Pakko-oireisestä häiriöstä voi kuntoutua: strategiani tiivistettynä

Minulla on sinulle salaisuus. Pakko-oireisestä häiriöstä voi kuntoutua.

Kuntoutumismatkallani pakko-oireisesta häiriöstä OCD olen kehittänyt toimivan strategian. Tämän strategian avulla olen päässyt pisteeseen, jossa en enää oikeastaan välitä, tuleeko pakkoajatuksia vai ei. Tulee tai ei tule: tiedän, mitä tehdä. Strategiani pohjaa terapiaani sekä Shannon Shyn strategiaan. Toki siinä on myös omia elementtejäni, jotka ovat muotoutuneet kokemuksen kautta. Strategiani vuoksi kärsin pakko-oireisesta häiriöstä enää vähän. Tulevaisuudessa en ehkä lainkaan.

Tulen aina hieman surulliseksi, kun jossakin puhutaan OCD:n kroonisuudesta, sillä itse en oikeastaan usko siihen. Toki OCD voi olla hoitamattomana krooninen. Tulen myös surulliseksi, kun ihmiset pohtivat sitä, kuinka pitää oireet poissa ja odottavat pelonsekaisin tuntein oireiden paluuta.

Tulen näistä asioista surulliseksi siksi, että ne ovat  merkityksettömiä toipumisen kannalta. Oikeastaan nekin ovat OCD:n metkuja. Valitettavasti siihen lankaan ovat menneet myös monet terveydenhuollon ammattilaiset ja terapeutit.

OCD on toki krooninen siten, että ajatukset ja tunteet ovat kroonisia. Tällä mittarilla jokaisella ihmisellä tässä maailmassa olisi OCD. OCD:hen sairastuneen ongelma ei ole ajatus eikä tunne. Ongelma on reaktio. Tunteisiin ja ajatuksiin ei välttämättä voi vaikuttaa, mutta reaktioon voi vaikuttaa aina. Jos jäämme odottamaan ajatusten ja tunteiden katoamista tai muuttumista, valta on aina OCD:lla.

Minulta on kysytty useinkin, kuinka pidän oireet poissa? Vastaus on, että en minä pidä oireita poissa. Ainoa mitä teen on, että hallitsen reaktioitani. Olen ottanut vallan itselleni. Tämän vallan myötä myös pakkoajatukset, ahdistus sekä tarve kompulsoida ovat vähentyneet, koska en anna niille enää merkitystä. Aivoni eivät tarjoa minulle asioita, joista en ole kiinnostunut. Toki tämä on tietyllä tavalla ”oireiden hallitsemista”. Valitsen siis, mitä teen.

OCD-strategiani:

• Kompulsiot katki

Ihan ehdottomasti tärkein OCD:hen liittyvien reaktioiden hallintaan liittyvä asia on kompulsioiden poistaminen. Kompulsio voi olla mitä tahansa, jolla sairastunut hakee helpotusta ahdistukseensa. Bakteerikammoinen pesee käsiään ja toisten vahingoittamista pelkäävä kysyy läheisiltä varmistelua, ettei mitään pahaa tapahdu.

Kompulsioiden katkaiseminen on todella vaikeaa, sillä ahdistus lisääntyy aluksi. Siksi pitää olla kärsivällinen. Ahdistuksesta on kuitenkin mentävä läpi, jotta se alkaisi vähentyä. Ahdistusta ei kannata pelästyä ja sen lieventyminen voi kestää aikaa. Samalla ihminen kuitenkin oppii kaksi tärkeää asiaa: mitään pahaa ei tapahtunut ja että hän pystyy sietämään ahdistuksen kompulsoimatta.

Tässä kohtaa tärkeä muistettava on tämä: myös ajatus voi olla kompulsio. Ajatuskompulsointi on mielestäni tärkein huomioitava asia, sillä se on kovin huomaamatonta. Voit olla kompulsoimatta fyysisellä tasolla, mutta jos samaan aikaan varmistelet mielessäsi, ahdistus ei tule alas. Siinä on vaarana se, että ihminen ei usko kuntoutumiseen, koska kompulsioiden katkaiseminen ei auttanutkaan. Tosiasiassa ihminen on tällöin siirtänyt kompulsionsa mieleensä.

•  Kun pakkoajatus iskee

Pakkoajatukset ovat pinttyneitä ajatuksia, jotka pyörivät päässä tauotta. Ne voivat olla esimerkiksi uhkakuvia tai seksuaalisia tai väkivaltaisia kuvia. Pakkoajatuksiin voi suhtautua kahdella rakentavalla tavalla. Ajatus on ajatus ja pahoja asioita voi tapahtua tai pakkoajatuksia ei kannata uskoa, koska ne ovat hyvin liioiteltuja uhkakuvia. Molemmissa tunnustetaan epävarmuuden olemassaolo. Pahoja asioita voi tapahtua.

Kannattaako kuitenkaan elää pelossa?

Ennen kuntoutumisen tielle lähtemistä kannattaa kirkastaa arvonsa. Miten haluan elää? Jos elän pelossa, eikö se vie elämäni vähintään yhtä lailla kuin pahan asian tapahtuminen? Kumpi on suurempi riski? Millainen ihminen ja läheinen haluan olla? Mitä haluan tehdä elämässäni? Nämä asiat voi vaikka liimata jääkaapin oveen muistutukseksi, miksi tekee vaikeita asioita kuntoutumisen eteen. Kuvassa 2. ovat minun uudet sääntöni elämään.

