Poikaystäväni nauttii kekseliäistä ja hyvin tehdyistä cocktaileista ja hän on opettanut minutkin arvostamaan niitä (suosikkeihini kuuluu mm. Napue Gin & Tonic, joka on hieman yllättäen myös yksi blogin suosituimmista resepteistä!). Ennen New Yorkin matkaamme minä googlettelin ja kahlasin blogeja löytääkseni vinkit missä ravintoloissa New Yorkissa kannattaa syödä (siitä ehdinkin jo julkaisemaan kirjoituksen, ks. New Yorkin ravintolat – hyviä kokemuksia ja yksi vatsatauti), teki poikaystäväni samaa baarien osalta. Myös ravintola-alalla olevilla tutuilla oli tietoa miten löytää ne parhaat New Yorkin baarit.

Suomen itsenäisyyspäivä Delmonico’s Restaurantissa

New Yorkin baarit tuntuvat panostavan kokonaisuuteen aivan eri tavalla kuin mihin täällä Suomessa on totuttu. Älkää käsittäkö väärin, kyllä Suomestakin löytyy hyvin huoliteltuja ja harkiten suunniteltuja baareja, mutta ne New Yorkin baarit, jotka poikaystävä oli listalleen haalinut olivat jotain aivan erilaista. Otan esimerkiksi kaksi saman omistajan baaria:

Dead Rabbit NYC (30 Water Street, Financial District)

Tänne päädyimme kun juhlimme 100-vuotiaan Suomen itsenäisyyspäivää New Yorkissa. Olimme ensiksi illallisella Yhdysvaltain vanhimmassa fine dining-ravintolassa Delmonico’s Restaurantissa Manhattanin alaosassa sijaitsevalla Financial Districtillä, ja aterian jälkeen oli sellainen olo että jotain voisi vielä tehdä. Katsoimme missä poikaystävän baarilistan paikat olivat kartalla, ja Dead Rabbit oli ihan lähellä Delmonico’sia! Paikkaa ei kuitenkaan ollut niin helppo löytää. Jouduimme jopa kysymään neuvoa viereisen talon portieerilta. Ei ihme että Dead Rabbit ei meinannut heti löytyä: se oli oikeastaan vain ovi seinässä ja poke, ei mitään näkyviä nimikylttejä tms. Tänne haluttiin selvästi vain porukkaa, joka tiesi minne oli menossa – ei lähibaarin etsijöitä. Portieeri neuvoi meitä menemään kakkoskerrokseen, joka olisi kuulemma hino ja erityinen. Astuimme baarin ovesta sisään ja poke yritti oitis ohjata meidät suoraan pubin puolelle ja yläkertaan vievän portaikon edessä oli köysi estämässä sinne pääsemisen. Kerroimme että meille oltiin suositeltu toista kerrosta ja kyselimme onko se ollenkaan auki – poke avasi oitis köyden ja toivotti meidät tervetulleeksi toiseen kerrokseen.

Selvisi että alakerrassa on kaikille sisään asteleville avoin irkkupubipuoli, mutta toisessa kerroksessa on cocktail parlor niille, jotka osaavat sitä kysyä. Meitä tervehti 20-luvun salakapakkaa muistuttava hämyinen tila veikeällä livepianomusiikilla ja meidät ihan ohjattiin omaan pöytään (aika harvinaista baareissa).  Meille tuotiin tervetuliaismaljana talon omaa punssia teekupeista tarjottuna (salakapakkameininki), ja cocktailmenu oli tehty sarjakuvan muotoon! Kun pyysimme laskun, meille tuotiin pöytään vielä talon Irish Coffeet.

Sarjakuvan tarina etenee, nyt oli kuulemma neljäs lehti/menu menossa

BlackTail NYC (Pier A, Harbor House, Financial District)

Kiittelimme vuolaasti Dead Rabbitin henkilökuntaa erinomaisesta kokemuksestamme siellä, ja tarjoilija vinkkasi meille että Dead Rabbitilla on ”pikkusisko” BlackTail. Dead Rabbit oli tehnyt meihin niin suuren vaikutuksen että pakkohan siellä oli sitten käydä. BlackTail oli tyyliltään aivan erilainen kuin DeadRabbit: siinä missä DeadRabbitissa oli kieltolakiaikaa ja irkkupubia, oli BlackTailin teemana Kuuba ja siirtomaa-aikakausi. Konseptissa oli kuitenkin paljon samaa: myöskään BlackTailia ei bongaa kadulta vahingossa, vaan sitä pitää osata etsiä. Baarin nimi oli ovessa hyvin huomaamattomasti ja oven edessä seisoi poke, joka ei suinkaan heittänyt sisään vaan odotti että hänelle sanottiin mitä me halusimme: sisään, juomille, ei pöytävarausta.

Vapaudenpatsas näkyi Pier A:lta BlackTaililta – kerrassaan uskomattoman komea auringonlasku!

Baaritiskin aikana oli komea maalaus ja katossa värikästä lasia

Tykkäsin BlackTailin vähän DeadRabbitia valoisammalsta ja vehreämmästä sisustuksesta todella paljon. Tyyli oli huoliteltu ja henkilökunnalla oli teemaan sopivat, mutta rennot asut ja hiustyylit. Cocktail-liistat tulivat tällä kertaa kirjan muodossa, ja jokaisen kirjan välissä oli BlackTailin oma postikortti, jonka baari tarjoutui lähettämään mihin osoitteeseen sitten halusitkaan. Paikka oli niin viihtyisä että jäimme sinne myös syömään. Poikaystävä söi Cuban Sandwichin ja minä paistettua riisiä pavuilla, chorizolla ja katkaravuilla. Annoksen nimi oli hauskasti ”Moors & Christians” eli moorit ja kristityt. 😀 Ja ruoka oli oikeasti hyvää, parempaa kuin mitä odotin saavani baarista.

Ballerina Cocktail sisälsi muun muassa inkivääriä ja muskottipähkinää – minä haluan aina kokeilla jotain vähän erikoisempaa 😉

New Yorkin baarit tarjoavat elämyksiä

Näiden paikkojen kiehtovuutta ja erityisyyttä lisäsi se, että kummankin tapauksessa sinun piti itse oikeastaan tetää minne haluat mennä. Ei puhettakaan sisäänheittäjistä, vaan mahdollisimman vähän tietoa kadulla. Pokellekin pitää osata sanoa mitä haluat, muuten sinut ohjataan eri paikkaan. Vaikka kummankin paikan se pääjuttu ovat juomat, tarjoaa kumpikin baari myös maittavaa ruokaa. Jos tällaisia paikkoja olisi Suomessakin, kävisin varmasti useammin baarissa!

Realiteetit tulivat kuitenkin vastaan baarilistan läpikäymisen kanssa – kaikkialla ei ehdi käymään kuudessa päivässä. Lisäksi aikaerorasitus jet lag oli melkoinen: silloin kun kello oli 21 New Yorkissa, oli se Suomessa 4 aamuyöllä. Energiaa yöllä baareissa kukkumiseen ei siis ymmärrettävistä syistä ollut. Onneksi monet baarit avaavat ovensa jo klo 17-18 aikoihin. 😉 Eniten listalla olleista paikoista mihin emme ehtineet jäivät kiinnostamaan Please Don’t Tell ja Employees Only. Kuten nimikin vihjaa, Please Don’t Tell on hyvin piilossa – sinne kuljetaan hodaripaikan läpi – Employees Only on tarkoitettu vain baarialalla työskenteleville, mutta aina voi yrittää. 😉 Jos joku on käynyt niissä niin kuulen niistä mieluusti kokemuksia.