Lomailen tänä kesänä tavoistani poiketen ihan Suomessa – ei mitään ulkomaanreissuja tiedossa (ks. Lomasuunnitelmat uusiksi ja kahden matkailijan erilaiset mieltymykset). Piipahdin viime viikolla Ahvenanmaalla moikkaamassa opiskelukaveriani (ks. Smakbyn ja 24 tuntia Ahvenanmaalla), ja tämän viikon alun olen viettänyt mökillä. Tuo samainen mökki on ollut perheelläni koko elämäni ajan ja olen viettänyt siellä suuren osan lapsuuteni kesistä ja kevään ja syksyn viikonlopuista. Mökki ei ole ollut ikinä mitenkään hieno. Röttelö olisi liioittelua, mutta se on pieni tönö, josta meinaa vähän tuulla läpi (let’s say että ilmanvaihto on tietyllä tapaa tehokas). Ulkohuussi, ei juoksevaa vettä – sähköt kyllä löytyy. Lapsena välillä ärsytti kun mökille oli pakko mennä vaikka kaverit olisivat olleet kaupungissa, mutta nyt olen ruvennut kaipaamaan mökille. Kaikesta askeettisuudestaan huolimatta siellä on järvi, sauna, soutuvene, virveli, metsää ja mielenrauhaa. Nykyään jopa TV ja wifi – ja kelpo kokoelma Aku Ankkoja menneiltä vuosilta. Nykyään minä jopa kaipaan taas sinne.

Poikaystäväni ei kuitenkaan ole mikään varsinainen mökki-ihminen. Heidän perheellään ei ole ollut mökkiä, ja hänen merkittävämmät mökkikokemuksensa ovat syntyneet kaverin perheen mökillä, jossa kaikki oli minun kuulemani perusteella aika tiptop: siisti, mukavan kokoinen mökki, hiekkapohjainen ranta, sähköt, juokseva vesi ja jopa sisävessa. Hän onkin usein julistanut että kyllä mökit ovat ihan okei – kunhan siellä on juokseva vesi ja sisävessa. Minua vähän huolestutti minkälaisen tuomion meidän mökkimme saisi ja tein selväksi että uskaltaisin kyllä mennä mökille ihan yksinkin, ei hänen olisi pakko lähteä mukaan. Ehkä se olisi parempi niin, sillä epäilin viihtyisikö hän siellä. Niinpä minä kuvailinkin mökin taitavasti ”pahimpia” puutteita korostaen, jotta hän tietäisi mihin on ryhtymässä.

Mökki, joka on kaukana täydellisyydestä

• Tiet. Viimeiset 10 km on kuoppaista hiekkaietä ja  jos syvimmät kuopat haluaa välttää, saa mutkitella melkoisesti. Lisäksi tie tietysti pölisee nyt kun on ollut pitkään lämmintä.
• Mäet. Kuoppaiset hiekkatiet ovat kuitenkin pientä verrattuna viimeisen kahden kilometrin hiekkamäkiin. Niitä ei ihan millä autolla tahansa vedetäkään. Neliveto Honda CR-V selviää niistä leikiten, mutta matalaprofiilinen sporttibemari ei niinkään. Pihaan ajamisesta ei ole toivoakaan (trust me, sieltä ei pääse enää ylös ja kaupunkilaisena on vähän noloa hiippailla lähimmälle maajussille pyytämään vetoapua traktorista). Hiekka lähtee valumaan renkaiden alta ja kuoppaisuus koettelee tavallisenkin auton maavaraa. Tavallisella, ei-nelivetoisella autolla pääsee kiertotietä 200 m päähän mökistä.
• Ei juoksevaa vettä. Hanavesi pitää kantaa mökille kanistereilla ja pesuvesi kannetaan ämpäreillä järvestä. Hanavesikanisterien raahaaminen autolta mäkeä ylös ja sitten mäkeä alas käy maasto-olosuhteissa ihan urheilussa. Etenkin kun reissuja autolta mökille tulee vähintään 2-3, sillä veden lisäksi on kannettava myös ruokatarvikkeet ja muut tavarat. Lienee sanomattakin selvää että mukaan kannattaa ottaa vain välttämätön ja minimaalisesti vaihtovaatteita.
• Ulkohuussi. Sellainen jossa roikkuu vuosikertahämähäkinseittejä.
• Kivipohjainen, hieman rehevöitynyt järvi. Uintireissulle saa lähteä aina astuen varovasti välttäen terävimmät kivet. Näkyvyyttä ei juuri ole, mutta kivien limaisuuden tuntee sitäkin paremmin.
• Sisälämpötila 30 C. Pieni mökki on kesällä KUUMA. Ruoanlaittamista kannattaa välttää, sillä etenkin uunin käyttäminen lämmittää mökkiä tehokkaasti. Mikään ei kuitenkaan pelasta jos haluaa saunoa: Sauna on samassa pienessä rakennuksessa asuintilojen kanssa ja tilojen välinen kiviseinä varaa ja säteilee lämpöä kummalekin puolelle tehokkaasti.
• Ei ovia. Mökissä on kyllä kolme huonetta, mutta ulko-ovi on ainoa ovi. Jos yksi herää, kaikki heräävät.

