Jatkokertomus: tuplastigma ja vastuun dilemma.
Tässä olen minä onnellisena. Nykyään minulla menee aikaa pakko-oireisiin päivässä noin neljä minuuttia. Tämä on huomattava parannus siitä, että vielä vuosi sitten käytin aikaa keskimäärin 12 tuntia päivässä. Toisinaan 24 tuntia. Usein unissakin pyöritin ahdistavia pakkoajatuksia. Vietän tänä syksynä pakko-oireisen häiriöni vuosipäivää. 10 ihanaa yhteistä vuotta (heh). Vietän samalla pakko-oireisen häiriöni (pitkittyneitä) hautajaisia. Teoriassa en saisi […]