Olen haaveillut järjestelmäkameran hankinnasta jo pitkään. Olen ollut kiinnostunut valokuvauksesta lapsesta lähtien ja lukioaikoina sitä pysty kutsumaan ihan harrastukseksenikin. Yliopistovuosina kuvaaminen jäi, osittain sen takia että minulla oli niin hankala kamera etten osannut käyttää sitä. :”D Sain aikoinani lahjaksi ammattilaistason Nikon D200-järjestelmäkameran suhteiden kautta, enkä perehtymisyrityksistäni huolimatta saanut yhteistyötä toimimaan tuon kameran kanssa. Lisäksi se painaa objektiivinsa kanssa liki 1,5 kiloa – puhumattakaan jos siinä käyttäisi lisäakkukahvasta. Viime aikoina uuden, minulle paremmin sopivan järjestelmäkameran hankinta on kuitenkin poltellut pahasti.
Kuva: Unsplash.com
Minähän olen kuvannut tähän asti kaikki blogini kuvat kännykällä. Olin myös viime keväänä Jotain maukasta-ruokablogia pitävän Mari Moilasen Parempia ruokakuvia kännykällä-valokuvauskurssilla, ja viimeistään siellä opin ettei kännykkäkuvia pidä vähätellä: niitä hyväksytään nykyään suurien ruokalehtien kansikuviksikin. Moilanen itse sanoi että hänen Instagramissaan (@jotainmaukasta) on sekä kännykällä että järkkärillä otettuja kuvia, eikä katsoja pysty erottamaan kummat ovat kumpia.

Halusin kuitenkin opetella kuvaamaan ihan oikeasti niin että ymmärrän itse miten valita oikea objektiivi, aukon koko ja ISO. Mihin voi vaikuttaa milläkin säädöillä. Vaikka kännyköiden kamerat o at kehittyneet valtavasti, ovat ne erilaisia kuin järjestelmäkamerat etenkin kun ruvetaan pelaamaan hyvillä objektiiveilla. Kännykän kamera ottaa kuvan, joka on kaikkialta melko tevärä. Omaa silmääni miellyttävää, taiteellista syväterävyyttä on vain tiettyjen kännykkämallien kameroissa, eikä minun iPhone SE:ni kuulu tuohon joukkoon. Lisäksi pienestä koosta ei ole aina hyötyä; kännykkäkameroilla on jopa vaikeampi ottaa tärähtämättömiä ja heilahtamattomia kuvia, sillä kevyttä puhelinta on vaikea pitää vakaana. Järjestelmäkamerat ovat nekin keventyneet tuosta Nikonistani, mutta ovat ne silti puhelimia isompia ja niistä on helpompi saada tukeva ote.
Kuva: Unsplahs.com

Järjestelmäkameran hankinta – Olympus OM-D E-M10 MarkII

Päätös järjestelmäkameran hankinnasta syntyi melko nopeasti kun rupesin tutkimaan mitä eri bloggaajat ovat kameroistaan kirjoittaneet. Edellisen kamerani ajoista viisastuneena päätin nyt etsiä kameraa ja objektiivia, joista löytyisi käyttäjäkokemuksia ja arvosteluita juuri sellaisessa käytössä kuin mitä minulla tulisi olemaan: blogikuvausta, ruokaa, muotokuvia, matkakuvia, hyvä yhteys muihin laitteisiin (esim. wifi/bluetooth) ja kevyt runko. Kahlasin blogeja läpi ja aika nopeasti valintani oli kaventunut Olympuksen PEN ja OM-D-malleihin. Niihin käy samat Olympus M.Zuiko-objektiivit, mikä helpotti tiedon löytämisessä.

Tässä blogikirjoituksia, jotka auttoivat minua päätöksen teossa:

Magicpoks: Tärkein työvälineeni – Olympuksen kamera
Mami Go Go: Lempikamerat vertailussa (kumpi valita, PEN vai OM-D)
Mami Go Go: 5 vinkkiä lasten valokuvaamiseen (hyvä objektiivivertailu)
Minnean muruja: Olympus PEN E-PL7 ja muut bloggaajan kuvaustyökalut (hyödyllistä tietoa objektiiveista)
Pupulandia: Etsinnässä hyvä kamera? (hyvä objektiivivertailu)

Uusi leluni <3

Valinta osui lopulta Olympus OM-D E-M10 MARKII-kameraan, jossa aukon kokoa ja ISOa pystyi säätämään näppärästi rungon valikkopyörien avulla, siinä missä PENissä kyseisiä mahdollisuuksia ei ollut. Järjestelmäkameran hankinta sai heti valtavan loikan eteenpäin, sillä yleensä päätöksen teko on se hankalin vaihe. Tavoitteenihan on nyt opetella oikeasti kuvaamaan ja ymmärtämään säädöt niin hyvin että osaan tehdä ne manuaalisesti enkä roiku automaatin varassa, ja jos minä nyt todella onnistun tässä, tulevat nuo säätöpyörät tarpeeseen. 😉 Lisäksi edellä mainitut blogikirjoitukset saivat minut vakuuttumaan siitä että hankkisin kittilinssin (pakettiin kuuluva yleislinssi) lisäksi myös Olympus M.Zuiko. 45 mm f/1.8 EZ-linssin, joka on näppärää ”pannukakku”-mallia eli litteä, ja sopii hyvin laukkuun.

Uusi Olympus OM-D E-M10 MarkII ja Nikon D200 – Olympus painaa 390 g ja Nikon 1370 g 😀

Sain kameran toissa päivänä käsiini, ja olen innoissani kuin pikkuorava! En siis ole vielä ehtinyt tutustumaan siihen, mutta se pääsee mukaan yli huomenna alkavalle jenkkien matkalleni. Poikaystävä joutuu varmaan olemaan mallina kyllästymiseen asti tulevalla New Yorkin reissulla (ks. Vielä yksi matka tänä vuonna – Philadelphia ja New York ja New York-fiilistelyä – enää kuukausi reissuun). 😀

Edellinen kirjoitukseni: Piristystä arkeen – syy juhlaan kerran kuukaudessa

Hyvä ruoka on yksi parhaista tavoista tehdä arjesta juhlaa, jos minulta kysytään 😉