Kun pääsimme perille, poikaystävä oli hieman pettynyt

Tiet olivat kyllä olleet vähintään niin hurjat kun olin kuvaillut, mutta itse mökki ei lunastanut niitä odotuksia, jotka olin pelottelullani luonut. Sisätilat olivatkin ihan miellyttävät ja mökki näytti tarjoavan mukavat puitteet pikkulomaan. Poikaystävä löysi mökin sisustuksesta jopa hienoja retro-elementtejä. Mökin rannasta löytyi pöytä, iso aurinkovarjo ja rantatuoleja ja hataraa laituria lukuunottamatta mökin rakenteet portaita ja terassin kaiteita myöten olivat hyvässä kunnossa (itse tiedän toki missä kunnossa portaat ja kaide ovat olleet ennen kuin ne on suht hiljattain uusittu :P). Mökin lämpötilakin saatiin pysymään 25 C asteessa ja nukkuminen oli oikeastaan yllättävän mukavaa tuulettimen ansiosta. Järvi oli lähes peilityyni ja sieltä kannettu pesuvesikin oli melko kirkasta verrattuna aallokon nostamaan kuraveteen. Lisäksi järviveden lämpötila oli mukavat 24 C astetta, joten kyllä siellä kelpasi uida. Hiekkapohja olisi kyllä minustakin kiva, mutta olen jo tottunut tepastelemaan kivillä. Soutelimme ja saimme virvelillä jopa kalaa – ensimmäisen ahvenen jälkeen meille selvisi että mökillä ei enää nykyään perkuuvehkeitä, joten tyydyimme souteluun. Koirakin viihtyi veneessä hyvin ja sitäkin oli helppo viilentää järvessä. Poikaystävä oli melkein harmissaan kun mökki ei sittenkään ollut lainkaan kamala. Se oli oikein kiva. Minä ihmeen hienohelmana minä olin häntä pitänyt?

Mitä söimme mökillä?
Enhän minä voi sivuuttaa mitään reissua kertomatta mitä siellä syötiin. 😀 Mökiltä löytyy savustuspönttö, joten savulohi oli must. Sitä syötiin ensiksi lämpimänä suoraan savustimesta ja sen kaverina oli tietysti uusia perunoita voinokareella ja salaatilla. Ylijääneistä keitetyistä tehtiin perunasalaatti vähän kevyempään tyyliin ja sitä syötiin illalla ylijääneen savulohen kanssa kylmänä. Muuten grillailtiin kanaa ja kasviksia, lisäksi tehtiin myös jälkkäriksi grillattuja banaaneja.
Katso reseptit:
Itse savustettu lohi ja savustettu valkosipuli esim. maustevoihin
Kevyt perunasalaatti
Grillatut banaanit