Ratsastusretki El Pilón-vesiputoukselle Trinidadissa
Kuuban matka jatkuu. Internet on täällä lähes täysin toivoton (ja saatavilla vain julkisilla paikoilla, ei kodeissa), mikä näkyy blogipostaustahdissa, mutta koittakaa kestää – kyllä täältä vielä palataan. 😉 Kahden viikon lomamme alussa olimme pari päivää Havannassa, sitten viikon Trinidadissa ja nyt olemme jälleen palanneet Havannaa, josta paluulentomme lähtee. Trinidad oli ehdottomasti vierailun arvoinen kaupunki ja siitä tulee vielä ihan oma kirjoituksensa, mutta ensimmäisenä haluan kertoa ratsastusretkestämme luonnonpuistoon El Pilón-vesiputoukselle, joka kuuluu UNESCOn maailman perintökohteisiin.
Poikaystäväni ei ole koskaan ollut hevosen selässä, mutta ratsastusretki keskelle metsää oli jotain mitä minä halusin ehdottomasti päästä kokemaan. Minäkin olen heppatyttö lähinnä sydämeltäni – en ole koskaan käynyt viikkotunneilla, mutta olin lapsena muutamana kesänä ratsastusleireillä. Tiedän siis mikä on homman nimi, mutta en ole kovinkaan taitava, enkä muista mitään ohjeita täydellisestä ratsastusasennosta. Ratsastusretkeä El Pilón-vesiputoukselle tunnuttiin kuitenkin mainostettavan jokaiselle turistille, oli ratsastustaustaa tai ei. Hyvä myyntimieshän myy vaikka hiekkaa saharaan, mutta lopulta poikaystäväkin päätti että kyllä hän uskaltaa lähteä mukaan kokeilemaan miten ratsastus sujuisi – vähän kyllä hirvitti että viiden tunnin reissulta ei oikein voisi hypätä keskellä pois.
Majoitumme Trinidadissa casa particular-kotimajoituksessa ja isäntämme Jose oli mahtavan avulias (casa particulareista ja Airbnb-kohteista tulee lähiaikoina oma postaus suosituksineen). Hän auttoi meitä kaikessa ja järjesti meille myös ratsastusretken tuttunsa kanssa. Oppaamme oli hauska setä, josta tuli mieleen lännensankari stetsoneineen ja askellustyyleineen. Hänkään ei juuri puhunut englantia (kuten ei moni muukaan Kuubassa), mutta kommunikaatio pelasi yllättävän hyvin espanjalla, jota minä olin opetellut hieman Duolingon avustuksella ennen matkaa. Myös elekieli on Kuubassa kultaa ja oppaamme piti kyllä huolen että tiesimme miten hevosten kanssa pitäisi olla ja miten pysyä satulassa.
Putouksille oli parin tunnin matka. Ratsastimme läpi maaseudun haja-asutuksen ja metsäpolkujen sokeriruokoviljelmien ja banaanipuiden keskellä. Oppaamme kertoi kivasti milloin mitäkin ohitettiin ja mitä kannatti bongailla. Pysähdyimme myös menomatkalla juomaan sokeriruokomehua, joka olikin yllättävän hyvää ja raikasta! Mehu terhdään puristamassa sokeriruokoja laitteen läpi jolloin mehu valuu luiskaa pitkin ämpäriin. Pieni ajatus takaraivossa sanoi että mikäköhän on tämän keskellä peltoa olevan kojun puhtausaste, mutta mehu tuli juotua, se oli hyvää eikä kumpikaan tullut kipeäksi. 😉
El Pilón-vesiputoukselle ei mennä autolla, vaan vaihtoehto on jalan tai hevosella. Hevosia olikin parkissa vähän matkan päässä El Pilón-vesiputouksesta varmaan yli 50. Hevosilta patikoimme ielä noin 10 minuutin matkan vesiputoukselle luontoa ihaillen.
El Pilón-vesiputous keskellä metsää
El Pilón oli hieno, pieni vesiputous. Moni ajattelee vesiputouksista puhuttaessa varmaankin Niagara Fallsin kaltaisia valtavia vesiputouksia, mutta tällaiset keskellä metsää olevat luonnon vesiputoukset ovat yleensä vähän eri koko luokkaa. 😉 Tästä tuli mieleen eräs vesiputous, jota kävin taannoin katsomassa Intiassa Goalla. El Pilónissa juttu on sen alla oleva lähde, johon pääsee uimaan. Vesi on kirkasta ja raikasta, ja parhaimmillaan viisi metriä syvää, minkä kallioilta sinne hyppineet tarzanit meille hyvin osoittivat. Kävin itsekin uimassa ja kurkkimassa lähteen luolaan jatkuvia osioita, jotka olivat hienot!
Ensikertalainenkin uskaltaa satulaan hyvän oppaan kanssa
Ratsastimme takaisin kaupunkiin eri reittiä ja pääsimme näkemään enemmän metsää ja ihailemaan Sancti Spiritus-provinssin vuoriston keskelle jäävän laakson maisemia korkealta kukkuloilta. Kuvia tuli otettua paljon! Paluumatkalla pysähdyimme myös syömään lounasta, mikä tuli tarpeeseen. Paluumatkalla tauot alkoivat muutenkin houkuttaa enemmän. Ainakin tällä retkellä saimme itse päättää pysähdytäänkö virvokkeille vai jatketaanko matkaa – eri järjestäjillä voi olla eri sääntöjä.
Oppaamme mielestä poikaystäväni oli myös täysi luonnonlahjakkuus ja ammattilainen mitä tuli ratsastamiseen. Oli se sitten ensikertalaisen jännityksen lievittämistä tai ei, se oli hauskaa ja piristi. Hyvin poikaystävällä kyllä meni – hänen luontainen ratsastusasentonsa oli parempi kuin minulla. 😉 Yleisesti ottaen reissusta jäi todella hyvä fiilis ja suosittelen retkeä El Pilón-vesiputoukselle myös niille, joilla ei ole ratsastustaustaa. 🙂
Lisää Kuuba-aiheisia kirjoituksia:
Espanjan opiskelu itse ennen Kuuban matkaa
Mojito – syystäkin suosittu rommicocktail
Kuuban hotellit – vältä vältä viimeiseen saakka
Mistä majoitus Kuubassa?
Hevosrattaat ovat Trinidadissa tavallisia