Sopot – Puolan Rivieran kahdet kasvot ja ravintolavinkit
Terveiset Puolasta! Palasin juuri viiden päivän lomalta Puolan Sopotista ja Gdanskista. Viidessäkin päivässä ehti tekemään paljon ja tulenkin nyt jakamaan kokemuksia vähitellen. Aiemmin kirjoitin jo halpalennoista Gdanskiin ja mikä kaupunki kannattaa valita lomakohteeksi. Tässä kirjoituksessa tulee keskiössä olemaan Sopot, ja myöhemmin tulen kertomaan lomabudjetista ja Gdanskista. 😉
Aiemmat Puola-kirjoitukset:
Muita reissujuttuja löytyy Matkustaminen-hakemistosta
Sopot tunnetaan myös Puolan Rivierana
Sopot on pohjois-puolalainen rantakaupunki, jota myös Puolan Rivieraksi kutsutaan
Sopot on kuulunut välillä Saksallekin ja 1500-luvun jälkeen se rupesi kartuttamaan suosiotaan varakkaiden lomakohteena. Sopot moninkertaistaa asukasmääränsä kesäisin kun turistit saapuvat sinne ympäri maata ja maailmaa. Sopot on rantakaupunkina etenkin rikkaiden varsovalaisten suosiossa ja siksi siellä onkin puolalaisittain kalliit asuntojen hinnat. Rantaviiva on pitkä, hiekka on hienoa ja vaaleaa ja rannassa on kylpylähotelleja, joissa rentoutua ja ladata akkuja. Sopotilla onkin tietyllä tapaa kahdet kasvot: siellä on samalla Neuvostoliitosta muistuttavia laatikkokerrostaloja ja rapistuneita rakennuksia sekä loistokas Grand Hotel Sopot ja hulppeita huviloita. Syyskuussa 90 vuotta täyttävä Grand Hotel Sopot on majoittanut monia julkisuuden henkilöitä urheilijoista filmitähtiin, ja onpa siellä yöpynyt myös herr Hitler.
Sopot on paikoitellen hulppea, paikoitellen rapistunut – kontrasti on melkoinen ja samassa talossakin saattaa olla puolet loistokasta ja puolet kohennusta kaipaavaa
Puolan ja Sopotin hintataso on mukavan edullinen Suomeen verrattuna, ja niinpä siellä saikin syödä ravintoloissa hyvin surutta. Sopotissa meillä oli vuokrattuna asunto, joten kokkasimme jonkin verran kotonakin. Lisää tästä tulee kerrottua Puolan hintatasoa käsittelevästä kirjoituksesta! Sopotissa kannattaa kuitenkin nauttia edullisesta ravintolaruoasta.
Sopot-ravintolakokemukset
Grand Hotel Sopot / Sofitel Grand Sopot Hotel (Powstańców Warszawy 12/14, 81-718 Sopot)
Grand Hotel Sopot oli niin vaikuttava ilmestys että poikkesimme sinne eräänä päivänä ihan vain nauttimaan auringosta puutarhaterassilla ja lopulta viihdyimme siellä niin hyvin että jäimme vielä lounaallekin. Puutarha oli kaiken kaikkiaan ihanan rauhallinen paikka suojassa turistivilinältä. Palvelu oli ensiluokkaista, siihen selvästi panostettiin. Ruokalistaan oli valmiiksi merkitty gluteenittomat annokset ja päädyimme kumpikin syömään ankanrintaa vadelmakastikkeella, tattarilla, punakaalilla ja parsakaalipyreellä. Oli muuten herkkua! Paras ankka-annos mitä söin tämän reissun aikana (ja niitä oli monia, lisää kerron tulevassa Gdansk-kirjoituksessa). Jälkkäriksi otin vielä jääkahvin amaretolla ja kerrankin olin tyytyväinen! Yleensä juon vain mustaa kahvia tai espressoa, enkä välitä maitokahveistas tai musita erikoiskahveista, mutta tämä viileä amareton ja maitokahvin liitto toimi kesäpäivänä erinomaisesti. Lisäksi juomaan ei ollut lisätty sokeria, vaan siinä oli ainoastaan amareton tuoma pieni makeus – täydellistä minun makuuni. 😉
Grand Sopot Hotelin ankanrinta annos oli herkullinen
Restauracja Morska (Morska 9, Sopot)
Henkilökunta oli hyvin ystävällistä ja teki parhaansa löytääkseen gluteenittomat vaihtoehdot menusta – ja niitä oli kyllä runsaasti. Menu oli kerrassaan herkullinen, ja suurin vaikeus oli valita mitä söisi kun vaihtoehdot kuulostivat toinen toistan herkullisemmalta. Tilasimme kumpikin alkuruoaksi peuratartarit (sellainen meni muuten aiemmin kesällä Tallinnan SALTissakin, hyvää oli!) ja pääruoaksi otimme kumpikin kalaa, sillä sen tarjonta näytti morskassa erityisen vahvalta. Minä tilasin päivän erikoisuuksiin kuuluneen hairisoton – koska erikoisuudet ja uusien juttujen maistaminen. Peuratartar lunasti odotukset: lihan makua ei oltu peitetty liialla suolalla tai etikalla, ja marjat ja punajuuri toivat annokseen kivaa twistiä. Hain kanssa tarjottu kermainen risotto kanttareilla lunasti odotukset, ja oli juuri niin herkullista kuin mistä haaveilinkin. Itse kala sen sijaan oli pettymys – mautonta ja vetistä. Poikaystävän kala-annos oli oikeastaan vielä heikompi: täysin rasvaton ja mauton. Tuli mieleen Hercule Poirot, jonka lääkäri oli pakottanut terveyslomalle ja tiukalle dieetille.
