Kirjoitin aiemmin täällä blogissa siitä kuinka koin viime vuoden lopun ja vuodenvaihteen keskivertoa synkempinä. Polvi vaivasi ja rajoitti liikkumistani, ja sen päälle korona tuntui rajoittavan kaikkea muuta paitsi töidentekoa. Nyt alkuvuodesta olen kuitenkin ollut optimistisempi ja myös avoimempi tarttumaan sosiaalisiin menoihin – osittain helpottuneen koronatilanteen takia, osittain oman piristymisen myötä. Nyt kun pysähdyin miettimään mitä viimeiseen kuukauteen on oikeastaan mahtunut, sain huomata että tykkään siitä miltä elämäni näyttää.

Nykytanssia Lontoossa

Kaverini kysyi minua extempore mukaansa katsomaan NDT 2 tanssiryhmän esitystä Sadlers Wells-teatteriin Lontooseen hänen alkuperäisen seuralaisensa tultua estyneeksi. Varoaikaa oli vain pari tuntia, mutta päätin että kyllä tämä saadaan toimimaan (minulla on taipumusta olla ennemmin mukavuudenhaluinen kuin spontaani). Olen todella iloinen että lähdin mukaan – kolmesta tanssiteoksesta koostunut teos vei meidät mukanaan, ja tämä useamman tunnin reissu toi meitä myös lähemmäksi toisiamme ystävinä. <3

Sunday Roast The Oratorissa

Parin vuoden koronakotoilun jälkeen olemme puhuneet myös poikaystävän kanssa siitä että olisi aika panostaa parisuhteeseen ja tehdä enemmän juttuja yhdessä kodin ulkopuolella. Niinpä tässä eräänä sunnuntaina lähdimme nauttimaan yhdessä sunnuntaipaistia. Lisukkeet jättivät tällä kertaa toivomiseen varaan, mutta jälkiruokana syömäni creme bruleen sukulainen burnt cream with boozy prunes lunasti potin.

Teatteriversio Cluedo-lautapelistä

Kun tapasimme poikaystäväni kanssa liki kuusi vuotta sitten, hän tutustutti minut hänen perheensä suosikkilautapeliin, Cluedoon. Niinpä meidän oli pakko mennä katsomaan mistä on kyse kun huomasimme että Cambridge Arts Theatressa esitettiin viikon ajan Cluedo-näytelmää. Näytelmä ei ollut interaktiivinen siinä mielessä että katsojat olisivat osallistuneet murhan ratkaisuun, vaan näytelmä kertoi illalliskutsuista, jotka eivät sujuneet niin kuin piti – hyvin samaan tapaan 80-luvun Clue-elokuvan kanssa. Teatterin näyttelijät vetivät roolinsa hyvin, ja kokemus oli hauska!

Baskiruokaa ja yökyläilyä

Tänä viikonloppuna teimme yön yli retken Lontooseen sinne muuttaneen ystäväni ja hänen kumppaninsa luokse. Oli ihana nähdä tätä ystävääni pitkästä aikaa, mutta myös päästä syömään ”vähän paremmin”. Fine dining on loistanut poissa olollaan elämästämme Briteissä asumisen aikana (suureksi osaksi koronan johdosta, mutta myös tarjonnasta riippuen), ja viime vuoden fine dining-kertamme olivat pitkälti Suomi-lomien aikana. Donostia tarjosi helpotusta tähän kutinaan, eikä hintakaan kirpaissut liikaa. Jaettavat annokset sopivat myös erinomaisesti ajanviettoon ystävien kanssa syömiseen. Tätä pitää ruveta tekemään useammin. Ilta oli niin keskusteluntäyteinen etten ottanut yhtäkään kuvaa, vaan ainoa kuva tuolta reissulla on kotimatkan macaron-ostokseni St Pancrasin aseman Laduree-myymälästä.

Jatkukoon kevät tähän malliin. <3

Tällä viikolla kokattua: tomaatti-linssimuhennos.

Seuraa blogia:

Facebook / Instagram /  Bloglovin

Kevät on tullut Cambridgeen viimeisen parin viikon aikana ihan kunnolla. Narsissit ja lumikellot kukkivat jo, krookukset ovat nupulla, ja ensimmäiset puut alkavat jo kukkia . (En ole ihan varma mitä puita ne ovat – kukat olevat yleensä valkoisia ja vaaleanpunaisia, mutta pienempiä kuin ne mitkä tunnistan kirsikkapuiksi… Ehkä kyseessä on eri lajike?)

Aikaista kevättä edelsi jokin Suomen lokakuuta muistuttava kausi – siinä missä viime vuonna täällä satoi lunta pariin otteeseen ja pakkasaamuja oli säännöllisesti, tänä vuonna tuntui talven yli hypättiin kokonaan. Itse olin Suomessa viimeksi 2019-2020 talven, ja silloin Etelä-Suomessa taisi olla lunta ehkä parina hassuna päivänä. Viimeiset kaksi talvea olen haikaillut somen lumikuvien perään ja kaivannut Suomen talvea, mutta toisaalta, olen kuullut useammalta taholta että Suomen talvi on ollut tänä vuonna suht ”rankka”, ja monelle alkaisi jo kevät kelvata. Niinhän se kai on että ruoho on aina vihreämpää aidan toisella puolella. Talvea jäin kaipaamaan, mutta odotan kyllä innolla että täällä alkaa kirsikka- ja mangoliakausi, jolloin pihat muuttuvat vaaleanpunaisiksi ja Newtonin omenapuu on krookusten ympäröimä. <3

Cambridgen kevään ensimmäiset merkit

Kyllä se kevät tulee vielä Suomeenkin. 😉

PS. Jos etsit ruokaideoita alkavaan viikkoon, niin meillä kokataan tänään gluteenitonta lasagnea, johon tehtävä valkokastike on superhelppo. 😉

Seuraa blogia:

Facebook / Instagram /  Bloglovin