Viholliseni, opettajani
Kiitos Lauralle otsikosta, joka kuvastaa hyvin viimeaikaisia tunnelmia. Kesän ollessa vaikea pakko-oireisen häiriön kanssa, olen prosessoinut paljon kaikenlaista. On ollut tarve ottaa myös aikaa vain itselleni, joten kirjoittaminen on ollut vähemmällä. Vaikeat mielenterveydelliset asiat ovat aina niiden tapahtuessa kauheita, mutta vuosien vierittyä asioiden todellinen merkitys tulee vasta näkyviin. Yleensä sillon löytääkin asiasta jotain, joka kaikesta huolimatta oli kauheuden arvoista. Tällä hetkellä minun on vaikea nähdä tässä viime aikaisessa kriisissäni vielä mitään kovin positiivista, olen sitä liian lähellä. Yritän silti löytää asioista tästä nyt positiivisia puolia, joten tässä niitä.
1. Olen päästänyt irti sairaasta vahvuudesta
Tänä kesänä olen antanut itselleni luvan hajota, luvan kanssa. Olen vuosia pitänyt itseäni monessa tilanteessa väkisin kasassa, nyt oli aika luopua siitä. Kerroin lääkärillenikin, etten ole koskaan tähän sairaslomaa ottanut, ja hän totesi: ”Olisikohan pitänyt ottaa jo aiemmin?”. Lääkäri oli oikeassa. Todellakin olisi pitänyt.
2. Olen opetellut luottamaan toisiin
Olen ajatellut, että olen hyvä luottamaan toisiin, mutta tosi paikan tullen, se onkin ollut vaikeaa. Luottaa siihen, että omat ajatukset ovat valhetta, ja luottaa muiden sanaan. Se ei ole helppoa. On inhottavaa, kun ei voi luottaa itseensä. Toinen asia muihin luottamisessa on siinä, että on uskaltanut kertoa oman totuutensa kiertelemättä. Kertoa suoraan, mikä on oma elämäntilanne kullakin hetkellä. Vaikeina hetkinä olenkin saanut huomata, kuinka moni on ollut aivan ihana, ja auttanut todella läpi vaikeista hetkistä.
3. Olen kokeillut uusia asioita
Olen kokeillut esimerkiksi uusia lääkkeitä, mutta kokeillut myös muita uusia asioita. Esimerkiksi Natural High Healing Festivalilla kokeilin monia uusia tapoja paranemiseen. Olen myös kokeillut ensimmäistä kertaa tarttua sairaudesta paranemiseen järjestelmällisemmin. Olen tehnyt altistusharjoituksia ja jatkan niiden tekemistä (kirjoitin altistuksista toissa blogissa). Aina ei ole onnistunut altistuksen vieminen loppuun saakka, mutta vain harjoittelemalla tulee mestariksi.
4. Olen hyväksynyt mahdollisuuden sairauden kroonisuuteen
Olen miettinyt tätä asiaa paljon tänä kesänä. Olen jotenkin mielessäni aiemmin ajatellut, että voin parantua sairaudesta kokonaan. Olenkin miettinyt tänä kesänä sitä, mitä jos sairaus on krooninen? En koskaan parane täysin. Olen hyväksynyt asian. Mieleni tuottaa jatkuvalla syötöllä erilaisia uhkia, ja minun on opeteltava erottamaan ne todelllisista ajatuksista. Olla ruokkimatta uhka-ajatuksia. Ne tuskin koskaan poistuvat, mutta voin oppia hallitsemaan niitä.
Tämä kesä on ollut minulle vaikea kokonaisuudessaan, mutta on kesään kuulunut myös hyviä hetkiä. Erityisesti mieleen on jäänyt Natural High Healing-festivaalit sekä perheen kanssa tehdyt veneretket. Seuraavan vuoden aikana on tarkoitus tehdä paljon altistusharjoituksia, ja saada tilanne hallintaan paremmin. Myös terapia-prosessissani on alkamassa altistusharjoitukset, joten olen siirtymässä uuteen vaiheeseen. Odotankin, että tilanne helpottuu seuraavan vuoden aikana ja ensi kesänä voin katsoa taaksepäin sitä, mitä tämä kesä minulle on opettanut.
Kirjoittaja on Saida Suonio, kasvatustieteiden maisteri (11/2015). Hän kirjoittaa omiin kokemuksiinsa ja erilaisiin lähteisiin viitaten. Saidan käyttämät menetelmät ja harjoitteet eivät välttämättä sovellu kaikille sellaisenaan. Huomioi aina yksilöllinen kokonaistilanne ja käänny tarvittaessa ammattilaisten puoleen.
Seuraa Saidaa Instagramissa: @saida_paastairti ja blogia Facebookissa: sivulla Päästä irti @paastairtiblogi (Edit. 10.8.2020).