointisten ihmisten oikeudet saada apua, jollaista he kokevat tarvitsevansa?

Entä sitten Päivi ja Pirkka-Pekka?

Lopuksi pääsemme Päivi Räsäseen ja Pirkka-Pekka Peteliukseen. Päivi on tutkittavana kiihottamisesta kansanryhmää vastaan Twitter-tekstistään ja Pirkka-Pekka pyysi anteeksi Nunnuka-sketsejään.

Pirkka-Pekan teko oli hieno. Hän pyysi anteeksi vanhoja Nunnuka-sketsejään ja tunnusti siten  ihmisarvon, joka vähemmistölle kuuluu. Mielestäni on kuitenkin syytä miettiä tarkkaan, aletaanko ihmisiä haastaa oikeuteen esimerkiksi tällaisista vanhoista sketseistä. Tällaiseen lopputulokseen näiden sketsien kohdalla taidettiin päätyäkin.

Päivin Twitter-kohussa oli kyse siitä, että kirkko oli mukana Pride-tapahtumassa ja Päivi twiittasi aiheesta. Päivi twiittasi pätkän raamatusta ja tekstin ”Miten kirkon oppiperusta, #raamattu sopii yhteen sen kanssa, että häpeä ja synti nostetaan ylpeyden aiheeksi?”.

Minusta Päivi esittää tässä oikein mielenkiintoisen kysymyksen, vaikka kysymyksen esittämistapa on vähintäänkin epäilyttävä. Raamattu on kirkon pyhä kirja. Mikä on siis nykykirkon oppiperusta? Onko se Raamattu vai irtisanoutuuko nykyajan kirkko joistakin Raamatun teksteistä? Mielestäni kirkko voisi olla näissä asioissa selkeämpi.

Itsekin sateenkaariväkeen kuuluvana pidän tietysti ikävänä ilmiönä, mikäli minua pidetään syntisenä ja häpeällisenä. Raamattu ei myöskään ole mikään tekosyy sille, että vähemmistöihin kuuluvista ihmisistä puhutaan vähättelevään sävyyn tai heidän ihmisoikeuksiaan rajoitetaan.

Missä menee sanan- ja uskonvapauden raja? Jos Raamattu on kirkon pyhä kirja ja oppiperusta, ja Päivi siihen uskoo, niin saako Päiviä kieltää näin puhumasta? Valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen avaa ajatuksiaan Helsingin Sanomien artikkelissa (täällä). Ongelmaksi Päivin kirjoituksissa ei muodostu niinkään asia, mitä hän kysyy. Ongelmaksi voi muodostua se, että Päivi jakaa aiheesta kyseisen Raamatun tekstin ja puhuu synnistä ja häpeästä.

Kuten varmaan jo päättelitte, en ole samaa mieltä Päivin kanssa monestakaan asiasta. Minusta on kuitenkin tärkeää pohtia asioita asioina ilman, että arvioin asioita tunnekuohun vallassa. Itseäni Päivin kirjoitus ei niin valtavasti häirinnyt, että olisin itse tutkintapyyntöä tehnyt. Tämä siksi, että on ihan hyvä kysymys kysyä, onko Raamattu kirkon oppiperusta ja miten se sopii nykyaikaan? Historian valossa siitä, miten vähemmistöistä puhutaan, on kuitenkin syytä olla tarkkana.

Lopuksi

Yhteiskunnissa on pakko suojella kansalaisia ja kontrolloida asioita jonkin verran. Toivoisin kuitenkin, että muistetaan suhtautua asioihin avoimin mielin ja terveen kriittisesti. Asioista tulee voida keskustella avoimesti ja antaa ihmisille monipuolisesti tietoa eri asioista ja eri näkökulmista. Kuitenkin toisiamme kunnioittaen.

Mitä mieltä te olette näistä monimutkaisista asioista valveutuneet lukijani? Kiinnostaisi kuulla ajatuksianne, joten pistäkääpä kommenttia!

Rakkautta ja rauhaa , terkuin Saida

Kuva minusta: @laura_Ilojaolo

Kirjoittaja on Saida Suonio, kasvatustieteiden maisteri (11/2015). Hän kirjoittaa omiin kokemuksiinsa ja erilaisiin lähteisiin viitaten. Saidan käyttämät menetelmät ja harjoitteet eivät välttämättä sovellu kaikille sellaisenaan. Huomioi aina yksilöllinen kokonaistilanne ja käänny tarvittaessa ammattilaisten puoleen.

Seuraa Saidaa Instagramissa: @saida_paastairti ja blogia Facebookissa: sivulla Päästä irti @paastairtiblogi (Edit. 10.8.2020).