Oma versioni pakkoajatukseen suhtautumisesta on se, etten usko niitä. Kun pakkoajatus iskee, toimin seuraavasti:

• 1. Tuntuuko ajatus OCD:lta?
• 2. Onko se teemojeni mukainen? (Muistuttaako sen kauhukuvat yleisiä OCD-kauhukuviani?)
• 3. Ahdistaako?
• 4. Pyöriikö se päässäni tauotta?
• 5. Tekeekö mieli kompulsoida?
• 6. Olisiko ”normaali” ihminen huolissaan? (Edit. Olen myöhemmin vaihtanut tämän ”Olisiko hyvillä arvoilla varustettu hyvän mielenterveyden omaava ihminen huolissaan ja tekisi jotain?”)

Jos vastaan 1.-5. kyllä ja 6. ei, kohtelen takuuvarmasti sitä pakkoajatuksena. Eli suhtaudun siihen täysin välinpitämättömästi. Tässä kohdassa tärkeitä asioita ovat nämä:

• Annan ajatuksen pyöriä mielessä
• En kuitenkaan kompulsoi tai aktiivisesti ajattele sitä
• Saa tuntea tunteita: saa ahdistaa, pelottaa tai mitä vaan

Mitä, jos OCD on totta?

Pakkoajatuksiin liittyy lähes aina jokin todellinen tapahtuma tai asia. Moni pelkää, että mitä jos jotain tärkeää menee ohi, koska luokitteleekin asian OCD:ksi. Itse sanoisin, että kyllä ihminen tuntee sen luissaan, jos on jostain todella tärkeästä kysymys. Itse pystyn nykyään erottamaan OCD:n asioista, joihin tulisi reagoida.

Joskus nämä (edit.) OCD:ksi luokiteltu asia ja jotain, mihin olisi ihan normaalia reagoida liikkuvat myös yhdessä. Silloin on tärkeää tehdä tietoinen valinta siitä, mitä tekee. Asia on tällöin yleensä turvallinen ohittaa, mutta joskus voi valita tehdä jotakin OCD:sta huolimatta. Kuntoutumisen alussa jättäisin kuitenkin myös tällaiset asiat tekemättä. Myös tässä täytyy hyväksyä epävarmuus. On mahdollista tehdä väärä valinta ja sen mahdollisuuden hyväksymme, jotta parantuisimme.

•  Itsemyötätunto

OCD:hen sairastuneet ovat usein itseään syyllistäviä, ylikilttejä sekä ylivastuullisia. Siksi on tärkeää opetella itsemyötätuntoa samalla kun harjoittelee strategiaa.

• Saa mokata, mutta haastan itseäni joka päivä

Strategian noudattamisessa ei tarvitse olla täydellinen. Mokaamisista ei jäädä syyllistymiskieppiin vaan annetaan itselle anteeksi. Tämä koskee myös menneisyyden virheitä. Ainoa millä on väliä on, että haastan itseäni. Joskus voi antaa itselleen vapaapäivän, mutta periaatteessa haastan itseäni joka päivä.

•  Opettelen puhumaan itselleni kauniisti

Joka päivä harjoittelen sitä, että puhun itselleni kauniisti ja rakentavasti. Tämä voi aluksi tuntua feikiltä, mutta harjoitus tekee mestarin. Kuvittele, että puhut parhaalle ystävällesi. Et puhuisi hänelle niin rumasti kuin itsellesi. Löydä omanarvontunto ja itsekunnioitus.

• Tuki

Ihminen voi löytää monenlaista tukea. Terapeutit ja läheiset voivat olla tukena, mutta on tärkeää olla tarkkana, että he tukevat oikealla tavalla. Paras terapiamuoto on OCD:hen on yleensä ajateltu olevan kognitiivinen käyttäytymisterapia. Tuki voi joskus mennä kompusoinnin puolelle, joten tässä täytyy olla tarkka. On kuitenkin tärkeää löytää tukea siihen, että tekee vaikeita asioita ja saa kannustusta. Tuen tärkeydestä huolimatta uskon, että ihminen voi pystyä tähän myös yksin.

Tukea voi olla myös erilaista. Tukea voi olla myös itsestä huolehtiminen. Ruokavalio, liikunta ja harrastukset. Hieronnassa käyminen. Mitä ikinä.

• Toivo

Usko toipumiseen. On mahdollista kuntoutua OCDsta. Se on kuitenkin pitkä prosessi ja todella vaikeaa.

Se on vaikeinta, mitä minä olen koskaan kokenut tai tehnyt. OCD on pahinta, mitä minulle on käynyt, koska itsensä menettäminen vie kaiken. Ei ole mitään ilman itseä. OCDsta kuntoutuminen taas on vaikeinta, mitä olen koskaan tehnyt. Siksi koen siitä myös suurimman ylpeyden. Kaikki ihmiset eivät tule koskaan ymmärtämään, mitä se merkitsee ja mitä se on vaatinut. Mutta minä tiedän.

Toivon sydämeni pohjasta, että myös sinä, joka kärsit OCDsta, tulet sen tietämään <3 Toivottavasti tämä teksti auttaa.

Rakkaudella, Saida

Kuva minusta:@laura_ilojaolo

 

Kirjoittaja on Saida Suonio, kasvatustieteiden maisteri (11/2015). Hän kirjoittaa omiin kokemuksiinsa ja erilaisiin lähteisiin viitaten. Saidan käyttämät menetelmät ja harjoitteet eivät välttämättä sovellu kaikille sellaisenaan. Huomioi aina yksilöllinen kokonaistilanne ja käänny tarvittaessa ammattilaisten puoleen.

Seuraa Saidaa Instagramissa: @saida_paastairti ja blogia Facebookissa: sivulla Päästä irti @paastairtiblogi (Edit. 10.8.2020).