Morskan peuratartar sai kaverikseen marjoja, pikkelöityjä kanttarelleja, pestoa ja punajuurta
Haita ja kermaista kanttarellirisottoa
Restauracja Amici (Króla Jana Kazimierza 2, 81-743 Sopot)
Lähdin testaamaan Amicia innoissani, sillä sieltä piti saada peräti gluteenitonta pitsaa ja se oli saanut hyvää palautetta TripAdvisorissa. Menu oli englanniksi ja siinä mainittiin että kaikki pastat ja pitsat saa gluteenittomana. Kävi kuitenkin ilmi että pitsan taikina on gluteeniton, mutta se paistettiin samalla alustalla tavallisten pitsojen kanssa, joten päädyimme vuohenjuustokakun ja pinaatilla täytettyyn parmesaanikanaan ja T-luupihviin. Listassa ilmoitettiin että kaikki annokset tarjotaan gnocchien kanssa ja nehän eivät tietty ole gluteenittomia. Ensiksi tarjoilija sanoi ”ei oota”, ei ole muita lisukevaihtoehtoja (sinänsä kummaa kun listalla on gluteenitonta pastaakin), mutta kun ehdotin että annokset tarjottaisiin salaatin kera niin se kyllä järjestyi. Kommunikaatio-ongelma? Ruoka jäi perustasoiseksi, enkä löytänyt kanasta parmesaania enkä pinjansiemeniä. Halpaa kyllä oli.
Amicin T-luupihvi ja vuohenjuustolla täytetty kana saivat gluteenittomana vaihtoehtona lisukkeekseen salaatin
Lodziarnia Kulki Anulki (Tadeusza Kościuszki 6, Sopot)
Paras jätskipaikka ikinä! Kivoja makuja ja montaa sorttia – myös maidottomia ja vegaanisia vaihtoehtoja, ja olipa siellä joku ksylitolillakin makeutettu. Lisäksi jäätelön sai gluteenittomaan tötteröön ja henkilökunta oli iloista ja avuliasta. Itse söin kolme palloa, mutta neljä makua – henkilökunta ehdotti jakavansa yhteen palloon kaksi makua kun en osannut päättää minkä ottaisin niistä kaikista herkullisista vaihtoehdoista. 😀 Minä maistoin kanelia, kookosta, mustikkaa ja kirsikkaa (kaneli oli hieno keksintö, mustikka pettymys – muut hyviä) ja poikaystävä nutellamaista hasselpähkinäjäätelöä. Nämä kaikki maksoivat yhteensä 16 pln eli noin 3,75 euroa – Suomessa kun ei meinaa saada kolmella eurolla edes yhtä palloa.
Kaiken kaikkiaan tykkäsimme Sopotista ja sinne voisi hyvinkin lähteä uudestaankin. Siellä houkuttelee erityisesti edullinen hintataso, matkustamisen helppous ja hieno arkkitehtuuri. Lisäksi Sopotista on myös helppo kulkea junalla naapurikaupunkeihin Gdanskiin ja Sopotiin. Junalipulla on hintaa vajaa 4 pln ja taksi lentokentältä Sopotiin maksoi noin 100 pln eli noin 23 €. Halpalentojen ja matalien elinkustannusten puolesta loma Sopotissa voi tulla halvemmaksi kuin vuokramökki Suomessa. 😉
Seuraa blogia näissä kanavissa:
Vaikka kirsikkakausi loppuikin mielestäni liian nopeasti, ehdin kuitenkin tekemään kirsikka-valkosuklaapavlovan – se olikin ihanaa!
Cashewpähkinösitä tehty 
Mustikkapiirakka kardemummalla
Luolamamman marjapiirakka